Euroopan unioni http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132717/all Mon, 15 Jul 2019 13:39:32 +0300 fi Miten Eurooppa menetti hengellisen elämän? ja mitä sen jälkeen? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278381-miten-eurooppa-menetti-hengellisen-elaman-ja-mita-sen-jalkeen <p><em><strong>Miten Eurooppa menetti hengellisen elämän? ja mitä sen jälkeen?&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; </strong><em>Liberaali Eurooppa ja punavihreä postmodernismi pyristelee eroon uskonnosta ja kirkoista.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; <em>Eurooppa polkee vastavirtaan globaalin maailman meinstreamia vastaaan</em>.</em></em></p><p>*</p><p>Monet suomalaiset tuntevat, että <strong><em>uskonto on passè</em></strong>. &nbsp;Siis vanhentunut, vanhanaikainen, jopa merkityksetön.</p><p>Uskonto ehkä <em>vaikuttaa aikansa eläneeltä, ohitetulta, menneen maailman touhulta, joka (onneksi) ei enää kuulu tähän nykymaailmaan</em>.&nbsp; Joko elämä on tämä lyhyt aineellinen tosi, tai sitten identiteettipolitiikan luontityönä tuotettu ikuinen taistelu minän ja identiteettini toteutuksesta.</p><p>Enemmän väärässä ei voisi olla.</p><p>Siinä missä virallinen kristinusko ohjautuu sivuun Euroopan kuvassa, vanha manner väkevöityy pakanallisesti ja yhteisöllisessä elämässä usko valuu koteihin, yksityisen elämän kamareihin.&nbsp; Mutta mihinkään ei uskonto katoa.</p><p>*</p><p><strong>Uskonto on enemmän elämässä mukana nyt, kuin koskaan</strong>. &nbsp;Uskonnon merkitys on vahva ja nousussa, uskonnon merkitys on kasvussa, ja sen kannattajat ovat enemmän tosissaan kuin koskaan, ja osin siksi, uskovia myös vainotaan.&nbsp; Merkityksetöntä asiaa ei noteerattaisi, mutta tärkeää ja vaarallista kyllä, siksi valvontaa ja sanktioita.</p><p>*</p><p><strong>Kristinusko on puristuksessa, muut uskonnot ovat ekspansiivisessa vaiheessa</strong>.&nbsp; Lännessä, siis erityisesti EU:ssa ja myös Suomessa sekularisaatio on jo lähellä saturaatiopistettä.&nbsp; Valtauskonto häärää ekumenian ja uuspakanien kanssa, osoittaa melkoista uskottomuutta oppinsa lähteille ja yrittää pitää liian paljon palloja ilmassa.&nbsp;</p><p>Viimeisin villitys on identiteettipolitiikan kelkkaan hyppääminen, eikä se tiedä muuta kuin kohtalokasta amokia. &nbsp;Voidaankin sanoa että nykyinen (mediallistunut) valtakulttuuri katsoo uskontoa, erityisesti kulttuurisesti omaa valtauskontoa, nenänvartta pitkin, ja ikään kuin hekumoi odottaen viimeistä kuoliniskua.&nbsp; Paradoksaalisesti tämä uskonnon altalipan katse ei kuitenkaan koske kaikkia uskontoja; itse asiassa se kohdistuu vain omaan. Vieraat nauttivat outoa vieraanvaraisuutta, erilaisuudensuojaa.&nbsp; Kuka tämäkin asian selittäisi?&nbsp;</p><p>Ehkä luterilaisen kirkollisuuden haalea, henkilökohtaisen ratkaisun merkitystä vähättelevä valtiokirkollisuus muodikkaine interventioineen ei ansaise enempää, eikä parempaa?</p><p>*</p><p><strong>Eurooppa on &ndash; Välimeren pohjukka huomioiden &ndash; ollut kristinuskon synnyn, nousun ja uhon keskus</strong>.&nbsp; Siellä se &ndash; kristinusko &ndash; näyttää myös kuolevan.&nbsp; Mutta toisin on maailmalla.</p><p>Todellisuuden uutta astetta kuvastavat uutiset, joiden mukaan maailman uskonnollisin maanosa ei ole suinkaan Eurooppa, vaan ns. uudet mantereet.</p><p>Afrikka on uskonnollisin maanosa.</p><p>Aasia on kakkonen.&nbsp; Eurooppa vasta kolmas.</p><p>Etelä-Amerikassa kristillisyys nousee vahvasti.</p><p>Mielenkiintoista tämän eskalaation ohella on se, että maailmanvallaksi nopeaan tahtiin noussut Kiina ja sen vaikutusvalta kasvavat näissä maanosissa samaa tahtia:&nbsp; Afrikka, Latinalainen Amerikka, - ja Eurooppa.</p><p>Voisi kuvitella &ndash; eikä tarvitse edes kuvitella, vaan saattaa nähdä jo etukäteen, että juuri noissa maanosissa (siis myös Euroopassa) <em>tullaan näkemään kovia otatuksia näiden kahden ideologian välillä: </em></p><p><strong>Uskontojen ja Kiinan taistelu vaikutusvallasta ja vallasta &ndash; vallan oikeutuksesta</strong>.&nbsp;</p><p>Mitä ikinä uskonnot lopulta kussakin tapauksessa ovat &ndash; ja mitä ikinä Kiina 2020 ja 2030-luvulla ikinä tuleekaan olemaan.</p><p>Jännite on olemassa: juutalais-eurooppalaisen kristinuskon ja konfutselaisen kommunismin kohtaaminen kipinöi jo silmissämme.</p><p><em>Euroopan ja eurooppalaisen kristinuskon tappiota voi ennustaa.</em></p><p>*</p><p><strong>Euroopan osalta läheinen historia</strong> &ndash; siis toisen maailmansodan jälkeinen 75-vuotisperiodi, vajaa kolme sukupolvea! &ndash; <strong>on kiinnostava aatehistoriallisesti</strong>.</p><p><strong><em>Suursodan aiheuttaneiden terrorististen diktatuurien, natsismin ja bolshevismin dualismi</em></strong>.&nbsp; <em>Natsismi </em>hävisi ja tapahtui näihin päiviin saakka jatkunut katumus ja piiskausprosessi, jolla ei näy olevan loppua.</p><p><em>Bolshevismi</em> (pitkälti näennäisesti) voitti, ja vieläpä läntisen demokratian äitivaltioiden, Britannian ja erityisesti Yhdysvaltain massiivisen avun turvin.&nbsp;</p><p>Seurasi bolshevismin eskpansio, todellinen nousu maailman toiseksi valtanavaksi ja maailmanvallankumouksen kehdoksi.&nbsp;</p><p>Historian ironiaa, että näin kävi, mutta ansiotonta arvonnousua esiintyy pörssissä kuin pörssissä.&nbsp;</p><p>Voisimme kysyä &ndash; meidän täytyy! &ndash; <em>miksi bolshevismi menetettyään voimansa ja romahdettuaan 1991, ei joutunut käymään läpi samoja katumus- ja piiskausprosesseja kuin rinnakkaisilmiönsä natsismi ja sen seuraajavaltiot aikanaan</em>, ja vielä 1991 ja yhäkin 2019, tekivät ja tekevät?&nbsp; Miksi Venäjä ei itse tehnyt sitä, ei lainkaan?</p><p>Siksi, koska Venäjällä ei bolshevismia koskaan nujerrettu vastavoimien kapinalla, vaan se lahosi sisältä, perustuksiltaan ja perustuksilleen, niin että aatteen kasvatti ja luopio, mutta rakenteesta syntynyt ja rakenteessa kasvanut Gorbatshov jatkoi siitä, mistä Brezhnev lähiseuraajineen lopetti.&nbsp; Gorba oli kommunisti ja hän yritti naittaa yhteen tulen ja veden, siinä tietenkin onnistumatta.&nbsp; Eikä Jeltsinkään mikään kapinallinen ollut, ja niin Venäjä pääsi liian helpolla, se halusi päästää itsensä helpolla tässä suhteessa, kun sillä oli syli täynnä muita ongelmia.&nbsp; Mutta niin oli Saksallakin 1945, ja paljon isompia ja pahempia.</p><p><em>Mutta miksi Länsi ei vaatinut puhdistautumisprosessia?</em>&nbsp; Syitä on monia: niistä pahin on opportunismi. Länsi &ndash; kuten sanottu &ndash; tuki Stalinia WW2:n taistelussa runsaskätisesti ja yli kaiken järjellisten rajojen, siksi se oli osa järjestelmää, jonka noilla eväillä sodittu ja voitettu sota tuotti.&nbsp; Toiseksi, Länsi itse ei koskaan ole tehnyt tiliä itsensä ja moraalinsa suhteen tuota toiminnasta.&nbsp; Eikä tule koskaan tekemään. Kolmanneksi 1980- ja 1990-luvulla Länsi kuvitteli voittavansa enemmän veljeilemällä ja tukemalla Gorbaa ja Jeltsiniä, kuin tuomitsemalla Venäjän järjestelmän ja vaatimalla uutta Nurnbergia, sotatribunaalia, ja päitä vadille &ndash; niin kuin olisi historiallisen logiikan moraalin nimissä pitänyt tehdä.</p><p>*</p><p><strong>Valaistunut ja lopullisen totuuden löytänyt Euroopan Unioni,</strong> sen olennainen sisällys, integraatioprosessi, alkoi kristillis-sosiaalisista lähtökohdista.&nbsp; Miljoonat niistä, jotka tänään vannovat Euroopan Unionin nimiin, antavat piut paut sille arvokonservatiivisele jalakselle, jolta EU:n perustajaisät matkaansa taittoivat: monet heistä olivat hartaita katolisia, paavinuskoisia.&nbsp; Nimetyt perustajaisät viettivät retriittiä katolisessa luostarissa ennen Hiili- ja Teräsunionin perustamisasiakirjan allekirjoitusta.</p><p>Vaurautta kaikille, - tuotantoprosessien tehostamisen ja laajan vaihdannan avulla.</p><p>Harvemmin huomataan tai muistetaan, että Itä-Euroopan unonistinen integraatio, siis EU:n itälaajentuminen on suoraa seurausta edellä kuvatusta prosessista.&nbsp; Puhdasotsaisuuden takana koputti huono omatunto.&nbsp;</p><p>Lännen rahalla, verellä ja Lend and Lease &ndash;tuella voitettu sota auttoi Neuvostoliiton, maailman bolshevismin keskuksen, mahtivaltioksi ja suursodan voittajaksi.&nbsp; Ja tälle armottomalle diktatuurille Länsi myi Itä-Euroopan valtiot ja niiden kansalaiset.&nbsp;</p><p>Neuvostoliiton rautavanteen puristuksiin joutuneet itäisen Euroopan valtiot ja kansalaiset Länsi myi oman nahkansa pitimiksi, ja siksi etuaikainen ja mieletön hoppu &rdquo;hyvittää&rdquo; Baltian, Puolan, Tshekkoslovakian, Unkarin, Bulgarian jne kärsimykset, joiden mittasuhteisiin ja syvyyteen Länsi oli (ja sydämessään tiesi olevansa) osasyyllinen. Ei täyssyyllinen, mutta osasyyllinen. &nbsp;</p><p>Siksi kiihkoisa into napsia unionin helmoihin itä-eurooppalaisten valtioiden koko kavalkadi.&nbsp; Tietysti takana oli myös valtapolitiikka, nouseva taistelu kirpelöityvää Venäjää vastaan.</p><p>*</p><p><strong>Siksi ärhäkkyys on suuri</strong>, kun Varsovan liiton maat ja kansat eivät olekaan kilttejä, eivät tottele Brysselin epistolaa ja Strasbourgin apostoleja, eivät nuole Lännen ideologista aatepuuroa ja ole hiljaa, vaan kapinoivat ja ryppyilevät.&nbsp; Nuo juudakset! Nuo kiittämättömät! EU katsoo suhdetta Visegrad- ynnä muihin maihin oman toimintansa kautta.&nbsp; Sitä ei vähääkään kiinnosta kyseisten maiden tylyt kokemukset Unionin jäsenyydessä n. 1945-1991 (<em>Sowjet Union</em>).&nbsp; Se oli sanelua, riistoa, rautanyrkkejä ja tankkien hyrinää, ruudinkäryä kaduilla, hautamuistomerkkejä.&nbsp; Se siitä vieraan tahon komentokirjeistä, deklaatioista ja salaisesta poliisista, kaksoisnormeista ja sisämarkkinoista.&nbsp; Vain sen kerran kokenut voi tietää, miltä se toistettuna tuntuu.</p><p>Tänään yhä useampi Unionisti, Brysseliläinen, sanoo: Jos EU ei löydä lähtökohtiaan se ei menesty.&nbsp; Mutta mitä tapahtuisikaan, jos EU &rdquo;löytäisi lähtökohtansa&rdquo; ja alkaisi noudattaa niitä?&nbsp; Viimeistään silloin EU hajoaisi, niin vieraita ne lähtökohdat ovat EU:n nykyiselle politiikalla ja sen rakenteille.&nbsp; <em>Kaupankäynti ja tullimuurien purkaminen </em>oli lähtökohta ja tavoite. Ei silloin puhuttu Pariisin ja Berliinin liittovaltiosta, yhdestä maasta ja yhdestä valtiosta.&nbsp; Se olisi ollut kauhistus.&nbsp; Mutta nyt sähköjuna kohisee sitä kohden, Saksan-Ranskan liittoa, jolla on pitkä ja likainen laahus.</p><p>*</p><p><strong>Eurooppa on tänään hämmennyksen vallassa</strong>, kun mainitut integraation julkilausutut ja kollektiivisessa tajunnassa jyllänneet, mutta usein julkilausumattomat lähtökohdat eivät enää yhdistäkään, vaan yhä selkeämmin erottavat Unionin kansat ja kansalaiset toisistaan.&nbsp; Nurkkasalvos ja liima, jolle rakennettiin, ovat passè, ohi, vanhentuneita, tyhjentyneitä.</p><p>*</p><p><strong>Eetos pyrkimisestä yhteiseen vaurauteen on kuollut</strong>.&nbsp; Uusia voimia on pompannut näyttämölle, ja ne eivät ole rakentavia ja uusia suuntia avaavia.&nbsp;Unioni on rahan unioni, se edistää suurta rahaa, suojaa sitä, pankit, Saksa. &nbsp;Nationalismi versus globalisaatio, - tai pikemminkin tässä yhteydessä: nationalismi versus unionismi, ovat sovittamaton, kompromissiin taipumaton jakolinja.</p><p>Nationalismin takana nousee nopeasti voimistuen uusi, raju rajalinja: kristillinen Eurooppa versus ei-kristillinen.&nbsp; Viime mainittu on kummallinen skaala porukoita, joita on vaikea hahmottaa ja ennakoida &ndash; jos kohta sekava seurakunta on ensin mainittukin!</p><p>Tämä ennakoi kummallista kaikkien sota kaikkia vastaan;</p><p>et voi tietää, kenen puolella naapurisi on, mitä ajattelee pomosi, miten asemoi itsensä parturisi tai lähipubin pitäjä.&nbsp;</p><p>Kuka tahansa voi olla verivihollisesi.&nbsp; Pirullinen tilanne, kieltämättä.&nbsp;</p><p>Tämä on uusin ja &ndash; verisin &ndash; versio pitkän kehitteillä olleesta identiteettipolitiikasta, joka on ollut merkillisessä myötätuulessa, median ja kaikenlaisten avantgardistien erityissuojelussa, - vaikka monet historiaa tuntevat ja ihmismieltä aavistavat ovat varoitelleet päästämästä tuollaista voimahenkeä puollosta vapauteen.</p><p>*</p><p><strong>Miten kristinusko voi Euroopassa</strong>?</p><p>Vointi vaihtelee maittain.&nbsp; Viro ja Tshekki ovat &ndash; ainakin muodollis-virallisesti &ndash; vähiten uskonnolliset maat.</p><p>Katolisuus voi vahvasti Itä-Euroopassa.</p><p>Uskonnoton Ranska, uskollisena vuoden 1789 aateperinnölle, mutta nopeasti islamisoitumassa mosaiikkimaisesti, pointillisesti.&nbsp; Mutta kuvataidehistoriaan perehtyneet tietävät, miten kokonaishahmotus syntyy hajallisen tuntuisista pisteistä, niiden sävyeroista.</p><p>Protestanttinen Pohjola sekularisoituu ohjelmallisesti, ja maallistumiskehitystä jouduttaa kulttuurillinen kumousvoima, jossa on sekaisin amerikkalaistyyppista individualistista oman onnensa seppää ja toisaalta sille monessa mielessä vastakkaista kaiken vieraan halaaja-punavireää nostetta.&nbsp;</p><p>*</p><p>Mitä uskonto on?</p><p>Se on monta ja erilaista.</p><p>Uskonto on näkemys, ja usein se korostaa, ei vähiten kalvinismissa, primääristi tekoja, vaikkakin kohtalo toteutuu niissä, ja elämässä.</p><p>Ei voi kaupunki olla kätkössä korkean vuoren rinteellä, vaan sen valot kertovat sen olemassaolosta.</p><p>Islamissa olevaisuus käsitetään kokonaisena, amma, koko yhteiskuntaa käsittävää, niinpä ei ole erillistä kirkkoa, on elämä.</p><p>Siinä, missä muu maailma uskonnollistuu, missä uskonnon sija ja vaikutus kasvaa, Eurooppa on selvä poikkeus Euroopassa uskonnon ja uskonto-sanoman merkitys kutistuu.&nbsp; Kirkon ruhtinaat ja kirkon sanoma suppenee.&nbsp; Kirkkojen valtiollinen rakenneyhteys on vieroittanut monia, jotka eivät tunnusta oman kotimaansa valtiollista järjestystä.&nbsp;</p><p>Eurooppa on paljastunut hyvin toisenlaiseksi kuin muut maanosat.&nbsp; Eurooppa kulkee uskonnon suhteen toiseen suuntaan kuin koko muu Maailma.</p><p>Mutta Eurooppa pointillistuu myös uskonnon suhteen.</p><p>Eurooppaan tulee muualta kristillisiä maahanmuuttajia, jotka perustavat tänne uusia seurakuntia, monia niistä leimaa alkukristillinen riento ja henki.</p><p>Kasvava uskonnollinen tarjonta lisää mielenkiintoa ja kysyntää.</p><p>*</p><p><strong>Mekane Jesus &ndash;kirkko Etiopiassa on maailman suurin luterilainen &nbsp;kirkkokunta</strong>.&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>Etiopian&nbsp;evankelinen kirkko Mekane Yesus on maailman suurin ja nopeimmin kasvava luterilainen kirkko. Tässä lista lukuja, joka sinänsä herättävät paljon mielikuvia: kirkolla on 10 teologista seminaaria, joissa on noin 6 000 opiskelijaa sekä 51 raamattukoulua, joissa on noin 2 500 opiskelijaa. Seurakuntia on 8 000 ja näillä kirkkojen lisäksi noin 4 000 saarnapaikkaa. Pastoreita on yli 4 000 ja evankelistoja runsaat 9 000. Kirkko on alueellisesti jakautunut 29 synodiin, joista jokaisella on oma presidenttinsä ja hallintorakenteensa</em>.&rdquo; &ndash; Lähde: Kirkonkello/Vesa Häkkinen, 18.1.2019; <a href="https://www.kirkonkello.fi/matkakertomus-etiopiasta-osa-i/"><u>https://www.kirkonkello.fi/matkakertomus-etiopiasta-osa-i/</u></a></p><p>Todetaan vielä, että Wikipedia-artikkelin mukaan Megane Jesus on maailman toiseksi suurin;</p><p><strong>&rdquo;Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesus</strong> (Ye Ethiopia Wongelawit Bete Kristian Mekane Yesus, englanniksi <em>Ethiopian Evangelical Church Mekane Yesus, EECMY</em>) on luterilainen kirkkokunta Etiopiassa. Sillä on <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Luterilainen_maailmanliitto" title="Luterilainen maailmanliitto"><u>Luterilaisen maailmanliiton</u></a> tilaston mukaan <strong>yli 8 miljoonaa</strong> (8,7 milj.) jäsentä. Näin ollen se on maailman toiseksi suurin luterilainen kirkko.&rdquo; Wiki-artikkeli on päivitetty 22.5.2019; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Etiopian_evankelinen_kirkko_Mekane_Yesus"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Etiopian_evankelinen_kirkko_Mekane_Yesus</u></a> &nbsp;Mutta Luterilaisen Maailmanliiton (Lutheran World Federation) &nbsp;tilasto, johon Wiki viittaa on vuodelta 2008.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&rdquo;Teologisilta painotuksiltaan Mekane Yesus-kirkko on konservatiivinen. Nuorisokonferenssissa (v. 2010 !) kirkon presidentti Wakseyoum Idosa varoitti kirkon nuorisoa väärien ja epäraamatullisten oppien levittämisestä. Sellaisina hän piti sosiaalista evankeliumia ja sukupuolineutraalia avioliittoa.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Euroopan ulkopuolelta maailmalta, ja toten Afrikasta</strong> muutenkin tulee luterilaisuuteen uusia sävyjä ja suoranaisia oppirakenteita.&nbsp; Afrikka, tuo nopeimmin kasvava maanosa, on uskonnon sarallakin vahva voima, jonka vaikutusta ei oikein uskalleta arvioida.&nbsp; Ei tarvitse olla ennustaja, kun näkee että sieltä tulee uutta voimaa ja spirittiä uskonnon kentälle.&nbsp; Miten paatunut sekulaaristo siihen suhtautuu, sen rinnalla osakonservatiivinen Räsänen voi vaikuttaa elovena-rouvalta.&nbsp; Uusiutuva &rdquo;kehittyvästä maailmasta&rdquo; tuleva uskonoppi voi olla radikaalia, mutta ei ehkä ihan nuorisopastorityyliin, vaan konservatiiviselta kalskahtavaa, ehdotonta ja &rdquo;rajoittavaa&rdquo;.</p><p>Vastaavasti Etelä-Amerikasta tulee katolisuuteen uusia vivahteita, tulihan sieltä jo Paavikin.</p><p>*</p><p><strong>Ihmisen uskonnollinen tarve</strong> &ndash; jos nyt lyhyesti nimeämme sen tällaisella nimellä &ndash; ei ole kadonnut minnekään.&nbsp; Se on pysyvä osa ihmistä, tarve hahmottaa minän ja ajan ulkopuolelta jotain muuta, pysyvää, ikuista.&nbsp;</p><p><strong>Länsimaiden liberaali ihmis- ja yhteiskuntakäsitys</strong>, kaikkein perustavimpina pohjakivinään ihmisoikeudet ja vapaudet, on raami, johon mahtuu erilaisia arvoyhteisöjä, vakaumuksia ja elintapoja.&nbsp;</p><p>Tuo abstrakti kehys mahdollistaa paljon, mutta pelkkä mahdollisuus monenkirjavaan yhdessäoloon, ei vielä riitä, kysymys kuuluu: voiko tuollaisessa väljässä mutta samalla tinkimättömässä yhteisönäkemyksessä elää rinnakkain monessa mielessä eri tavalla ajattelevia, eri tavoin tuntevia, eri tavoin eläviä ihmisiä?&nbsp; Siinä keitoksessa nimittäin pitäisi erilaisin identiteetein vaeltavien kyetä asumaan samassa tilassa?&nbsp; Se on lähtökohtaisesti mahdotonta.</p><p>Kaikessa vastakohtaisuuksien kohtaamisissa identiteetti nostetaan käyttövoimaksi kaikenlaisille ristiriidoille.&nbsp; Identiteettipolitiikka generoi väistämättä erilaisuuksia ja erilaisuudet vastakkaisuuksia.</p><p>Tarve identiteettipolitiikalle nousee lähteistä, jotka kumpuavat eri maaperästä kuin tarve kollektiiviselle esiintymiselle, yhdessä kokemiselle.</p><p>*</p><p><strong>Uskonnolla on vanha historia</strong>. Vahvempi kuin moni tietää, pidempi kuin moni luulee, - ja pysyvämpi tulevaisuus kuin moni toivoo. &nbsp;Monen mielestä pitää pyrkiä uskonnottomiin yhteiskuntiin.&nbsp; 1900-luvun näytöt uskonnottomista yhteiskunnista &ndash; näkyvimpinä natsistinen Saksa ja bolshevistinen Neuvostoliitto &ndash; eivät ole kovin rohkaisevia.</p><p>Minkälainen arvopohja Euroopalla ja Euroopan Unionilla olisi, jos kristilliset uskonnot pyyhkiytyisivät pois, minkälainen tulevaisuus?</p><p>*</p><p><strong>Maailma ja uskonnot</strong></p><p>Kristinusko on suurin uskonto maailmassa; 2,039 miljardia kannattajaa;</p><p>Kristinusko jakautuu: Katolinen kirkko 1,1 miljardia, karismaattiset ja helluntailaiset n.537 miljoonaa; Ortodoksit 225 miljoonaa, anglikaanit/protestantit 77 miljoonaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Islam 1,226 miljardia;</p><p>Hindulaisuus 828 miljoonaa.</p><p>ym.</p><p>Edellä mainitut yhteensä: noin 4 miljardia.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>&rdquo;Ne 90 prosenttia&rdquo;</strong></p><p>Maailman väestöstä (N = vuonna 2019 väestön määrä on 7,7 miljardia henkilöä) noin 90 % kuuluu johonkin uskontokuntaan.</p><p>Tarkoittaa, että meistä noin 6,9 miljardia on uskontojen/uskonnon kannattaja,</p><p>ja noin 0.9 miljardia uskontojen ulkopuolisia, ei-uskontojen piirin kuuluvaa.</p><p>Uskonnottomien osuus koko maailmassa on loppujen lopuksi vähäinen, yksi desiili Ëuroopassa Tshekki ja Viro ovat maita, joissa uskontoihin kuuluvia on vähiten, mutta niissäkin noin 15 % kuuluu johonkin käsityskuntaan, siis enemmän kuin maailman keskiarvo.&nbsp;</p><p><br /><strong>Maailmassa uskontojen merkitys ei ole laskussa, vaan uskonnot ovat nousussa.</strong></p><p><em>Sekä määrällisesti että suhteellisesti.</em></p><p>Myös Kiina tietää sen.&nbsp;</p><p><strong>Kiina ja uskonto</strong></p><p><em>&rdquo;Virallisten tietojen mukaan maassa on noin 100 miljoonaa uskonnollisesti aktiivista ihmistä, eräiden arvioiden mukaan 300 miljoonaa. Näistä noin 200 miljoonaa olisi buddhalaisia, taolaisia tai palvoisi legendaarisia hahmoja kuten lohikäärmekuningasta tai hyvän onnen jumalaa. Buddhalaisuuden suuntauksista <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Theravada" title="Theravada"><u>theravada</u></a>- ja tiibetinbuddhalaisuus ovat etnisten vähemmistöjen kannattamia. </em></p><p><em>Perinteisesti islaminuskoisia kansoja, huita, kazakkeja ja uiguureja on Kiinassa noin 20 miljoonaa. Kristittyjä on mahdollisesti jopa 40 miljoonaa, virallisten lukujen mukaan 16 miljoonaa. Toisen tutkimuksen mukaan maassa olisi 40 miljoonaa protestanttia ja 14 miljoonaa katolilaista. </em></p><p><em>Katolilaiset ovat jakautuneet kommunistihallinnolle uskolliseen niin sanottuun patrioottiseen kirkkoon sekä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Vatikaani" title="Vatikaani"><u>Vatikaanille</u></a> lojaaliin maanalaiseen kirkkoon. Vuonna 1949, kun ulkomaiset lähetyssaarnaajat karkotettiin maasta, siellä oli 700 000 kristittyä</em>.&rdquo;</p><p>Wikipedia; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto_Kiinassa"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto_Kiinassa</u></a> (vert. Wikin näitä tietoja tämän kappaleen alussa esitettyihin. &ndash; Kiina on monessa suhteessa Terra Inkognita &ndash; tuntematon maa)</p><p>BBC 7.2.2007; <a href="http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/6337627.stm"><u>http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/6337627.stm</u></a> Tyypillisesti monet Kiinaa koskevat tiedot ovat hajanaisia ja kokolailla vanhoja, vh)</p><p>Luettelo Maailman uskonnoista, Wikipedia; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_maailman_uskontojen_v%C3%A4kim%C3%A4%C3%A4r%C3%A4st%C3%A4"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_maailman_uskontojen_v%C3%A4kim%C3%A4%C3%A4r%C3%A4st%C3%A4</u></a></p><p>Maailmanuskonnot; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanuskonnot"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanuskonnot</u></a></p><p>Luettelo uskonnoista maittain: <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_uskonnoista_valtioittain"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_uskonnoista_valtioittain</u></a></p><p>Luettelo valtioista valtionuskonnon mukaan: <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_valtionuskonnon_mukaan"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_valtionuskonnon_mukaan</u></a></p><p>Luettelo uskonnoista: <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_uskonnoista"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_uskonnoista</u></a></p><p>*</p><p>Myös minun rippipappini 1966 oli ollut lähetyssaarnaajana Kiinassa.&nbsp;</p><p>Hän kertoi monia mielenkiintoisia kokemuksia ja tapauksia sieltä.</p><p>Muistan yhä.</p><p>*</p><p>Kiinalla on vahva strategia myös maailman uskonnollistuttamista silmällä pitäen.&nbsp; Kyse on lähinnä oikeasta uskosta, oikeasta tavasta uskoa.&nbsp; Kysymys on siitä, mikä on oikea uskoa, johon ihmisen on suotava kuulua, oikea usko, johon kuuluu kuulua.&nbsp; Siihen Kiina(kin) vaikuttaa.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miten Eurooppa menetti hengellisen elämän? ja mitä sen jälkeen?                                                               Liberaali Eurooppa ja punavihreä postmodernismi pyristelee eroon uskonnosta ja kirkoista.                    Eurooppa polkee vastavirtaan globaalin maailman meinstreamia vastaaan.

*

Monet suomalaiset tuntevat, että uskonto on passè.  Siis vanhentunut, vanhanaikainen, jopa merkityksetön.

Uskonto ehkä vaikuttaa aikansa eläneeltä, ohitetulta, menneen maailman touhulta, joka (onneksi) ei enää kuulu tähän nykymaailmaan.  Joko elämä on tämä lyhyt aineellinen tosi, tai sitten identiteettipolitiikan luontityönä tuotettu ikuinen taistelu minän ja identiteettini toteutuksesta.

Enemmän väärässä ei voisi olla.

Siinä missä virallinen kristinusko ohjautuu sivuun Euroopan kuvassa, vanha manner väkevöityy pakanallisesti ja yhteisöllisessä elämässä usko valuu koteihin, yksityisen elämän kamareihin.  Mutta mihinkään ei uskonto katoa.

*

Uskonto on enemmän elämässä mukana nyt, kuin koskaan.  Uskonnon merkitys on vahva ja nousussa, uskonnon merkitys on kasvussa, ja sen kannattajat ovat enemmän tosissaan kuin koskaan, ja osin siksi, uskovia myös vainotaan.  Merkityksetöntä asiaa ei noteerattaisi, mutta tärkeää ja vaarallista kyllä, siksi valvontaa ja sanktioita.

*

Kristinusko on puristuksessa, muut uskonnot ovat ekspansiivisessa vaiheessa.  Lännessä, siis erityisesti EU:ssa ja myös Suomessa sekularisaatio on jo lähellä saturaatiopistettä.  Valtauskonto häärää ekumenian ja uuspakanien kanssa, osoittaa melkoista uskottomuutta oppinsa lähteille ja yrittää pitää liian paljon palloja ilmassa. 

Viimeisin villitys on identiteettipolitiikan kelkkaan hyppääminen, eikä se tiedä muuta kuin kohtalokasta amokia.  Voidaankin sanoa että nykyinen (mediallistunut) valtakulttuuri katsoo uskontoa, erityisesti kulttuurisesti omaa valtauskontoa, nenänvartta pitkin, ja ikään kuin hekumoi odottaen viimeistä kuoliniskua.  Paradoksaalisesti tämä uskonnon altalipan katse ei kuitenkaan koske kaikkia uskontoja; itse asiassa se kohdistuu vain omaan. Vieraat nauttivat outoa vieraanvaraisuutta, erilaisuudensuojaa.  Kuka tämäkin asian selittäisi? 

Ehkä luterilaisen kirkollisuuden haalea, henkilökohtaisen ratkaisun merkitystä vähättelevä valtiokirkollisuus muodikkaine interventioineen ei ansaise enempää, eikä parempaa?

*

Eurooppa on – Välimeren pohjukka huomioiden – ollut kristinuskon synnyn, nousun ja uhon keskus.  Siellä se – kristinusko – näyttää myös kuolevan.  Mutta toisin on maailmalla.

Todellisuuden uutta astetta kuvastavat uutiset, joiden mukaan maailman uskonnollisin maanosa ei ole suinkaan Eurooppa, vaan ns. uudet mantereet.

Afrikka on uskonnollisin maanosa.

Aasia on kakkonen.  Eurooppa vasta kolmas.

Etelä-Amerikassa kristillisyys nousee vahvasti.

Mielenkiintoista tämän eskalaation ohella on se, että maailmanvallaksi nopeaan tahtiin noussut Kiina ja sen vaikutusvalta kasvavat näissä maanosissa samaa tahtia:  Afrikka, Latinalainen Amerikka, - ja Eurooppa.

Voisi kuvitella – eikä tarvitse edes kuvitella, vaan saattaa nähdä jo etukäteen, että juuri noissa maanosissa (siis myös Euroopassa) tullaan näkemään kovia otatuksia näiden kahden ideologian välillä:

Uskontojen ja Kiinan taistelu vaikutusvallasta ja vallasta – vallan oikeutuksesta

Mitä ikinä uskonnot lopulta kussakin tapauksessa ovat – ja mitä ikinä Kiina 2020 ja 2030-luvulla ikinä tuleekaan olemaan.

Jännite on olemassa: juutalais-eurooppalaisen kristinuskon ja konfutselaisen kommunismin kohtaaminen kipinöi jo silmissämme.

Euroopan ja eurooppalaisen kristinuskon tappiota voi ennustaa.

*

Euroopan osalta läheinen historia – siis toisen maailmansodan jälkeinen 75-vuotisperiodi, vajaa kolme sukupolvea! – on kiinnostava aatehistoriallisesti.

Suursodan aiheuttaneiden terrorististen diktatuurien, natsismin ja bolshevismin dualismiNatsismi hävisi ja tapahtui näihin päiviin saakka jatkunut katumus ja piiskausprosessi, jolla ei näy olevan loppua.

Bolshevismi (pitkälti näennäisesti) voitti, ja vieläpä läntisen demokratian äitivaltioiden, Britannian ja erityisesti Yhdysvaltain massiivisen avun turvin. 

Seurasi bolshevismin eskpansio, todellinen nousu maailman toiseksi valtanavaksi ja maailmanvallankumouksen kehdoksi. 

Historian ironiaa, että näin kävi, mutta ansiotonta arvonnousua esiintyy pörssissä kuin pörssissä. 

Voisimme kysyä – meidän täytyy! – miksi bolshevismi menetettyään voimansa ja romahdettuaan 1991, ei joutunut käymään läpi samoja katumus- ja piiskausprosesseja kuin rinnakkaisilmiönsä natsismi ja sen seuraajavaltiot aikanaan, ja vielä 1991 ja yhäkin 2019, tekivät ja tekevät?  Miksi Venäjä ei itse tehnyt sitä, ei lainkaan?

Siksi, koska Venäjällä ei bolshevismia koskaan nujerrettu vastavoimien kapinalla, vaan se lahosi sisältä, perustuksiltaan ja perustuksilleen, niin että aatteen kasvatti ja luopio, mutta rakenteesta syntynyt ja rakenteessa kasvanut Gorbatshov jatkoi siitä, mistä Brezhnev lähiseuraajineen lopetti.  Gorba oli kommunisti ja hän yritti naittaa yhteen tulen ja veden, siinä tietenkin onnistumatta.  Eikä Jeltsinkään mikään kapinallinen ollut, ja niin Venäjä pääsi liian helpolla, se halusi päästää itsensä helpolla tässä suhteessa, kun sillä oli syli täynnä muita ongelmia.  Mutta niin oli Saksallakin 1945, ja paljon isompia ja pahempia.

Mutta miksi Länsi ei vaatinut puhdistautumisprosessia?  Syitä on monia: niistä pahin on opportunismi. Länsi – kuten sanottu – tuki Stalinia WW2:n taistelussa runsaskätisesti ja yli kaiken järjellisten rajojen, siksi se oli osa järjestelmää, jonka noilla eväillä sodittu ja voitettu sota tuotti.  Toiseksi, Länsi itse ei koskaan ole tehnyt tiliä itsensä ja moraalinsa suhteen tuota toiminnasta.  Eikä tule koskaan tekemään. Kolmanneksi 1980- ja 1990-luvulla Länsi kuvitteli voittavansa enemmän veljeilemällä ja tukemalla Gorbaa ja Jeltsiniä, kuin tuomitsemalla Venäjän järjestelmän ja vaatimalla uutta Nurnbergia, sotatribunaalia, ja päitä vadille – niin kuin olisi historiallisen logiikan moraalin nimissä pitänyt tehdä.

*

Valaistunut ja lopullisen totuuden löytänyt Euroopan Unioni, sen olennainen sisällys, integraatioprosessi, alkoi kristillis-sosiaalisista lähtökohdista.  Miljoonat niistä, jotka tänään vannovat Euroopan Unionin nimiin, antavat piut paut sille arvokonservatiivisele jalakselle, jolta EU:n perustajaisät matkaansa taittoivat: monet heistä olivat hartaita katolisia, paavinuskoisia.  Nimetyt perustajaisät viettivät retriittiä katolisessa luostarissa ennen Hiili- ja Teräsunionin perustamisasiakirjan allekirjoitusta.

Vaurautta kaikille, - tuotantoprosessien tehostamisen ja laajan vaihdannan avulla.

Harvemmin huomataan tai muistetaan, että Itä-Euroopan unonistinen integraatio, siis EU:n itälaajentuminen on suoraa seurausta edellä kuvatusta prosessista.  Puhdasotsaisuuden takana koputti huono omatunto. 

Lännen rahalla, verellä ja Lend and Lease –tuella voitettu sota auttoi Neuvostoliiton, maailman bolshevismin keskuksen, mahtivaltioksi ja suursodan voittajaksi.  Ja tälle armottomalle diktatuurille Länsi myi Itä-Euroopan valtiot ja niiden kansalaiset. 

Neuvostoliiton rautavanteen puristuksiin joutuneet itäisen Euroopan valtiot ja kansalaiset Länsi myi oman nahkansa pitimiksi, ja siksi etuaikainen ja mieletön hoppu ”hyvittää” Baltian, Puolan, Tshekkoslovakian, Unkarin, Bulgarian jne kärsimykset, joiden mittasuhteisiin ja syvyyteen Länsi oli (ja sydämessään tiesi olevansa) osasyyllinen. Ei täyssyyllinen, mutta osasyyllinen.  

Siksi kiihkoisa into napsia unionin helmoihin itä-eurooppalaisten valtioiden koko kavalkadi.  Tietysti takana oli myös valtapolitiikka, nouseva taistelu kirpelöityvää Venäjää vastaan.

*

Siksi ärhäkkyys on suuri, kun Varsovan liiton maat ja kansat eivät olekaan kilttejä, eivät tottele Brysselin epistolaa ja Strasbourgin apostoleja, eivät nuole Lännen ideologista aatepuuroa ja ole hiljaa, vaan kapinoivat ja ryppyilevät.  Nuo juudakset! Nuo kiittämättömät! EU katsoo suhdetta Visegrad- ynnä muihin maihin oman toimintansa kautta.  Sitä ei vähääkään kiinnosta kyseisten maiden tylyt kokemukset Unionin jäsenyydessä n. 1945-1991 (Sowjet Union).  Se oli sanelua, riistoa, rautanyrkkejä ja tankkien hyrinää, ruudinkäryä kaduilla, hautamuistomerkkejä.  Se siitä vieraan tahon komentokirjeistä, deklaatioista ja salaisesta poliisista, kaksoisnormeista ja sisämarkkinoista.  Vain sen kerran kokenut voi tietää, miltä se toistettuna tuntuu.

Tänään yhä useampi Unionisti, Brysseliläinen, sanoo: Jos EU ei löydä lähtökohtiaan se ei menesty.  Mutta mitä tapahtuisikaan, jos EU ”löytäisi lähtökohtansa” ja alkaisi noudattaa niitä?  Viimeistään silloin EU hajoaisi, niin vieraita ne lähtökohdat ovat EU:n nykyiselle politiikalla ja sen rakenteille.  Kaupankäynti ja tullimuurien purkaminen oli lähtökohta ja tavoite. Ei silloin puhuttu Pariisin ja Berliinin liittovaltiosta, yhdestä maasta ja yhdestä valtiosta.  Se olisi ollut kauhistus.  Mutta nyt sähköjuna kohisee sitä kohden, Saksan-Ranskan liittoa, jolla on pitkä ja likainen laahus.

*

Eurooppa on tänään hämmennyksen vallassa, kun mainitut integraation julkilausutut ja kollektiivisessa tajunnassa jyllänneet, mutta usein julkilausumattomat lähtökohdat eivät enää yhdistäkään, vaan yhä selkeämmin erottavat Unionin kansat ja kansalaiset toisistaan.  Nurkkasalvos ja liima, jolle rakennettiin, ovat passè, ohi, vanhentuneita, tyhjentyneitä.

*

Eetos pyrkimisestä yhteiseen vaurauteen on kuollut.  Uusia voimia on pompannut näyttämölle, ja ne eivät ole rakentavia ja uusia suuntia avaavia. Unioni on rahan unioni, se edistää suurta rahaa, suojaa sitä, pankit, Saksa.  Nationalismi versus globalisaatio, - tai pikemminkin tässä yhteydessä: nationalismi versus unionismi, ovat sovittamaton, kompromissiin taipumaton jakolinja.

Nationalismin takana nousee nopeasti voimistuen uusi, raju rajalinja: kristillinen Eurooppa versus ei-kristillinen.  Viime mainittu on kummallinen skaala porukoita, joita on vaikea hahmottaa ja ennakoida – jos kohta sekava seurakunta on ensin mainittukin!

Tämä ennakoi kummallista kaikkien sota kaikkia vastaan;

et voi tietää, kenen puolella naapurisi on, mitä ajattelee pomosi, miten asemoi itsensä parturisi tai lähipubin pitäjä. 

Kuka tahansa voi olla verivihollisesi.  Pirullinen tilanne, kieltämättä. 

Tämä on uusin ja – verisin – versio pitkän kehitteillä olleesta identiteettipolitiikasta, joka on ollut merkillisessä myötätuulessa, median ja kaikenlaisten avantgardistien erityissuojelussa, - vaikka monet historiaa tuntevat ja ihmismieltä aavistavat ovat varoitelleet päästämästä tuollaista voimahenkeä puollosta vapauteen.

*

Miten kristinusko voi Euroopassa?

Vointi vaihtelee maittain.  Viro ja Tshekki ovat – ainakin muodollis-virallisesti – vähiten uskonnolliset maat.

Katolisuus voi vahvasti Itä-Euroopassa.

Uskonnoton Ranska, uskollisena vuoden 1789 aateperinnölle, mutta nopeasti islamisoitumassa mosaiikkimaisesti, pointillisesti.  Mutta kuvataidehistoriaan perehtyneet tietävät, miten kokonaishahmotus syntyy hajallisen tuntuisista pisteistä, niiden sävyeroista.

Protestanttinen Pohjola sekularisoituu ohjelmallisesti, ja maallistumiskehitystä jouduttaa kulttuurillinen kumousvoima, jossa on sekaisin amerikkalaistyyppista individualistista oman onnensa seppää ja toisaalta sille monessa mielessä vastakkaista kaiken vieraan halaaja-punavireää nostetta. 

*

Mitä uskonto on?

Se on monta ja erilaista.

Uskonto on näkemys, ja usein se korostaa, ei vähiten kalvinismissa, primääristi tekoja, vaikkakin kohtalo toteutuu niissä, ja elämässä.

Ei voi kaupunki olla kätkössä korkean vuoren rinteellä, vaan sen valot kertovat sen olemassaolosta.

Islamissa olevaisuus käsitetään kokonaisena, amma, koko yhteiskuntaa käsittävää, niinpä ei ole erillistä kirkkoa, on elämä.

Siinä, missä muu maailma uskonnollistuu, missä uskonnon sija ja vaikutus kasvaa, Eurooppa on selvä poikkeus Euroopassa uskonnon ja uskonto-sanoman merkitys kutistuu.  Kirkon ruhtinaat ja kirkon sanoma suppenee.  Kirkkojen valtiollinen rakenneyhteys on vieroittanut monia, jotka eivät tunnusta oman kotimaansa valtiollista järjestystä. 

Eurooppa on paljastunut hyvin toisenlaiseksi kuin muut maanosat.  Eurooppa kulkee uskonnon suhteen toiseen suuntaan kuin koko muu Maailma.

Mutta Eurooppa pointillistuu myös uskonnon suhteen.

Eurooppaan tulee muualta kristillisiä maahanmuuttajia, jotka perustavat tänne uusia seurakuntia, monia niistä leimaa alkukristillinen riento ja henki.

Kasvava uskonnollinen tarjonta lisää mielenkiintoa ja kysyntää.

*

Mekane Jesus –kirkko Etiopiassa on maailman suurin luterilainen  kirkkokunta

Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesus on maailman suurin ja nopeimmin kasvava luterilainen kirkko. Tässä lista lukuja, joka sinänsä herättävät paljon mielikuvia: kirkolla on 10 teologista seminaaria, joissa on noin 6 000 opiskelijaa sekä 51 raamattukoulua, joissa on noin 2 500 opiskelijaa. Seurakuntia on 8 000 ja näillä kirkkojen lisäksi noin 4 000 saarnapaikkaa. Pastoreita on yli 4 000 ja evankelistoja runsaat 9 000. Kirkko on alueellisesti jakautunut 29 synodiin, joista jokaisella on oma presidenttinsä ja hallintorakenteensa.” – Lähde: Kirkonkello/Vesa Häkkinen, 18.1.2019; https://www.kirkonkello.fi/matkakertomus-etiopiasta-osa-i/

Todetaan vielä, että Wikipedia-artikkelin mukaan Megane Jesus on maailman toiseksi suurin;

”Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesus (Ye Ethiopia Wongelawit Bete Kristian Mekane Yesus, englanniksi Ethiopian Evangelical Church Mekane Yesus, EECMY) on luterilainen kirkkokunta Etiopiassa. Sillä on Luterilaisen maailmanliiton tilaston mukaan yli 8 miljoonaa (8,7 milj.) jäsentä. Näin ollen se on maailman toiseksi suurin luterilainen kirkko.” Wiki-artikkeli on päivitetty 22.5.2019; https://fi.wikipedia.org/wiki/Etiopian_evankelinen_kirkko_Mekane_Yesus  Mutta Luterilaisen Maailmanliiton (Lutheran World Federation)  tilasto, johon Wiki viittaa on vuodelta 2008.

 

 ”Teologisilta painotuksiltaan Mekane Yesus-kirkko on konservatiivinen. Nuorisokonferenssissa (v. 2010 !) kirkon presidentti Wakseyoum Idosa varoitti kirkon nuorisoa väärien ja epäraamatullisten oppien levittämisestä. Sellaisina hän piti sosiaalista evankeliumia ja sukupuolineutraalia avioliittoa.”

 

Euroopan ulkopuolelta maailmalta, ja toten Afrikasta muutenkin tulee luterilaisuuteen uusia sävyjä ja suoranaisia oppirakenteita.  Afrikka, tuo nopeimmin kasvava maanosa, on uskonnon sarallakin vahva voima, jonka vaikutusta ei oikein uskalleta arvioida.  Ei tarvitse olla ennustaja, kun näkee että sieltä tulee uutta voimaa ja spirittiä uskonnon kentälle.  Miten paatunut sekulaaristo siihen suhtautuu, sen rinnalla osakonservatiivinen Räsänen voi vaikuttaa elovena-rouvalta.  Uusiutuva ”kehittyvästä maailmasta” tuleva uskonoppi voi olla radikaalia, mutta ei ehkä ihan nuorisopastorityyliin, vaan konservatiiviselta kalskahtavaa, ehdotonta ja ”rajoittavaa”.

Vastaavasti Etelä-Amerikasta tulee katolisuuteen uusia vivahteita, tulihan sieltä jo Paavikin.

*

Ihmisen uskonnollinen tarve – jos nyt lyhyesti nimeämme sen tällaisella nimellä – ei ole kadonnut minnekään.  Se on pysyvä osa ihmistä, tarve hahmottaa minän ja ajan ulkopuolelta jotain muuta, pysyvää, ikuista. 

Länsimaiden liberaali ihmis- ja yhteiskuntakäsitys, kaikkein perustavimpina pohjakivinään ihmisoikeudet ja vapaudet, on raami, johon mahtuu erilaisia arvoyhteisöjä, vakaumuksia ja elintapoja. 

Tuo abstrakti kehys mahdollistaa paljon, mutta pelkkä mahdollisuus monenkirjavaan yhdessäoloon, ei vielä riitä, kysymys kuuluu: voiko tuollaisessa väljässä mutta samalla tinkimättömässä yhteisönäkemyksessä elää rinnakkain monessa mielessä eri tavalla ajattelevia, eri tavoin tuntevia, eri tavoin eläviä ihmisiä?  Siinä keitoksessa nimittäin pitäisi erilaisin identiteetein vaeltavien kyetä asumaan samassa tilassa?  Se on lähtökohtaisesti mahdotonta.

Kaikessa vastakohtaisuuksien kohtaamisissa identiteetti nostetaan käyttövoimaksi kaikenlaisille ristiriidoille.  Identiteettipolitiikka generoi väistämättä erilaisuuksia ja erilaisuudet vastakkaisuuksia.

Tarve identiteettipolitiikalle nousee lähteistä, jotka kumpuavat eri maaperästä kuin tarve kollektiiviselle esiintymiselle, yhdessä kokemiselle.

*

Uskonnolla on vanha historia. Vahvempi kuin moni tietää, pidempi kuin moni luulee, - ja pysyvämpi tulevaisuus kuin moni toivoo.  Monen mielestä pitää pyrkiä uskonnottomiin yhteiskuntiin.  1900-luvun näytöt uskonnottomista yhteiskunnista – näkyvimpinä natsistinen Saksa ja bolshevistinen Neuvostoliitto – eivät ole kovin rohkaisevia.

Minkälainen arvopohja Euroopalla ja Euroopan Unionilla olisi, jos kristilliset uskonnot pyyhkiytyisivät pois, minkälainen tulevaisuus?

*

Maailma ja uskonnot

Kristinusko on suurin uskonto maailmassa; 2,039 miljardia kannattajaa;

Kristinusko jakautuu: Katolinen kirkko 1,1 miljardia, karismaattiset ja helluntailaiset n.537 miljoonaa; Ortodoksit 225 miljoonaa, anglikaanit/protestantit 77 miljoonaa.

 

Islam 1,226 miljardia;

Hindulaisuus 828 miljoonaa.

ym.

Edellä mainitut yhteensä: noin 4 miljardia.

 

”Ne 90 prosenttia”

Maailman väestöstä (N = vuonna 2019 väestön määrä on 7,7 miljardia henkilöä) noin 90 % kuuluu johonkin uskontokuntaan.

Tarkoittaa, että meistä noin 6,9 miljardia on uskontojen/uskonnon kannattaja,

ja noin 0.9 miljardia uskontojen ulkopuolisia, ei-uskontojen piirin kuuluvaa.

Uskonnottomien osuus koko maailmassa on loppujen lopuksi vähäinen, yksi desiili Ëuroopassa Tshekki ja Viro ovat maita, joissa uskontoihin kuuluvia on vähiten, mutta niissäkin noin 15 % kuuluu johonkin käsityskuntaan, siis enemmän kuin maailman keskiarvo. 


Maailmassa uskontojen merkitys ei ole laskussa, vaan uskonnot ovat nousussa.

Sekä määrällisesti että suhteellisesti.

Myös Kiina tietää sen. 

Kiina ja uskonto

”Virallisten tietojen mukaan maassa on noin 100 miljoonaa uskonnollisesti aktiivista ihmistä, eräiden arvioiden mukaan 300 miljoonaa. Näistä noin 200 miljoonaa olisi buddhalaisia, taolaisia tai palvoisi legendaarisia hahmoja kuten lohikäärmekuningasta tai hyvän onnen jumalaa. Buddhalaisuuden suuntauksista theravada- ja tiibetinbuddhalaisuus ovat etnisten vähemmistöjen kannattamia.

Perinteisesti islaminuskoisia kansoja, huita, kazakkeja ja uiguureja on Kiinassa noin 20 miljoonaa. Kristittyjä on mahdollisesti jopa 40 miljoonaa, virallisten lukujen mukaan 16 miljoonaa. Toisen tutkimuksen mukaan maassa olisi 40 miljoonaa protestanttia ja 14 miljoonaa katolilaista.

Katolilaiset ovat jakautuneet kommunistihallinnolle uskolliseen niin sanottuun patrioottiseen kirkkoon sekä Vatikaanille lojaaliin maanalaiseen kirkkoon. Vuonna 1949, kun ulkomaiset lähetyssaarnaajat karkotettiin maasta, siellä oli 700 000 kristittyä.”

Wikipedia; https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto_Kiinassa (vert. Wikin näitä tietoja tämän kappaleen alussa esitettyihin. – Kiina on monessa suhteessa Terra Inkognita – tuntematon maa)

BBC 7.2.2007; http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/6337627.stm Tyypillisesti monet Kiinaa koskevat tiedot ovat hajanaisia ja kokolailla vanhoja, vh)

Luettelo Maailman uskonnoista, Wikipedia; https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_maailman_uskontojen_v%C3%A4kim%C3%A4%C3%A4r%C3%A4st%C3%A4

Maailmanuskonnot; https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanuskonnot

Luettelo uskonnoista maittain: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_uskonnoista_valtioittain

Luettelo valtioista valtionuskonnon mukaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_valtioista_valtionuskonnon_mukaan

Luettelo uskonnoista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_uskonnoista

*

Myös minun rippipappini 1966 oli ollut lähetyssaarnaajana Kiinassa. 

Hän kertoi monia mielenkiintoisia kokemuksia ja tapauksia sieltä.

Muistan yhä.

*

Kiinalla on vahva strategia myös maailman uskonnollistuttamista silmällä pitäen.  Kyse on lähinnä oikeasta uskosta, oikeasta tavasta uskoa.  Kysymys on siitä, mikä on oikea uskoa, johon ihmisen on suotava kuulua, oikea usko, johon kuuluu kuulua.  Siihen Kiina(kin) vaikuttaa.

*

]]>
19 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278381-miten-eurooppa-menetti-hengellisen-elaman-ja-mita-sen-jalkeen#comments Euroopan unioni Kulttuurihistoria Uskonto Mon, 15 Jul 2019 10:39:32 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278381-miten-eurooppa-menetti-hengellisen-elaman-ja-mita-sen-jalkeen
Halla-aho ei ollut avoin europarlamenttiryhmän vaihtamisen syistä http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278378-halla-aho-ei-ollut-avoin-europarlamenttiryhman-vaihtamisen-syista <p>Perussuomalaisten liittyminen enemmistöltään Putin-myönteiseen Identiteetti ja Demokratia (ID) -europarlamenttiryhmään on herättänyt hämmennystä Suomessa. Huhtikuussa Jussi Halla-aho selitti jo viime vuonna aloitettua ryhmänvaihtoprosessia pragmaattisesti: <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006076383.html">&rdquo;Suuri ryhmä tarkoittaa suurempaa vaikutusvaltaa&rdquo;</a>.&nbsp;</p><p>Muut ryhmät asettivat uuden ryhmän boikottiin, eikä sille myönnetty yhtäkään parlamentin valiokuntien puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan paikkaa. Halla-aho ilmoitti <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006165556.html">toisaalta tyrmistyneensä (&rdquo;periaatteilla on pyyhitty takapuolta&rdquo;) , toisaalta että &thinsp;&rdquo;en ole siinä mielessä yllättynyt&rdquo;</a>.</p><p>Suomen media on toistanut Halla-ahon molemmat versiot sellaisenaan, siitä huolimatta että ne ovat keskenään täysin ristiriidassa. Siinä missä perussuomalaisten uudelle ID-ryhmälle ei annettu valiokuntien puheenjohtajuuksia, perussuomalaisten vanhalle Euroopan konservatiivit (ECR)-ryhmälle annettiin <a href="http://www.europarl.europa.eu/news/en/press-room/20190709IPR56669/parliament-s-committees-elect-chairs-and-vice-chairs">budjettivaliokunnan puheenjohtajuus ja seitsemän varapuheenjohtajan paikkaa muissa valiokunnissa</a>. Ryhmän vaihtaminen ei siis lisännyt perussuomalaisten vaikutusvaltaa, vaan vähensi sitä. Halla-aho myös kertoo ettei tämä tullut hänelle yllätyksenä, joten &rdquo;vaikutusvallan kasvattaminen&rdquo; tuskin oli todellinen syy europarlamenttiryhmän vaihtamiseen entistä radikaalimpaan ja putinistisempaan.</p><p>Brexit ei ole syy ryhmän vaihtamiseen</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10876626">Ylen uutisessa puheenjohtajuusboikotista</a> &nbsp;toistetaan myös vanhaa väitettä siitä, että ECR-ryhmä kutistuisi Brexitin toteutuessa. Tämä ei pidä paikkaansa. Brexitin toteutuessa ECR-ryhmä menettäisi 4 brittikonservatiivia, mutta se saisi saman verran uusia edustajia muiden maiden brexit-varapaikoilta. Wikipediasta <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/2019_European_Parliament_election#Planned_changes_in_group_representation">löytyy taulukko</a> siitä, kuinka brexit muuttaisi europarlamentin ryhmätasapainoa. Koska brexitin toteutuessa europarlamentissä olisi 46 edustajaa nykyistä vähemmän, ECR-ryhmän suhteellinen painoarvo itseasiassa kasvaisi brexitin myötä.</p><p>Perussuomalaisten ryhmänvaihtoa on selitetty myös tarinalla siitä kuinka ECR-ryhmä kutistuisi brexitin myötä, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Ainoat parlamenttiryhmät joiden suhteellinen painoarvo laskisi brexitin toteutuessa ovat liberaalien RE ja vihreiden Greens/EFA. ID on nyt 73 edustajallaan vain hieman suurempi kuin 62 edustajan ECR, ja brexitin jälkeen ero kasvaisi vain kolmella paikalla.</p><p>Ei ollut periaatetta jolla olisi pyyhitty takapuolta</p><p>Uutisissa ollaan myös toistettu perussuomalaisten väitettä siitä, että parlamentin valiokuntien puheenjohtajan paikat olisi perinteisesti jaettu D&#39;Hondtin menetelmällä, jolloin ryhmät saisivat suunnilleen yhtä suuren osan puheenjohtajista kuin heillä on europarlamentissa edustajia. Tästä ei ole olemassa lakia, eikä sopimusta. Periaatetta ei ole noudatettu ainakaan kolmella nykyistä edellisellä vaalikaudella, voi olla ettei sitä ole noudatettu koskaan.</p><p>Kaudella 2014-2019 EFDD-ryhmä (jossa olivat mm. ruotsidemokraatit) <a href="https://www.euractiv.com/section/eu-elections-2014/news/greens-back-farage-in-row-over-eu-parliament-chairs/">suljettiin valiokuntien puheenjohtajuuksien ulkopuolelle, tuolloin vihreät vastustivat boikottia</a>. Lista valiokuntien puheenjohtajista huhtikuussa 2018 löytyy <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Committees_of_the_European_Parliament#List_of_standing_committees">täältä</a>. D&#39;Hondtin kaavaa ei ole noudatettu täysin myöskään muiden puolueiden kohdalla. Kokoomuksen EPP-ryhmällä on 8 puheenjohtajuutta ja vihreillä vain yksi, vaikka EPP:n 8. puheenjohtajan D&#39;Hondt-vertailuluku on 27.625 ja vihreiden toisen puheenjohtajan vertailuluku 29.0. (Siitä miten vertailuluku lasketaan voi lukea <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/D%E2%80%99Hondtin_menetelm%C3%A4">täältä</a>).</p><p>EFDD-ryhmää edeltänyt EFD suljettiin valiokuntien puheenjohtajuuksien ulkopuolelle myös 2009-2014. Lista valiokuntien puheenjohtajista vuonna 2010 löytyy <a href="https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Committees_of_the_European_Parliament&amp;oldid=372359831.">täältä</a>.&nbsp;Vihreillä on kaksi puheenjohtajaa joista toisen vertailuluku on 27.5, EFD-ryhmän ensimmäisen puheenjohtajan vertailuluku olisi ollut 32. D&#39;Hondtin kaavaa ei muutenkaan täysin noudatettu, yksi vertailuluvun perusteella ECR-ryhmälle kuulunut puheenjohtajuus on annettu muille ryhmille.</p><p>EFD-ryhmää kaudella 2004-2009 edeltänyt ID-ryhmä suljettiin myös valiokuntien puheenjohtajuuksien ulkopuolelle. Lokakuun 2007 puheenjohtajuustilanne löytyy <a href="https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Committees_of_the_European_Parliament&amp;oldid=275416248">täältä</a>. Paikkoja ei ole muutenkaan jaettu D&#39;Hondtin menetelmän mukaisesti. Poikkeuksellisesti pieniä on suosittu kiusanteon sijasta ja kokoomuksen EPP-ED on luopunut yhdeksännestä puheenjohtajanpaikasta (vertailuluku 29.77) ja demarien PES on luopunut seitsemännestä puheenjohtajanpaikasta (vertailuluku 28.57) jotta konservatiiviselle UEN-ryhmälle olisi saatu yksi puheenjohtajanpaikka (vertailuluku 27). Näin ei ole varmasti menetelty hyvää hyvyyttään, vaan UEN on tehnyt tästä hyvästä jonkinlaisen vastapalveluksen.</p><p>Samalla kaudella toimi myös hetken aikaa ID-ryhmää radikaalimpi ITS-ryhmä, jonka veturi oli Ranskan Kansallinen rintama (Front National, viime vuodesta lähtien Rassemblement National eli kansallinen liittouma, RN). Parlamenttiryhmälle olisi D&#39;Hondtin menetelmän mukaan kuulunut kaksi varapuheenjohtajan paikkaa, mutta <a href="https://www.dw.com/en/far-right-wing-group-sidelined-in-european-parliament/a-2335201">tämä estettiin</a>. Lisäksi vuonna 2009 parlamenttiryhmän muodostamisvaatimuksia tiukennettiin, ja vuodesta 2009 on vaadittu vähintään 25 edustajaa vähintään seitsemästä maasta. EU-parlamentissa ei siis ole pelkästään jätetty noudattamatta epävirallista käytäntöä (jota ei ole muutenkaan täysin noudatettu), vaan on myös muutettu lennosta virallisia sääntöjä äärioikeiston marginalisoimiseksi.</p><p>En tarkistanut valiokuntien puheenjohtajuuksia ennen vuotta 2004, mutta Kansallinen rintama/liittouma (FN/RN) on istunut parlamentissa yhtäjaksoisesti vuodesta 1984, eikä sille ole kaikesta päätellen koskaan annettu valiokuntien puheenjohtajuuksia. Jopa parlamenttiryhmän muodostamista on pyritty vaikeuttamaan. Nyt RN on perussuomalaisten kanssa samassa ID-ryhmässä. Se ettei RN saa valiokuntien puheenjohtajuuksia ei ole 40-vuotisen käytännön rikkomista, vaan 35 vuotta noudatetun käytännön jatkamista. Käytännön jatkaminen ei ole uutinen, sen muuttaminen olisi.</p><p>Tarina D&#39;Hondtin menetelmästä ei ole täysin tuulesta temmattu</p><p>Äärioikeiston parlamenttiryhmät on suljettu puheenjohtajiston ulkopuolelle, mutta ainakin vuodesta 2004 eteenpäin muut ryhmät ovat saaneet puheenjohtajuuksia suurin piirtein D&#39;Hondtin kaavan mukaan, suuremmat ryhmät yleensä myös ylimääräistä. Selvästi D&#39;Hondtin kaava on neuvotteluiden lähtökohta, mutta lopulliseen tulokseen vaikuttavat tämän lisäksi kaikenlainen läpinäkymätön kähmintä, suhmurointi ja lehmänkaupat.</p><p>Tämän pitäisi olla tuttua myös Suomessa, esimerkiksi Rinteen hallituksessa yksi D&#39;Hondtin kaavan perusteella vasemmistoliitolle kuulunut ministerinpaikka on annettu RKP:lle. Toisenlaisiakin käytäntöjä on, esimerkiksi Yhdysvaltojen edustajanhuoneessa ja senaatissa suurempi puolue kahmii aina itselleen kaikkien valiokuntien puheenjohtajuudet, eikä anna pienemmälle yhtään mitään. Suomenkin eduskunnassa on ilmeisesti aloitettu noudattamaan D&#39;Hondtin kaavaa vasta joskus sotien jälkeen. Pikaisen selauksen perusteella en löytänyt eduskunnan valiokuntien puheenjohtajien listoista IKL:n enkä vuosina 1920-1930 toimineiden kommunistimyönteisten puolueiden kansanedustajia.</p><p>Miksi europarlamenttiryhmää sitten vaihdettiin?</p><p>Voi olla, että Halla-aho uskoi että uusi ja radikaalimpi oikeistoryhmä avaisi uusia kanavia europarlamentissa vaikuttamiseen. Todennäköisemmin kaikki persut ymmärsivät alusta asti että uusi parlamenttiryhmä tullaan marginalisoimaan, kuten sen johtavalle puolueelle Kansalliselle Rintamalle/Liittoumalle on tehty jo 35 vuoden ajan. &rdquo;Suuri ryhmä tarkoittaa suurempaa vaikutusvaltaa&rdquo; oli siis suomalaisille esitetty tekosyy, äärioikeistolaiseen Putin-mieliseen ryhmään liittyminen oli muuten hankalaa oikeuttaa.</p><p>Perussuomalaisten radikalisoituminen on eurooppalaisittain poikkeuksellista kehitystä. Yleensä äärioikeisto pyrkii loiventamaan linjaansa kasvattaakseen suosiotaan, esimerkiksi Kansallinen Rintama/Liittouma on pyrkinyt karsimaan sen entistä tavaramerkkiä eli avointa rasismia ja antisemitismiä. Ruotsidemokraatit on siirtynyt persuja maltillisempaan ECR-ryhmään, siinä missä Timo Soinin aikana ruotsidemokraatit oli selvästi persuja radikaalimpi puolue. Kertomukset &rdquo;suuremmasta vaikutusvallasta&rdquo; joka kuitenkin &rdquo;ei-yllättävästi kääntyi takapuolen pyyhkimiseksi periaatteilla&rdquo;, ja ECR-konservatiiviryhmän tulevasta perikadosta kelpasivat tekosyiksi. Ryhmänvaihtooperaation todellinen motivaatio oli todennäköisesti Euroopan radikaalin oikeiston vahvistaminen pitkällä tähtäimellä. Vaikutusvallan menettäminen lyhyellä aikavälillä oli hinta jonka Halla-aho oli valmis tästä maksamaan. Loukkaantuminen &rdquo;demokratian halventamisesta&rdquo; oli etukäteen tiedossa, ja suunniteltu EFDD/EFD-ryhmän kasvojen Nigel Faragen vuosien 2009 ja 2014 paheksumisperformanssin kopioksi.</p><p>Poliitikkojen harjoittama sumutus ei ole yllättävää, mutta on yllättävää että toimittajat nielaisevat tarinat sellaisenaan ja julkaisevat ne ilman lähdekritiikkiä. On täysin normaalia että perussuomalaisten versiot tapahtumista julkaistaan, mutta toimittajan työhön kuuluisi myös tarkistaa onko näitä &rdquo;periaatteita joilla on pyyhitty takapuolta&rdquo; koskaan noudatettu.</p><p>Antti Rautiainen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perussuomalaisten liittyminen enemmistöltään Putin-myönteiseen Identiteetti ja Demokratia (ID) -europarlamenttiryhmään on herättänyt hämmennystä Suomessa. Huhtikuussa Jussi Halla-aho selitti jo viime vuonna aloitettua ryhmänvaihtoprosessia pragmaattisesti: ”Suuri ryhmä tarkoittaa suurempaa vaikutusvaltaa”

Muut ryhmät asettivat uuden ryhmän boikottiin, eikä sille myönnetty yhtäkään parlamentin valiokuntien puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan paikkaa. Halla-aho ilmoitti toisaalta tyrmistyneensä (”periaatteilla on pyyhitty takapuolta”) , toisaalta että  ”en ole siinä mielessä yllättynyt”.

Suomen media on toistanut Halla-ahon molemmat versiot sellaisenaan, siitä huolimatta että ne ovat keskenään täysin ristiriidassa. Siinä missä perussuomalaisten uudelle ID-ryhmälle ei annettu valiokuntien puheenjohtajuuksia, perussuomalaisten vanhalle Euroopan konservatiivit (ECR)-ryhmälle annettiin budjettivaliokunnan puheenjohtajuus ja seitsemän varapuheenjohtajan paikkaa muissa valiokunnissa. Ryhmän vaihtaminen ei siis lisännyt perussuomalaisten vaikutusvaltaa, vaan vähensi sitä. Halla-aho myös kertoo ettei tämä tullut hänelle yllätyksenä, joten ”vaikutusvallan kasvattaminen” tuskin oli todellinen syy europarlamenttiryhmän vaihtamiseen entistä radikaalimpaan ja putinistisempaan.

Brexit ei ole syy ryhmän vaihtamiseen

Ylen uutisessa puheenjohtajuusboikotista  toistetaan myös vanhaa väitettä siitä, että ECR-ryhmä kutistuisi Brexitin toteutuessa. Tämä ei pidä paikkaansa. Brexitin toteutuessa ECR-ryhmä menettäisi 4 brittikonservatiivia, mutta se saisi saman verran uusia edustajia muiden maiden brexit-varapaikoilta. Wikipediasta löytyy taulukko siitä, kuinka brexit muuttaisi europarlamentin ryhmätasapainoa. Koska brexitin toteutuessa europarlamentissä olisi 46 edustajaa nykyistä vähemmän, ECR-ryhmän suhteellinen painoarvo itseasiassa kasvaisi brexitin myötä.

Perussuomalaisten ryhmänvaihtoa on selitetty myös tarinalla siitä kuinka ECR-ryhmä kutistuisi brexitin myötä, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Ainoat parlamenttiryhmät joiden suhteellinen painoarvo laskisi brexitin toteutuessa ovat liberaalien RE ja vihreiden Greens/EFA. ID on nyt 73 edustajallaan vain hieman suurempi kuin 62 edustajan ECR, ja brexitin jälkeen ero kasvaisi vain kolmella paikalla.

Ei ollut periaatetta jolla olisi pyyhitty takapuolta

Uutisissa ollaan myös toistettu perussuomalaisten väitettä siitä, että parlamentin valiokuntien puheenjohtajan paikat olisi perinteisesti jaettu D'Hondtin menetelmällä, jolloin ryhmät saisivat suunnilleen yhtä suuren osan puheenjohtajista kuin heillä on europarlamentissa edustajia. Tästä ei ole olemassa lakia, eikä sopimusta. Periaatetta ei ole noudatettu ainakaan kolmella nykyistä edellisellä vaalikaudella, voi olla ettei sitä ole noudatettu koskaan.

Kaudella 2014-2019 EFDD-ryhmä (jossa olivat mm. ruotsidemokraatit) suljettiin valiokuntien puheenjohtajuuksien ulkopuolelle, tuolloin vihreät vastustivat boikottia. Lista valiokuntien puheenjohtajista huhtikuussa 2018 löytyy täältä. D'Hondtin kaavaa ei ole noudatettu täysin myöskään muiden puolueiden kohdalla. Kokoomuksen EPP-ryhmällä on 8 puheenjohtajuutta ja vihreillä vain yksi, vaikka EPP:n 8. puheenjohtajan D'Hondt-vertailuluku on 27.625 ja vihreiden toisen puheenjohtajan vertailuluku 29.0. (Siitä miten vertailuluku lasketaan voi lukea täältä).

EFDD-ryhmää edeltänyt EFD suljettiin valiokuntien puheenjohtajuuksien ulkopuolelle myös 2009-2014. Lista valiokuntien puheenjohtajista vuonna 2010 löytyy täältä. Vihreillä on kaksi puheenjohtajaa joista toisen vertailuluku on 27.5, EFD-ryhmän ensimmäisen puheenjohtajan vertailuluku olisi ollut 32. D'Hondtin kaavaa ei muutenkaan täysin noudatettu, yksi vertailuluvun perusteella ECR-ryhmälle kuulunut puheenjohtajuus on annettu muille ryhmille.

EFD-ryhmää kaudella 2004-2009 edeltänyt ID-ryhmä suljettiin myös valiokuntien puheenjohtajuuksien ulkopuolelle. Lokakuun 2007 puheenjohtajuustilanne löytyy täältä. Paikkoja ei ole muutenkaan jaettu D'Hondtin menetelmän mukaisesti. Poikkeuksellisesti pieniä on suosittu kiusanteon sijasta ja kokoomuksen EPP-ED on luopunut yhdeksännestä puheenjohtajanpaikasta (vertailuluku 29.77) ja demarien PES on luopunut seitsemännestä puheenjohtajanpaikasta (vertailuluku 28.57) jotta konservatiiviselle UEN-ryhmälle olisi saatu yksi puheenjohtajanpaikka (vertailuluku 27). Näin ei ole varmasti menetelty hyvää hyvyyttään, vaan UEN on tehnyt tästä hyvästä jonkinlaisen vastapalveluksen.

Samalla kaudella toimi myös hetken aikaa ID-ryhmää radikaalimpi ITS-ryhmä, jonka veturi oli Ranskan Kansallinen rintama (Front National, viime vuodesta lähtien Rassemblement National eli kansallinen liittouma, RN). Parlamenttiryhmälle olisi D'Hondtin menetelmän mukaan kuulunut kaksi varapuheenjohtajan paikkaa, mutta tämä estettiin. Lisäksi vuonna 2009 parlamenttiryhmän muodostamisvaatimuksia tiukennettiin, ja vuodesta 2009 on vaadittu vähintään 25 edustajaa vähintään seitsemästä maasta. EU-parlamentissa ei siis ole pelkästään jätetty noudattamatta epävirallista käytäntöä (jota ei ole muutenkaan täysin noudatettu), vaan on myös muutettu lennosta virallisia sääntöjä äärioikeiston marginalisoimiseksi.

En tarkistanut valiokuntien puheenjohtajuuksia ennen vuotta 2004, mutta Kansallinen rintama/liittouma (FN/RN) on istunut parlamentissa yhtäjaksoisesti vuodesta 1984, eikä sille ole kaikesta päätellen koskaan annettu valiokuntien puheenjohtajuuksia. Jopa parlamenttiryhmän muodostamista on pyritty vaikeuttamaan. Nyt RN on perussuomalaisten kanssa samassa ID-ryhmässä. Se ettei RN saa valiokuntien puheenjohtajuuksia ei ole 40-vuotisen käytännön rikkomista, vaan 35 vuotta noudatetun käytännön jatkamista. Käytännön jatkaminen ei ole uutinen, sen muuttaminen olisi.

Tarina D'Hondtin menetelmästä ei ole täysin tuulesta temmattu

Äärioikeiston parlamenttiryhmät on suljettu puheenjohtajiston ulkopuolelle, mutta ainakin vuodesta 2004 eteenpäin muut ryhmät ovat saaneet puheenjohtajuuksia suurin piirtein D'Hondtin kaavan mukaan, suuremmat ryhmät yleensä myös ylimääräistä. Selvästi D'Hondtin kaava on neuvotteluiden lähtökohta, mutta lopulliseen tulokseen vaikuttavat tämän lisäksi kaikenlainen läpinäkymätön kähmintä, suhmurointi ja lehmänkaupat.

Tämän pitäisi olla tuttua myös Suomessa, esimerkiksi Rinteen hallituksessa yksi D'Hondtin kaavan perusteella vasemmistoliitolle kuulunut ministerinpaikka on annettu RKP:lle. Toisenlaisiakin käytäntöjä on, esimerkiksi Yhdysvaltojen edustajanhuoneessa ja senaatissa suurempi puolue kahmii aina itselleen kaikkien valiokuntien puheenjohtajuudet, eikä anna pienemmälle yhtään mitään. Suomenkin eduskunnassa on ilmeisesti aloitettu noudattamaan D'Hondtin kaavaa vasta joskus sotien jälkeen. Pikaisen selauksen perusteella en löytänyt eduskunnan valiokuntien puheenjohtajien listoista IKL:n enkä vuosina 1920-1930 toimineiden kommunistimyönteisten puolueiden kansanedustajia.

Miksi europarlamenttiryhmää sitten vaihdettiin?

Voi olla, että Halla-aho uskoi että uusi ja radikaalimpi oikeistoryhmä avaisi uusia kanavia europarlamentissa vaikuttamiseen. Todennäköisemmin kaikki persut ymmärsivät alusta asti että uusi parlamenttiryhmä tullaan marginalisoimaan, kuten sen johtavalle puolueelle Kansalliselle Rintamalle/Liittoumalle on tehty jo 35 vuoden ajan. ”Suuri ryhmä tarkoittaa suurempaa vaikutusvaltaa” oli siis suomalaisille esitetty tekosyy, äärioikeistolaiseen Putin-mieliseen ryhmään liittyminen oli muuten hankalaa oikeuttaa.

Perussuomalaisten radikalisoituminen on eurooppalaisittain poikkeuksellista kehitystä. Yleensä äärioikeisto pyrkii loiventamaan linjaansa kasvattaakseen suosiotaan, esimerkiksi Kansallinen Rintama/Liittouma on pyrkinyt karsimaan sen entistä tavaramerkkiä eli avointa rasismia ja antisemitismiä. Ruotsidemokraatit on siirtynyt persuja maltillisempaan ECR-ryhmään, siinä missä Timo Soinin aikana ruotsidemokraatit oli selvästi persuja radikaalimpi puolue. Kertomukset ”suuremmasta vaikutusvallasta” joka kuitenkin ”ei-yllättävästi kääntyi takapuolen pyyhkimiseksi periaatteilla”, ja ECR-konservatiiviryhmän tulevasta perikadosta kelpasivat tekosyiksi. Ryhmänvaihtooperaation todellinen motivaatio oli todennäköisesti Euroopan radikaalin oikeiston vahvistaminen pitkällä tähtäimellä. Vaikutusvallan menettäminen lyhyellä aikavälillä oli hinta jonka Halla-aho oli valmis tästä maksamaan. Loukkaantuminen ”demokratian halventamisesta” oli etukäteen tiedossa, ja suunniteltu EFDD/EFD-ryhmän kasvojen Nigel Faragen vuosien 2009 ja 2014 paheksumisperformanssin kopioksi.

Poliitikkojen harjoittama sumutus ei ole yllättävää, mutta on yllättävää että toimittajat nielaisevat tarinat sellaisenaan ja julkaisevat ne ilman lähdekritiikkiä. On täysin normaalia että perussuomalaisten versiot tapahtumista julkaistaan, mutta toimittajan työhön kuuluisi myös tarkistaa onko näitä ”periaatteita joilla on pyyhitty takapuolta” koskaan noudatettu.

Antti Rautiainen

]]>
13 http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278378-halla-aho-ei-ollut-avoin-europarlamenttiryhman-vaihtamisen-syista#comments Äärioikeisto Euroopan unioni Jussi Halla-aho Perussuomalaiset Mon, 15 Jul 2019 09:58:49 +0000 Antti Rautiainen http://anttirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278378-halla-aho-ei-ollut-avoin-europarlamenttiryhman-vaihtamisen-syista
EU:n herraonni: humalikkoa seuraa huijari? http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278106-eun-herraonni-humalikkoa-seuraa-huijari <p><strong>Junckerin&nbsp;työkyky ja väitetty alkoholismi jäivät arvoitukseksi EU-kansalaisille. Onko Saksan tilintarkastustuomioistuimen ja liittopäivien tutkintakomitean kynsissä oleva von der Leyen lintu vai kala? Joutuuko hänkin vaihtoon?&nbsp;</strong></p> <p>EU-komission väistyvä puheenjohtaja, luxemburgilainen<strong>&nbsp;Jean-Claude&nbsp;Juncker&nbsp;</strong><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006163716.html">harmitteli</a> perjantaina Helsingissä, että hän jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi puheenjohtajaksi, joka valittiin Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien asettamien niin sanottujen kärkiehdokkaiden joukosta. Tällä kertaa valtionpäämiehet&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10859208">jyräsivät puolueryhmittymien kärkiehdokkaan</a> <strong>Manfred Weberin</strong>, suurimman eli konservatiivien parlamenttiryhmän EPP:n edustajan, ja istuttivat komission johtoon <strong>Angela Merkelin</strong> hallituksen puolustusministerin <strong>Ursula von der Leyenin.</strong>&nbsp;</p> <p>Suomen pääministeri<strong> Antti Rinne</strong> <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.461840">ihmetteli</a> paikan päällä EU:n valtiojohtajien pitkää ja tempoilevaa päätöksentekoa.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Yksi tekijä parlamenttiryhmien kärkiehdokkaan kaatumisessa ja Junckerin nimityksen myötä otetun uuden käytännön hautaamisessa oli mahdollisesti, että EU:n voimanainen Merkel oli 5 vuotta sitten päättänyt jo ennen Junckerin virkaan astumista, ettei salli toiste parlamenttiryhmien kävelevän valtiojohtajien yli komission puheenjohtajapäätöksessä. Siitä huolimatta, että liittokansleri tuolloin oli muodollisesti kannattanut Luxemburgin ex-pääministerin valintaa komission johtoon.</p> <p>Merkel itse muuten keväällä 2014 <a href="https://www.telegraph.co.uk/finance/economics/10873338/Angela-Merkel-wants-Christine-Lagarde-as-EC-president.html">ajoi komission puheenjohtajaksi</a>&nbsp;Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ranskalaista johtajaa&nbsp;<strong>Christine Lagardea</strong>, jota EU-johtajat hänen johdollaan päättivät tiistaina ehdottaa Euroopan keskuspankin (EKP) uudeksi pääjohtajaksi.&nbsp;</p> <p>Heikompaa EU:ta halunnut Britannian pääministeri <strong>David Cameron</strong> johti arkkifederalistina pitämänsä Junckerin<a href="https://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/eu/10929427/Fears-over-Jean-Claude-Junckers-drinking.html">&nbsp;vastaista taistelua</a> keväällä 2014. Hänen mukaansa myös Merkel oli ollut taipuvainen torppaamaan parlamenttiryhmien päättämän ehdokkaan etenemisen.</p> <p>Cameron yritti vielä viime metreillä kaataa Junckerin tämän väitetyllä alkoholismilla, joka joidenkin lähteiden mukaan huolestutti myös Merkeliä.&nbsp;</p> <p>Ehkä ensimmäisen ja todennäköisesti viimeisen kerran Euroopan huippujohtajat keskustelivat vuonna 2014&nbsp; unionin korkeimpiin johtotehtäviin ehdolla olevan henkilön <a href="https://www.spiegel.de/spiegel/print/d-124838574.html">alkoholin käytöstä</a>. Jo Junckerin pääministeriaikoina Luxemburgin pahat kielet olivat väittäneet, ettei hänellä&nbsp;&quot;ole mitään ongelmia alkoholin kanssa, vaan ilman alkoholia&quot;. Toisen väitteen mukaan hän joi jo lounaalla kaksi gin tonicia ja yhden oluen.&nbsp;</p> <p>Juncker tuli sittemmin komission puheenjohtajana suurelle yleisölle tunnetuksi&nbsp;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=Qjwf0Vmeg0A">värikkäästä ja oudosta käytöksestään</a>&nbsp;EU-kokouksissa</p> <p>Merkel ja eräät muut valtionjohtajat pelkäsivät vuonna 2014 tiettävästi, että Junckerista tulee komission valtaa&nbsp;lisäävä ja päämiesten valtaa vähentävä puheenjohtaja, koska hänet tunnettiin vahvana federalistina ja unionin rakentajana.</p> <p>Lisäksi Merkel ilmeisesti koki Junckerin - terästeollisuuden työntekijän ja ammattiyhdistysaktiivin pojan - olevan poliitikkona enemmän oikeistososialidemokraatti kuin heidän yhteisen Eurooppa-puolueensa EPP:n mukainen konservatiivi.&nbsp;</p> <p>Komission puheenjohtajana Juncker osoitti Merkelin pelot pitkälti turhiksi. Hän on arvioiden mukaan ottanut Saksan tahdon ja tarpeet huomioon hyvin.&nbsp;</p> <p>Junckerin asemaa EU:ta johtavien Saksan ja Ranskan välissä auttoi, että monesta aiemmasta komission puheenjohtajasta poiketen hän puhuu virheettömästi sekä ranskaa että saksaa, jotka ovat Luxemburgin virallisia kieliä.&nbsp;</p> <p><strong>Von der Leyen - lintu vai kala?&nbsp;</strong></p> <p>Komission uudeksi puheenjohtajaksi ehdolla oleva Ursula von der Leyen on monessa tehtävässä toiminut ja kansainvälisesti kokenut saksalainen huippupoliitikko. Hän on kuitenkin vähintään yhtä <a href="https://www.politico.eu/article/ursula-von-der-leyen-biography-career-inconvenient-truth/">kiistanalainen</a> henkilö kuin edeltäjänsä Juncker.&nbsp;</p> <p>Leyen on istunut Merkelin johtamissa hallituksissa jo 14 vuotta. Viimeiset 5 vuotta hän on kantanut puolustusministerin salkkua.</p> <p>Leyenin epäonnistumiset liitetään juuri hänen puolustusministeriyteensä. <strong>Helmuth Kohlin </strong>puolustusministeri <strong>Rupert Scholz</strong> langetti viime viikolla <a href="https://www.tichyseinblick.de/gastbeitrag/in-die-bundeswehr-muss-wieder-massiv-investiert-werden/">viiltävän tuomion</a>&nbsp;von der Leyenin saavutuksille: &quot;(Saksan armeijan) Bundeswehrin tila on katastrofaalinen. Liittotasavallan koko puolustuskyky kärsii, mikä on täysin vastuutonta.&quot;</p> <p>Nimettöminä pysyttelevät von der Leyenin nykyiset ja entiset alaiset puolustusministeriössä <a href="https://www.politico.eu/article/ursula-von-der-leyen-biography-career-inconvenient-truth/">kuvaavat hänen johtamistyyliään </a>etäiseksi ja puolustuskannalla olevaksi.&nbsp;&nbsp;Väitteiden mukaan hän ympäröi itsensä ministeriössä pienellä avustajaryhmällä, joka kontrolloi ministerin tiedonkulkua tiukasti.</p> <p>Vuonna 2015 von der Leyen jäi kiinni siitä, että oli <a href="https://www.faz.net/aktuell/politik/inland/verteidigungsministerin-plagiatsjaeger-beanstanden-von-der-leyens-doktorarbeit-13825259.html">plagioinut lähes puolet</a> lääketieteen väitöskirjastaan, joka sisälsi myös viitteitä lähteisiin, jotka eivät osoittaneet viitattuja asioita. Kaksi aiempaa Merkelin hallitusten ministeriä oli joutunut eroamaan vastaavien syytteiden vuoksi.&nbsp;</p> <p>Perheministerinä von der Leyen joutui huonoon valoon, kun hän osti yksityiseltä konsulttiyritykseltä palveluja, joiden tarkoitus oli <a href="https://www.swr.de/report/-/id=233454/nid=233454/did=2478132/18nebdd/index.html">manipuloida mediaa</a> kirjoittamaan myönteisesti ministerin politiikasta.&nbsp;</p> <p>Von der Leyenin johtama puolustusministeriö on parhaillaan Saksan valtiopäivien valiokuntien tutkinnassa niin sanotun <a href="https://www.welt.de/politik/deutschland/article185321072/Finanzministerium-Regierung-zahlte-seit-2014-als-700-Millionen-Euro-fuer-externe-Berater.html">neuvonantajajutun</a> vuoksi. Ministeriö käytti ulkopuolisia konsultteja ja neuvonantajia 200 miljoonan euron arvosta vuosina 2015 - 2016, vaikka sillä on 2200 omaa työntekijää.</p> <p>Osa konsulteista tuli amerikkalaistaustaisesta monikansallisesta McKinsey -yrityksestä, jonka Saksan toimintojen yhteiskuntasuhdejohtajan <strong>Katrin Suderin</strong> von der Leyen oli kutsunut poliittiseksi valtiosihteerikseen vuonna 2014. Suder erosi viime vuonna, kun konsulttisotku tuli julki.</p> <p>Myönteistä Ursula von der Leyenin persoonasta kertonee, että hän otti Euroopan pakolaiskriisin aikana vuonna 2014 syyrialaisen 20 -vuotiaan turvapaikanhakijan <a href="https://www.n-tv.de/politik/Von-der-Leyen-nahm-Fluechtling-auf-article16610926.html">asumaan kotiinsa</a>, järjesti tälle oppisopimuskoulutuspaikan ja tuki saksalaiseen yhteiskuntaan intergoitumisessa. Von der Leyenin mukaan tämä todisti, &quot;miten paljon voimaa nuorissa pakolaisissa on, jos vain tuemme heidän itseluottamustaan alussa&quot;.&nbsp;</p> <p>Von der Leyenilla on sama vahvuus kuin Junckerilla. Hän kykenee neuvottelemaan sujuvasti saksaksi, ranskaksi ja englanniksi.&nbsp;</p> <p><strong>Sosialidemokraatit sotajalalla</strong></p> <p>Saksalainen komission puheenjohtaja on nyt paradoksaalisesti<a href="https://www.spiegel.de/politik/ausland/ursula-von-der-leyen-zitterpartie-bei-der-wahl-zur-kommissionschefin-a-1275734.html"> kovassa vastatuulessa Saksan sisäpolitiikassa</a>.</p> <p>Sosialidemokraatteja ärsyttää, että Merkelin ajama von der Leyen syrjäytti lähellä komission &quot;vahinkopuheenjohtajuutta&quot; olleen, europarlamentin sosialidemokraattisen ryhmän kärkiehdokkaan, hollantilaisen <strong>Frans Timmermansin</strong>.&nbsp;</p> <p>Muun muassa sosialidemokraattien SPD:n ex-puheenjohtajat <strong>Sigmar Gabriel </strong>ja <strong>Martin Schultz</strong> ovat<a href="https://www.handelsblatt.com/meinung/kommentare/kommentar-die-personaldebatte-ueber-von-der-leyen-zeigt-das-ganze-dilemma-der-spd/24522210.html"> tuominneet Merkelin toiminnan jyrkästi</a>, vaikka von der Leyen olikin ensisijaisesti Ranskan presidentin <strong>Emmanuel Macronin</strong> keksintö.&nbsp; Schultz <a href="https://www.spiegel.de/politik/ausland/martin-schulz-kritisiert-eu-plan-mit-ursula-von-der-leyen-a-1275446.html">haukkui</a> tiistaina von der Leyenin ehdokkuuden &quot;(Unkarin pääministeri) Orbanin ja Itä-Euroopan voitoksi&quot;.&nbsp;</p> <p>Sosialidemokraattinen ex-liittokansleri <strong>Gerhard Schröder</strong> sitä vastoin <a href="https://www.handelsblatt.com/politik/deutschland/altkanzler-im-interview-gerhard-schroeder-trump-will-keine-partner-sondern-gefolgsleute/24529370.html">asettui lauantaina Merkelin tueksi</a>. Hänen mukaansa kansleri on &quot;periaatteessa tehnyt kunnollista työtä&quot; komission puheenjohtajan valinnassa.</p> <p>Entisen liittokanslerin Handelsblatt -lehdelle antama haastattelu on suurin piirtein täydellinen vastateesi muun muassa Helsingin Sanomien keskiviikkoiselle <a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006162190.html">pääkirjoitukselle</a>, jossa Eurooppa-neuvoston päätökset leimattiin &quot;kauheaksi suhmuroinniksi&quot;.&nbsp;</p> <p>Schröderin mukaan EU:n huippuvirkojen täyttäminen oli samanlaista hänen aikanaan. Saksan ja Ranskan täytyi viime kädessä ottaa ratkaisu käsiinsä, jos tilanne uhkasi ajautua kaaokseen.&nbsp;</p> <p>Schröderin mielestä Weber ei ollut mikään kansanvaltaisesti valittu komission puheenjohtajaehdokas, vaan yhden, ei mitenkään erityisen loistavasti eurovaaleissa menestyneen ryhmän (EPP) ehdokas tehtävään. Sen lisäksi Weber on &quot;kirjoittamaton lehti&quot;, jolta puuttuu tunnettuus Euroopassa ja ministerikokemus.</p> <p>Timmermans taas on on ottanut Puolan ja Unkarin &quot;oikeusvaltiovajeeseen&quot; niin jyrkän kannan, ettei näiden voi odottaa hyväksyvän häntä komission puheenjohtajaksi.&nbsp;</p> <p>Näistä syistä kärkiehdokasprosessi saattoi Schröderin mukaan &quot;päättyä vain kuin se päättyi&quot;.&nbsp;</p> <p><strong>Takahuoneen hevoskauppa</strong></p> <p>Saksan suurimman puolueen ryhmähuoneen ovea Berliinin valtiopäivätalossa kolkuttavat Vihreät vastustavat von der Leyenia, koska heidän mielestään kärkiehdokasperiaate olisi lisännyt EU:n demokratiaa ja läpinäkyvyyttä.</p> <p>Valtionpäämiesten Eurooppa-neuvoston sanelema komission puheenjohtaja merkitsee paluuta aikaan, jolloin komission puheenjohtaja ja hänen mukanaan europarlamentti olivat selkeästi alisteisia huippukokouksille.&nbsp;</p> <p>Suomalaisten Saksan-miniä, viheranarkisti <strong>Markus Draken</strong> puoliso ja Euroopan vihreiden kärkiehdokas komission puheenjohtajaksi <strong>Franziska Keller</strong> <a href="https://www.euractiv.com/section/future-eu/news/meps-furious-over-councils-backroom-horse-trade-on-eu-top-jobs/">ehätti tälla viikolla toteamaan</a> von der Leyenin ehdokkuudesta:</p> <p>&quot;Tämä takahuoneen hevoskauppa päiväkausien neuvottelujen jälkeen on groteski&quot;.&nbsp;</p> <p>Ursula von der Leyen on ehdolla EU:n tärkeimpään tehtävään.</p> <p>Moni haluaa estää hänen valintansa.</p> <p>Vaihdetaanko komission puheenjohtaksi esitettävä ihminen vielä kolmannen kerran?&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Junckerin työkyky ja väitetty alkoholismi jäivät arvoitukseksi EU-kansalaisille. Onko Saksan tilintarkastustuomioistuimen ja liittopäivien tutkintakomitean kynsissä oleva von der Leyen lintu vai kala? Joutuuko hänkin vaihtoon? 

EU-komission väistyvä puheenjohtaja, luxemburgilainen Jean-Claude Juncker harmitteli perjantaina Helsingissä, että hän jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi puheenjohtajaksi, joka valittiin Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien asettamien niin sanottujen kärkiehdokkaiden joukosta. Tällä kertaa valtionpäämiehet jyräsivät puolueryhmittymien kärkiehdokkaan Manfred Weberin, suurimman eli konservatiivien parlamenttiryhmän EPP:n edustajan, ja istuttivat komission johtoon Angela Merkelin hallituksen puolustusministerin Ursula von der Leyenin. 

Suomen pääministeri Antti Rinne ihmetteli paikan päällä EU:n valtiojohtajien pitkää ja tempoilevaa päätöksentekoa.  

Yksi tekijä parlamenttiryhmien kärkiehdokkaan kaatumisessa ja Junckerin nimityksen myötä otetun uuden käytännön hautaamisessa oli mahdollisesti, että EU:n voimanainen Merkel oli 5 vuotta sitten päättänyt jo ennen Junckerin virkaan astumista, ettei salli toiste parlamenttiryhmien kävelevän valtiojohtajien yli komission puheenjohtajapäätöksessä. Siitä huolimatta, että liittokansleri tuolloin oli muodollisesti kannattanut Luxemburgin ex-pääministerin valintaa komission johtoon.

Merkel itse muuten keväällä 2014 ajoi komission puheenjohtajaksi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ranskalaista johtajaa Christine Lagardea, jota EU-johtajat hänen johdollaan päättivät tiistaina ehdottaa Euroopan keskuspankin (EKP) uudeksi pääjohtajaksi. 

Heikompaa EU:ta halunnut Britannian pääministeri David Cameron johti arkkifederalistina pitämänsä Junckerin vastaista taistelua keväällä 2014. Hänen mukaansa myös Merkel oli ollut taipuvainen torppaamaan parlamenttiryhmien päättämän ehdokkaan etenemisen.

Cameron yritti vielä viime metreillä kaataa Junckerin tämän väitetyllä alkoholismilla, joka joidenkin lähteiden mukaan huolestutti myös Merkeliä. 

Ehkä ensimmäisen ja todennäköisesti viimeisen kerran Euroopan huippujohtajat keskustelivat vuonna 2014  unionin korkeimpiin johtotehtäviin ehdolla olevan henkilön alkoholin käytöstä. Jo Junckerin pääministeriaikoina Luxemburgin pahat kielet olivat väittäneet, ettei hänellä "ole mitään ongelmia alkoholin kanssa, vaan ilman alkoholia". Toisen väitteen mukaan hän joi jo lounaalla kaksi gin tonicia ja yhden oluen. 

Juncker tuli sittemmin komission puheenjohtajana suurelle yleisölle tunnetuksi värikkäästä ja oudosta käytöksestään EU-kokouksissa

Merkel ja eräät muut valtionjohtajat pelkäsivät vuonna 2014 tiettävästi, että Junckerista tulee komission valtaa lisäävä ja päämiesten valtaa vähentävä puheenjohtaja, koska hänet tunnettiin vahvana federalistina ja unionin rakentajana.

Lisäksi Merkel ilmeisesti koki Junckerin - terästeollisuuden työntekijän ja ammattiyhdistysaktiivin pojan - olevan poliitikkona enemmän oikeistososialidemokraatti kuin heidän yhteisen Eurooppa-puolueensa EPP:n mukainen konservatiivi. 

Komission puheenjohtajana Juncker osoitti Merkelin pelot pitkälti turhiksi. Hän on arvioiden mukaan ottanut Saksan tahdon ja tarpeet huomioon hyvin. 

Junckerin asemaa EU:ta johtavien Saksan ja Ranskan välissä auttoi, että monesta aiemmasta komission puheenjohtajasta poiketen hän puhuu virheettömästi sekä ranskaa että saksaa, jotka ovat Luxemburgin virallisia kieliä. 

Von der Leyen - lintu vai kala? 

Komission uudeksi puheenjohtajaksi ehdolla oleva Ursula von der Leyen on monessa tehtävässä toiminut ja kansainvälisesti kokenut saksalainen huippupoliitikko. Hän on kuitenkin vähintään yhtä kiistanalainen henkilö kuin edeltäjänsä Juncker. 

Leyen on istunut Merkelin johtamissa hallituksissa jo 14 vuotta. Viimeiset 5 vuotta hän on kantanut puolustusministerin salkkua.

Leyenin epäonnistumiset liitetään juuri hänen puolustusministeriyteensä. Helmuth Kohlin puolustusministeri Rupert Scholz langetti viime viikolla viiltävän tuomion von der Leyenin saavutuksille: "(Saksan armeijan) Bundeswehrin tila on katastrofaalinen. Liittotasavallan koko puolustuskyky kärsii, mikä on täysin vastuutonta."

Nimettöminä pysyttelevät von der Leyenin nykyiset ja entiset alaiset puolustusministeriössä kuvaavat hänen johtamistyyliään etäiseksi ja puolustuskannalla olevaksi.  Väitteiden mukaan hän ympäröi itsensä ministeriössä pienellä avustajaryhmällä, joka kontrolloi ministerin tiedonkulkua tiukasti.

Vuonna 2015 von der Leyen jäi kiinni siitä, että oli plagioinut lähes puolet lääketieteen väitöskirjastaan, joka sisälsi myös viitteitä lähteisiin, jotka eivät osoittaneet viitattuja asioita. Kaksi aiempaa Merkelin hallitusten ministeriä oli joutunut eroamaan vastaavien syytteiden vuoksi. 

Perheministerinä von der Leyen joutui huonoon valoon, kun hän osti yksityiseltä konsulttiyritykseltä palveluja, joiden tarkoitus oli manipuloida mediaa kirjoittamaan myönteisesti ministerin politiikasta. 

Von der Leyenin johtama puolustusministeriö on parhaillaan Saksan valtiopäivien valiokuntien tutkinnassa niin sanotun neuvonantajajutun vuoksi. Ministeriö käytti ulkopuolisia konsultteja ja neuvonantajia 200 miljoonan euron arvosta vuosina 2015 - 2016, vaikka sillä on 2200 omaa työntekijää.

Osa konsulteista tuli amerikkalaistaustaisesta monikansallisesta McKinsey -yrityksestä, jonka Saksan toimintojen yhteiskuntasuhdejohtajan Katrin Suderin von der Leyen oli kutsunut poliittiseksi valtiosihteerikseen vuonna 2014. Suder erosi viime vuonna, kun konsulttisotku tuli julki.

Myönteistä Ursula von der Leyenin persoonasta kertonee, että hän otti Euroopan pakolaiskriisin aikana vuonna 2014 syyrialaisen 20 -vuotiaan turvapaikanhakijan asumaan kotiinsa, järjesti tälle oppisopimuskoulutuspaikan ja tuki saksalaiseen yhteiskuntaan intergoitumisessa. Von der Leyenin mukaan tämä todisti, "miten paljon voimaa nuorissa pakolaisissa on, jos vain tuemme heidän itseluottamustaan alussa". 

Von der Leyenilla on sama vahvuus kuin Junckerilla. Hän kykenee neuvottelemaan sujuvasti saksaksi, ranskaksi ja englanniksi. 

Sosialidemokraatit sotajalalla

Saksalainen komission puheenjohtaja on nyt paradoksaalisesti kovassa vastatuulessa Saksan sisäpolitiikassa.

Sosialidemokraatteja ärsyttää, että Merkelin ajama von der Leyen syrjäytti lähellä komission "vahinkopuheenjohtajuutta" olleen, europarlamentin sosialidemokraattisen ryhmän kärkiehdokkaan, hollantilaisen Frans Timmermansin

Muun muassa sosialidemokraattien SPD:n ex-puheenjohtajat Sigmar Gabriel ja Martin Schultz ovat tuominneet Merkelin toiminnan jyrkästi, vaikka von der Leyen olikin ensisijaisesti Ranskan presidentin Emmanuel Macronin keksintö.  Schultz haukkui tiistaina von der Leyenin ehdokkuuden "(Unkarin pääministeri) Orbanin ja Itä-Euroopan voitoksi". 

Sosialidemokraattinen ex-liittokansleri Gerhard Schröder sitä vastoin asettui lauantaina Merkelin tueksi. Hänen mukaansa kansleri on "periaatteessa tehnyt kunnollista työtä" komission puheenjohtajan valinnassa.

Entisen liittokanslerin Handelsblatt -lehdelle antama haastattelu on suurin piirtein täydellinen vastateesi muun muassa Helsingin Sanomien keskiviikkoiselle pääkirjoitukselle, jossa Eurooppa-neuvoston päätökset leimattiin "kauheaksi suhmuroinniksi". 

Schröderin mukaan EU:n huippuvirkojen täyttäminen oli samanlaista hänen aikanaan. Saksan ja Ranskan täytyi viime kädessä ottaa ratkaisu käsiinsä, jos tilanne uhkasi ajautua kaaokseen. 

Schröderin mielestä Weber ei ollut mikään kansanvaltaisesti valittu komission puheenjohtajaehdokas, vaan yhden, ei mitenkään erityisen loistavasti eurovaaleissa menestyneen ryhmän (EPP) ehdokas tehtävään. Sen lisäksi Weber on "kirjoittamaton lehti", jolta puuttuu tunnettuus Euroopassa ja ministerikokemus.

Timmermans taas on on ottanut Puolan ja Unkarin "oikeusvaltiovajeeseen" niin jyrkän kannan, ettei näiden voi odottaa hyväksyvän häntä komission puheenjohtajaksi. 

Näistä syistä kärkiehdokasprosessi saattoi Schröderin mukaan "päättyä vain kuin se päättyi". 

Takahuoneen hevoskauppa

Saksan suurimman puolueen ryhmähuoneen ovea Berliinin valtiopäivätalossa kolkuttavat Vihreät vastustavat von der Leyenia, koska heidän mielestään kärkiehdokasperiaate olisi lisännyt EU:n demokratiaa ja läpinäkyvyyttä.

Valtionpäämiesten Eurooppa-neuvoston sanelema komission puheenjohtaja merkitsee paluuta aikaan, jolloin komission puheenjohtaja ja hänen mukanaan europarlamentti olivat selkeästi alisteisia huippukokouksille. 

Suomalaisten Saksan-miniä, viheranarkisti Markus Draken puoliso ja Euroopan vihreiden kärkiehdokas komission puheenjohtajaksi Franziska Keller ehätti tälla viikolla toteamaan von der Leyenin ehdokkuudesta:

"Tämä takahuoneen hevoskauppa päiväkausien neuvottelujen jälkeen on groteski". 

Ursula von der Leyen on ehdolla EU:n tärkeimpään tehtävään.

Moni haluaa estää hänen valintansa.

Vaihdetaanko komission puheenjohtaksi esitettävä ihminen vielä kolmannen kerran? 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
1 http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278106-eun-herraonni-humalikkoa-seuraa-huijari#comments Euroopan parlamenttivaalit 2019 Euroopan unioni Jean-Claude Juncker Politiikka Sun, 07 Jul 2019 07:00:00 +0000 Timo Kärkkäinen http://timokrkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278106-eun-herraonni-humalikkoa-seuraa-huijari
Kärkiehdokasajattelu joutaa romukoppaan http://jouniovaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277960-karkiehdokasajattelu-joutaa-romukoppaan <p>Nykyisestä niin sanotusta kärkiehdokasmenettelystä (Spitzenkandidat) on syytä luopua tai sitä on kehitettävä. Tämänpäiväinen sopu on esimerkki järjestelmän toimimattomuudesta. Huippuviroista vääntöä käyvät yhdessä niin Euroopan parlamentin puolueryhmät kuin jäsenvaltioiden päämiehet.</p><p>Aikoinaan EU:ssa innostuttiin ajatuksesta, että unionia tuodaan entistä lähemmäksi kansalaisia kärkiehdokkaiden kasvoilla. On kuitenkin myönnettävä, etteivät monet suomalaiset tai eurooppalaiset äänestäjät välttämättä tunne tai edes tunnista kärkiehdokkaita tai heidän rooliaan. Miksi asettaa näennäisiä ehdokkaita, joilla ei välttämättä ole mitään mahdollisuutta tulla valituksi vaikka tulisivatkin suurimmasta puolueesta? Joskus saattaa jopa käydä niin, että kärkiehdokkaaksi asetetaan henkilö, jolla ei ole kokemusta edes valtion hallituksessa toimimisesta.</p><p>On hyvä, että Euroopan parlamentin toiminta tulee entistä lähemmäs kansalaisia mutta siihen pitää kehittää erilaisia keinoja. Kansalaiset suhtautuvat myönteisesti Euroopan unioniin. Toukokuun eurovaaleissa äänestysprosentti nousi 21 jäsenmaassa, ja oli korkein 20 vuoteen. Tästä on hyvä jatkaa.</p> Nykyisestä niin sanotusta kärkiehdokasmenettelystä (Spitzenkandidat) on syytä luopua tai sitä on kehitettävä. Tämänpäiväinen sopu on esimerkki järjestelmän toimimattomuudesta. Huippuviroista vääntöä käyvät yhdessä niin Euroopan parlamentin puolueryhmät kuin jäsenvaltioiden päämiehet.

Aikoinaan EU:ssa innostuttiin ajatuksesta, että unionia tuodaan entistä lähemmäksi kansalaisia kärkiehdokkaiden kasvoilla. On kuitenkin myönnettävä, etteivät monet suomalaiset tai eurooppalaiset äänestäjät välttämättä tunne tai edes tunnista kärkiehdokkaita tai heidän rooliaan. Miksi asettaa näennäisiä ehdokkaita, joilla ei välttämättä ole mitään mahdollisuutta tulla valituksi vaikka tulisivatkin suurimmasta puolueesta? Joskus saattaa jopa käydä niin, että kärkiehdokkaaksi asetetaan henkilö, jolla ei ole kokemusta edes valtion hallituksessa toimimisesta.

On hyvä, että Euroopan parlamentin toiminta tulee entistä lähemmäs kansalaisia mutta siihen pitää kehittää erilaisia keinoja. Kansalaiset suhtautuvat myönteisesti Euroopan unioniin. Toukokuun eurovaaleissa äänestysprosentti nousi 21 jäsenmaassa, ja oli korkein 20 vuoteen. Tästä on hyvä jatkaa.

]]>
2 http://jouniovaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277960-karkiehdokasajattelu-joutaa-romukoppaan#comments Kotimaa EPP:n kärkiehdokaskisa Euroopan komissio Euroopan unioni Komission puheenjohtaja Tue, 02 Jul 2019 18:35:30 +0000 Jouni Ovaska http://jouniovaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277960-karkiehdokasajattelu-joutaa-romukoppaan
Toiset maksaa, toiset päättää http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277743-toiset-maksaa-toiset-paattaa <p>Suomen europarlamentaarikkojen osuus Euroopan parlamentissa on n. 1,7 %, meillä on 13 edustajaa yhteensä 751:stä edustajasta. &nbsp;Eri maiden osuudet parlamenttipaikoista riippuu maan väkiluvusta. EU:n maista on 10 nettomaksajaa ja 18 nettosaajaa (2016). Suomi on ollut pitkään nettomaksaja, mutta monen nettosaajan osuus parlamentissa on huomattavasti suurempi kuin Suomen. Esimerkiksi Puola on reilusti saamapuolella, mutta käyttää parlamentissa lähes nelinkertaista äänivaltaa Suomeen verrattuna. Espanjan kohdalla suunnilleen sama juttu.</p><p>Miksei parlamenttipaikkoja jaeta sen mukaan kuka maksaa? Eikö se olisi oikeudenmukaisempaa? Mitä jos joku perustaisi osakeyhtiön, tarjoaisi sinulle kahden prosentin osuutta siitä ja sen jälkeen toteaisi, että joudut rahoittamaan yhtiötä huomattavasti enemmän kuin reilusti suuremmat osakkeenomistajat. Suostuisitko tähän järjestelyyn? Varsinkaan, jos äänivaltasi yhtiön asioihin olisi edelleen se sama kaksi prosenttia? Veikkaanpa, että aika harva suostuisi.</p><p>No, Suomi suostuu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen europarlamentaarikkojen osuus Euroopan parlamentissa on n. 1,7 %, meillä on 13 edustajaa yhteensä 751:stä edustajasta.  Eri maiden osuudet parlamenttipaikoista riippuu maan väkiluvusta. EU:n maista on 10 nettomaksajaa ja 18 nettosaajaa (2016). Suomi on ollut pitkään nettomaksaja, mutta monen nettosaajan osuus parlamentissa on huomattavasti suurempi kuin Suomen. Esimerkiksi Puola on reilusti saamapuolella, mutta käyttää parlamentissa lähes nelinkertaista äänivaltaa Suomeen verrattuna. Espanjan kohdalla suunnilleen sama juttu.

Miksei parlamenttipaikkoja jaeta sen mukaan kuka maksaa? Eikö se olisi oikeudenmukaisempaa? Mitä jos joku perustaisi osakeyhtiön, tarjoaisi sinulle kahden prosentin osuutta siitä ja sen jälkeen toteaisi, että joudut rahoittamaan yhtiötä huomattavasti enemmän kuin reilusti suuremmat osakkeenomistajat. Suostuisitko tähän järjestelyyn? Varsinkaan, jos äänivaltasi yhtiön asioihin olisi edelleen se sama kaksi prosenttia? Veikkaanpa, että aika harva suostuisi.

No, Suomi suostuu.

]]>
13 http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277743-toiset-maksaa-toiset-paattaa#comments Euroopan unioni Jäsenmaksut Politiikka Wed, 26 Jun 2019 16:31:51 +0000 Harri Vuorenpää http://harrivuorenp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277743-toiset-maksaa-toiset-paattaa
Suomen EU-puheenjohtajakauden tärkein posti - Yleisten asioiden neuvoston johto http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277643-suomen-eu-puheenjohtajakauden-tarkein-posti-yleisten-asioiden-neuvoston-johto <p><strong>Suomen strateginen toimintasuunnitelma EU:n piirissä</strong> keskittyy olennaisilta osin <strong><em>Suomen puheenjohtajuuskauteen 1.7.-31.12.2019. </em></strong></p><p>Kuuden kuukauden rypistys.</p><p>&rdquo;<em>Suunnittelemme, että hyödynnämme puheenjohtamiamme kokouksia käynnistämään uuden strategisen ohjelman toimeenpanon</em>&rdquo;, kirjoittaa blogissaan EU-asioiden alivaltiosihteeri <strong>Jori Arvonen</strong>.</p><p>*</p><p>(Unionille uusi suunta, 12.4.2019;<br /><a href="https://vnk.fi/fi/suomen-eu-politiikka/alivaltiosihteerin-eu-blogi/-/blogs/unionille-uusi-suunta" target="_blank" title="https://vnk.fi/fi/suomen-eu-politiikka/alivaltiosihteerin-eu-blogi/-/blogs/unionille-uusi-suunta"><u>https://vnk.fi/fi/suomen-eu-politiikka/alivaltiosi...</u></a> )</p><p>&rdquo;Tuleva puheenjohtajuus on siis jo nyt tarjonnut meille hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mitä EU tekee ensi kesästä eteenpäin&rdquo;, hän toteaa.</p><p>&rdquo;<strong>Kasvuagendassa</strong> olemme ottaneet vetovastuun <em>Suomen kanssa samoin ajattelevien jäsenmaiden keskuudessa</em>. Pääministeri (<strong>Juha Sipilä</strong>) on tavannut näissä merkeissä kahdenvälisesti lähes kaikki kollegansa. Työ- ja elinkeinoministeriö on jo saanut vetovastuun EU:n kasvustrategiaa pohjustavasta korkean tason työryhmästä.&rdquo;</p><p>Niinpä;</p><p>&rdquo;Maaliskuun Eurooppa-neuvoston alla maaryhmämme 17 pääministeriä lähettivät Suomen aloitteesta sisämarkkinoiden kehittämistä korostaneen kirjeen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle <strong>Donald Tuskille</strong>. Tuosta kirjeestä ja sen jälkeen julkistetusta <em>Ranskan ja Saksan teollisuuspoliittisesta julistuksesta</em> muodostui pohja päämiesten hyväksymille päätelmille.&rdquo;</p><p>17 pääministerin allekirjoittamassa Eurooppaneuvoston pj Donald Tuskille osoitetussa kirjelmässä seuraavien <strong>viiden vuoden kehityskohteina tähdennettiin 7:ää painopistettä</strong>, jotka ovat:</p><p><a href="https://vnk.fi/documents/10616/334517/EU-johtajien+kirje+sis%C3%A4markkinoiden+kehitt%C3%A4misest%C3%A4/862ebe6c-cbee-2fcc-6d66-3ad7c3d10e8c/EU-johtajien+kirje+sis%C3%A4markkinoiden+kehitt%C3%A4misest%C3%A4.pdf/EU-johtajien+kirje+sis%C3%A4markkinoiden+kehitt%C3%A4misest%C3%A4.pdf" target="_blank" title="https://vnk.fi/documents/10616/334517/EU-johtajien+kirje+sis%C3%A4markkinoiden+kehitt%C3%A4misest%C3%A4/862ebe6c-cbee-2fcc-6d66-3ad7c3d10e8c/EU-johtajien+kirje+sis%C3%A4markkinoiden+kehitt%C3%A4misest%C3%A4.pdf/EU-johtajien+kirje+sis%C3%A4markkinoiden+keh"><u>https://vnk.fi/documents/10616/334517/EU-johtajien...</u></a></p><p>*</p><p>Seuraava kappale on mielenkiintoinen, ja tärkeä.</p><p>Siinä tiivistyy monessakin mielessä <strong>Suomen asema Euroopan Unionissa</strong>, ja Unionin asema globaaleilla markkinoilla. Kyseessä on &rdquo;kiinalainen juttu&rdquo;, eli vahvaksi markkinaohjuriksi kehittyneen Kiinan ja muiden &rdquo;Ei niin vahvasti länsimaisiin sääntörakenteisiin sitoutuneiden&rdquo; valtojen vaikutus maailman taloudessa ja kaupassa.</p><p>Kysymys on siis siitä, miten Eurooppa pitää puolensa ja asemansa uudenlaisessa markkinakentässä.</p><p>Alivaltiosihteeri Arvonen tiivistää asetelman varsin selkeästi:</p><p>&rdquo;<strong>Ydinkysymys on, miten EU vastaa globaaliin haasteeseen</strong>, jossa kaikki kilpailijamme eivät toimi samojen sääntöjen pohjalta? Kiina haastaa Euroopan ja Yhdysvallat.<br /><strong>Saksa ja Ranska esittivät unionin sisäisten kilpailusääntöjen ja valtiontukiehtojen muokkaamista</strong>. Niiden tavoitteena on, että <strong>säännöt mahdollistaisivat helpommin suurten eurooppalaisten yritysten fuusiot</strong>. Suomi ja runsaat 16 muuta jäsenmaata puolestaan näkevät <strong>EU:n sisämarkkinoiden kehittämisen </strong>olevan paras väline kilpailuun vastaamiseksi.<br />Tämä asetelma leimaa unionin <strong>kilpailukyvystä käytävää </strong>lähiaikojen keskustelua. <strong>Me emme halua vaarantaa markkinoiden toimivuutta emmekä heikentää kilpailua ja kuluttajien asemaa</strong>. Päinvastoin kannatamme, että palvelumarkkinoita kehitetään edelleen ja digitaalista taloutta vahvistetaan. Se tuo uutta kasvua ja työtä unioniin.<br />Tämä ei tarkoita, etteikö <strong>meidän tulisi kehittää omaa pelisilmäämme</strong>. Tarvitsemme<strong> vahvempia keinoja </strong>globaalin kilpailutilanteen tasoittamiseksi. Niitä pitää etsiä paitsi omaa juoksua parantamalla myös määrätietoisesti kauppapolitiikan välineillä.&rdquo;</p><p>*</p><p>Siihen nähden, mitä alivaltiosihteeri Arvonen toteaa, nimittäin että:</p><p>&rdquo;<strong>Kenties kovimpaan koitokseen pääsee EUROOPPAMINISERI</strong>.</p><p>Pelkästään <strong>kokouspäiviä</strong> Brysselissä, Strasbourgissa ja Luxemburgissa näyttää <strong>vuoden loppuun mennessä kertyvän vähintään 30. </strong></p><p>Sen lisäksi hänen tulisi varata aikaa myös <strong><em>verkostoitumiselle ja kahdenvälisille tapaamisille </em></strong>muiden jäsenmaiden ministerien ja unionin toimielinten edustajien kanssa. Pääministeri esittelee Suomen puheenjohtajakauden tavoitteet Euroopan parlamentin täysistunnossa heinäkuun alussa.</p><p>Muuten neuvostoa parlamentissa edustaa <strong>eurooppaministeri</strong>, tarvittaessa myös joku muu valtioneuvoston jäsen.&rdquo;</p><p>voimme todeta, että kova posti Eurooppaministerillä.</p><p>Mutta, kukas se olikaan tämän hallituksen eurooppaministeri?<br />ai, että <strong>Tytti Tuppurainen</strong>. Kova pesti hänellä.</p><p>Onko kukaan kuullut eurooppaministeri Tuppuraisesta sitten nimityspäivän? Ehkä hän on valmistautumassa ja prepattavana?<br />Pestin tärkeyteen nähden, olisi tietysti hyvä ja kiva saada hieman osviittaa, millä tavalla ja kuinka tässä eteneminen tapahtuu, siis asianomaisen ministerin ihan omasta suusta.</p><p>Kuka kysyisi?<br />Ø</p><p>P.S.: Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen tapasi komissaari <strong>Günther Öttingerin </strong>yleisten asioiden neuvostossa 18. kesäkuuta 2019.</p><p>*</p><p><strong>Yleisten asioiden neuvosto</strong></p><p>&rdquo;Tänään (ti 18.6.2019) reissussa on eurooppaministeri <strong>Tytti Tuppurainen, joka alkaa pian johtaa yleisten asioiden neuvostoa.</strong> Ministerin mukana Luxemburgiin neuvoston kokoukseen matkusti kova joukko suomalaista virkamiesosaamista. Heidän joukossaan EU-erityisasiantuntija <strong>Heli Siivola</strong>, jolle yleisten asioiden neuvosto on tullut tutuksi jo monen ministerin ajalta.<br />Yleisten asioiden neuvoston kokous on Suomen EU-vaikuttamisen kannalta tärkeä vaihe ennen Eurooppa-neuvostoja. Silloin noustaan virkamiesvalmistelusta poliittiselle tasolle. Tapahtumat etenevät usein nopeasti, kun jäsenmaiden kannat ja neuvoston sihteeristön esitykset tarkentuvat aivan kokouksen alla. Silloin on monesti tarvittu Helin nopeaa reagointia ja yhteydenpitoa Helsingin kanssa.&rdquo;</p><p>Tytti Tuppuraisen tärkeäksi luonnehdittua eurooppaministerin tehtäväkenttää kuvaa alivaltiosihteeri Arvonen.</p><p>&rdquo;Yleisten asioiden neuvosto&rdquo; tulee varmaankin puheenjohtajuuskauden heinä-joulukuu 2019 aikana meille kaikille hieman tutummaksi foorumiksi, jahka tämä Suomen kausi tästä pääsee toden teolla käyntiin?</p><p>Ihan hazardi-esimerkkinä voinemme ottaa tähän juuri kyseisen 18. päivän kokouksen<br />(Yleisen asioiden neuvoston) päätöspöytäkirjatiivistelmän:<br /><a href="https://www.consilium.europa.eu/fi/meetings/gac/2019/06/18/" target="_blank" title="https://www.consilium.europa.eu/fi/meetings/gac/2019/06/18/"><u>https://www.consilium.europa.eu/fi/meetings/gac/20...</u></a></p><p>*</p><p><strong>Yleisten asioiden neuvosto 18.6.2019:</strong></p><p>Muistio on sen verran tiviistä kamaa, ja suomenkielinen lisäksi, että otetaanpa se malliksi tähän kokonaisuudessaan:</p><p>&rdquo;EU:n neuvosto<br /><em>Yleisten asioiden neuvosto 18.6.2019</em><br />Yleisten asioiden neuvoston pääkohdat, Luxemburg 18.6.2019</p><p>Tärkeimmät tulokset;</p><p><strong>Laajentuminen</strong></p><p>Neuvosto antoi päätelmät EU:n laajentumispolitiikasta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista.<br />Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2006 saavutetun laajentumista koskevan uuden yksimielisyyden ja sen perusteella annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti päätelmissä vahvistetaan neuvoston sitoutuminen laajentumiseen, joka kuuluu edelleen Euroopan unionin keskeisiin politiikkoihin.<br /><strong>Neuvosto toistaa pitävänsä laajentumista edelleen strategisena investointina</strong> rauhaan, demokratiaan, vaurauteen, turvallisuuteen ja vakauteen Euroopassa.<br />Neuvosto vahvistaa 26. kesäkuuta 2018 hyväksymänsä päätelmät ja panee tyytyväisenä merkille historiallisen ja uraauurtavan Prespan sopimuksen. Se panee merkille komission suosituksen <strong>aloittaa liittymisneuvottelut Pohjois-Makedonian tasavallan ja Albanian kanssa</strong>, mikä perustuu komission myönteiseen arvioon saavutetusta edistymisestä ja neuvoston määrittelemien ehtojen täyttämisestä. Aikaa on käytettävissä rajallisesti, ja asia on tärkeä, joten neuvosto palaa asiaan myöhemmin. Tavoitteena on saada aikaan selkeä ja perusteltu päätös mahdollisimman pian ja viimeistään lokakuussa 2019.<br />Kaikkien jäsenmaiden yksimielisesti hyväksymä ratkaisu on monimutkaisen neuvotteluprosessin puitteissa tehdyn intensiivisen työn tulos. Se on myönteinen viesti, joka takaa selkeän eurooppalaisen tulevaisuuden ja aikataulun kumppaneille, jotka noudattavat sitoumuksiaan. Neuvostossa tänään saavutettu tulos vahvistaa näkemyksemme siitä, että EU:n sisäiseen yhteenkuuluvuuteen perustuvan laajentumispolitiikan edistäminen parantaa välittömiltä naapurialueiltamme alkavan EU:n globaalin toiminnan johdonmukaisuutta ja relevanssia.<br />George Ciamba, Romanian Eurooppa-asioista vastaava ministeri<br />&bull; Neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista<br />*<br /><strong>Seuraava monivuotinen rahoituskehys</strong></p><p>Neuvosto kävi Eurooppa-neuvoston alla periaatekeskustelun seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosiksi 2021&ndash;2027. Ministerit keskustelivat tarkistetusta ehdotuksesta neuvottelupaketiksi, jonka puheenjohtajamaa Romania on laatinut puolivuotiskaudellaan tehdyn intensiivisen työn tuloksena.<br />Asiakirjan <strong>tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa pöydällä olevia vaihtoehtoja </strong>johtajien tulevien keskustelujen helpottamiseksi. Periaatteena on, että <strong>mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu</strong>.<br />Suomen puheenjohtajakaudella on määrä jatkaa neuvottelupakettiehdotuksen käsittelyä EU-johtajien 20.&ndash;21. kesäkuuta pidettävässä kokouksessa antaman ohjauksen pohjalta.<br />Kauttamme neuvoston puheenjohtajana on leimannut intensiivinen työskentely monivuotisen rahoituskehyksen ja siihen liittyvien alakohtaisten ohjelmien parissa. Osana tätä työskentelyä olemme laatineet tarkistetun ehdotuksen neuvottelupaketiksi. Puheenjohtajamaa katsoo, että <strong>paketti on hyvä perusta suomalaisille kollegoillemme asian käsittelyn jatkamiseksi </strong>ja sopimuksen pikaisen muodostamisen helpottamiseksi.<br />George Ciamba, Romanian Eurooppa-asioista vastaava ministeri<br />&bull; Puheenjohtajamaan laatima tarkistettu neuvottelupakettiehdotus (14.6.2019)<br />*<br /><strong>Kesäkuun Eurooppa-neuvosto</strong></p><p>Neuvosto viimeisteli 20.&ndash;21. kesäkuuta 2019 pidettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen valmistelut keskustelemalla päätelmäehdotuksesta.<br />Kokouksessa EU-johtajien on tarkoitus<br />&bull; tehdä päätöksiä seuraavan institutionaalisen syklin nimityksistä ja hyväksyä EU:n strateginen ohjelma 2019&ndash;2024<br />&bull; jatkaa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen käsittelyä<br />&bull; keskustella ilmastonmuutoksesta YK:n pääsihteerin 23. syyskuuta 2019 koolle kutsuman ilmastohuippukokouksen edellä<br />&bull; keskustella maakohtaisista suosituksista eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä<br />&bull; panna merkille disinformaatiota ja vaaleja koskeva raportti, jonka puheenjohtajamaa Romania on laatinut yhteistyössä komission ja ulkoasiainedustajan kanssa<br />&bull; Eurooppa-neuvoston kokous 20.&ndash;21.6.2019<br />Eurooppalainen ohjausjakso<br />Neuvosto keskusteli maakohtaisia suosituksia koskevasta horisontaalisesta yhteenvetoraportista ja päätti toimittaa sen Eurooppa-neuvostolle.<br />&bull; Eurooppalainen ohjausjakso &ndash; horisontaalinen yhteenvetoraportti maakohtaisista suosituksista<br />*<br /><strong>EU:n tilapäinen matkustusasiakirja</strong></p><p>Neuvosto hyväksyi ilman keskustelua EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan direktiivin. Direktiivillä päivitetään EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevat säännöt, muoto ja turvatekijät. Sillä yksinkertaistetaan menettelyjä, jotka koskevat kolmannessa maassa edustusta vailla olevia EU:n kansalaisia, joiden passi tai matkustusasiakirja on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut.<br />&bull; Neuvostolta direktiivi EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta (lehdistötiedote 18.6.2019) &rdquo;<br />&bull; *</p><p>Katsotaanpa vielä tämä <strong>Yleisten asioiden neuvoston kokouksen 18.6.2019</strong> kirjaus:</p><p>&quot;<strong>Neuvosto toistaa pitävänsä laajentumista edelleen STRATEGISENA INVESTOINTINA</strong><br /><em>rauhaan,<br />demokratiaan,<br />vaurauteen,<br />turvallisuuteen ja<br />vakauteen</em><br />EUROOPASSA.&quot;<br />(korostukset vh)</p><p>Toisekseen neuvosto panee merkille komission suosituksen <strong>aloittaa liittymisneuvottelut Pohjois-Makedonian ja Albanian </strong>kanssa. Aikaa on rajallisesti. Tavoitteena selkeä ja perusteltu päätös pian. Viimeistään lokakuussa 2019.</p><p>Että tällaista! Ja suomalaisen <strong>eurooppaministerin johdolla</strong> 1.7.-31.12.2019 välillä.</p><p>Luja on EU-vakaumuksellisten usko asiaansa.</p><p>Kun EU toisesta päästään murtuu ja murenee, niin toisaalla järkähtämättä jatketaan LAAJENTYMISTA - tuota unionin #strategista investointia.</p><p>Investointia riitamaalle ja taloudelliselle takamaalle!</p><p>Suomen asema Unionin Uskollisena jäsenenä, sen puheenjohtajamaana ja edelleen <strong>Yleisten asioiden neuvoston puheenjohtajana </strong>ei ole yksiselitteistä, saati yksiselitteisen ongelmatonta.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen strateginen toimintasuunnitelma EU:n piirissä keskittyy olennaisilta osin Suomen puheenjohtajuuskauteen 1.7.-31.12.2019.

Kuuden kuukauden rypistys.

Suunnittelemme, että hyödynnämme puheenjohtamiamme kokouksia käynnistämään uuden strategisen ohjelman toimeenpanon”, kirjoittaa blogissaan EU-asioiden alivaltiosihteeri Jori Arvonen.

*

(Unionille uusi suunta, 12.4.2019;
https://vnk.fi/fi/suomen-eu-politiikka/alivaltiosi... )

”Tuleva puheenjohtajuus on siis jo nyt tarjonnut meille hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, mitä EU tekee ensi kesästä eteenpäin”, hän toteaa.

Kasvuagendassa olemme ottaneet vetovastuun Suomen kanssa samoin ajattelevien jäsenmaiden keskuudessa. Pääministeri (Juha Sipilä) on tavannut näissä merkeissä kahdenvälisesti lähes kaikki kollegansa. Työ- ja elinkeinoministeriö on jo saanut vetovastuun EU:n kasvustrategiaa pohjustavasta korkean tason työryhmästä.”

Niinpä;

”Maaliskuun Eurooppa-neuvoston alla maaryhmämme 17 pääministeriä lähettivät Suomen aloitteesta sisämarkkinoiden kehittämistä korostaneen kirjeen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Donald Tuskille. Tuosta kirjeestä ja sen jälkeen julkistetusta Ranskan ja Saksan teollisuuspoliittisesta julistuksesta muodostui pohja päämiesten hyväksymille päätelmille.”

17 pääministerin allekirjoittamassa Eurooppaneuvoston pj Donald Tuskille osoitetussa kirjelmässä seuraavien viiden vuoden kehityskohteina tähdennettiin 7:ää painopistettä, jotka ovat:

https://vnk.fi/documents/10616/334517/EU-johtajien...

*

Seuraava kappale on mielenkiintoinen, ja tärkeä.

Siinä tiivistyy monessakin mielessä Suomen asema Euroopan Unionissa, ja Unionin asema globaaleilla markkinoilla. Kyseessä on ”kiinalainen juttu”, eli vahvaksi markkinaohjuriksi kehittyneen Kiinan ja muiden ”Ei niin vahvasti länsimaisiin sääntörakenteisiin sitoutuneiden” valtojen vaikutus maailman taloudessa ja kaupassa.

Kysymys on siis siitä, miten Eurooppa pitää puolensa ja asemansa uudenlaisessa markkinakentässä.

Alivaltiosihteeri Arvonen tiivistää asetelman varsin selkeästi:

Ydinkysymys on, miten EU vastaa globaaliin haasteeseen, jossa kaikki kilpailijamme eivät toimi samojen sääntöjen pohjalta? Kiina haastaa Euroopan ja Yhdysvallat.
Saksa ja Ranska esittivät unionin sisäisten kilpailusääntöjen ja valtiontukiehtojen muokkaamista. Niiden tavoitteena on, että säännöt mahdollistaisivat helpommin suurten eurooppalaisten yritysten fuusiot. Suomi ja runsaat 16 muuta jäsenmaata puolestaan näkevät EU:n sisämarkkinoiden kehittämisen olevan paras väline kilpailuun vastaamiseksi.
Tämä asetelma leimaa unionin kilpailukyvystä käytävää lähiaikojen keskustelua. Me emme halua vaarantaa markkinoiden toimivuutta emmekä heikentää kilpailua ja kuluttajien asemaa. Päinvastoin kannatamme, että palvelumarkkinoita kehitetään edelleen ja digitaalista taloutta vahvistetaan. Se tuo uutta kasvua ja työtä unioniin.
Tämä ei tarkoita, etteikö meidän tulisi kehittää omaa pelisilmäämme. Tarvitsemme vahvempia keinoja globaalin kilpailutilanteen tasoittamiseksi. Niitä pitää etsiä paitsi omaa juoksua parantamalla myös määrätietoisesti kauppapolitiikan välineillä.”

*

Siihen nähden, mitä alivaltiosihteeri Arvonen toteaa, nimittäin että:

Kenties kovimpaan koitokseen pääsee EUROOPPAMINISERI.

Pelkästään kokouspäiviä Brysselissä, Strasbourgissa ja Luxemburgissa näyttää vuoden loppuun mennessä kertyvän vähintään 30.

Sen lisäksi hänen tulisi varata aikaa myös verkostoitumiselle ja kahdenvälisille tapaamisille muiden jäsenmaiden ministerien ja unionin toimielinten edustajien kanssa. Pääministeri esittelee Suomen puheenjohtajakauden tavoitteet Euroopan parlamentin täysistunnossa heinäkuun alussa.

Muuten neuvostoa parlamentissa edustaa eurooppaministeri, tarvittaessa myös joku muu valtioneuvoston jäsen.”

voimme todeta, että kova posti Eurooppaministerillä.

Mutta, kukas se olikaan tämän hallituksen eurooppaministeri?
ai, että Tytti Tuppurainen. Kova pesti hänellä.

Onko kukaan kuullut eurooppaministeri Tuppuraisesta sitten nimityspäivän? Ehkä hän on valmistautumassa ja prepattavana?
Pestin tärkeyteen nähden, olisi tietysti hyvä ja kiva saada hieman osviittaa, millä tavalla ja kuinka tässä eteneminen tapahtuu, siis asianomaisen ministerin ihan omasta suusta.

Kuka kysyisi?
Ø

P.S.: Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen tapasi komissaari Günther Öttingerin yleisten asioiden neuvostossa 18. kesäkuuta 2019.

*

Yleisten asioiden neuvosto

”Tänään (ti 18.6.2019) reissussa on eurooppaministeri Tytti Tuppurainen, joka alkaa pian johtaa yleisten asioiden neuvostoa. Ministerin mukana Luxemburgiin neuvoston kokoukseen matkusti kova joukko suomalaista virkamiesosaamista. Heidän joukossaan EU-erityisasiantuntija Heli Siivola, jolle yleisten asioiden neuvosto on tullut tutuksi jo monen ministerin ajalta.
Yleisten asioiden neuvoston kokous on Suomen EU-vaikuttamisen kannalta tärkeä vaihe ennen Eurooppa-neuvostoja. Silloin noustaan virkamiesvalmistelusta poliittiselle tasolle. Tapahtumat etenevät usein nopeasti, kun jäsenmaiden kannat ja neuvoston sihteeristön esitykset tarkentuvat aivan kokouksen alla. Silloin on monesti tarvittu Helin nopeaa reagointia ja yhteydenpitoa Helsingin kanssa.”

Tytti Tuppuraisen tärkeäksi luonnehdittua eurooppaministerin tehtäväkenttää kuvaa alivaltiosihteeri Arvonen.

”Yleisten asioiden neuvosto” tulee varmaankin puheenjohtajuuskauden heinä-joulukuu 2019 aikana meille kaikille hieman tutummaksi foorumiksi, jahka tämä Suomen kausi tästä pääsee toden teolla käyntiin?

Ihan hazardi-esimerkkinä voinemme ottaa tähän juuri kyseisen 18. päivän kokouksen
(Yleisen asioiden neuvoston) päätöspöytäkirjatiivistelmän:
https://www.consilium.europa.eu/fi/meetings/gac/20...

*

Yleisten asioiden neuvosto 18.6.2019:

Muistio on sen verran tiviistä kamaa, ja suomenkielinen lisäksi, että otetaanpa se malliksi tähän kokonaisuudessaan:

”EU:n neuvosto
Yleisten asioiden neuvosto 18.6.2019
Yleisten asioiden neuvoston pääkohdat, Luxemburg 18.6.2019

Tärkeimmät tulokset;

Laajentuminen

Neuvosto antoi päätelmät EU:n laajentumispolitiikasta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista.
Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2006 saavutetun laajentumista koskevan uuden yksimielisyyden ja sen perusteella annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti päätelmissä vahvistetaan neuvoston sitoutuminen laajentumiseen, joka kuuluu edelleen Euroopan unionin keskeisiin politiikkoihin.
Neuvosto toistaa pitävänsä laajentumista edelleen strategisena investointina rauhaan, demokratiaan, vaurauteen, turvallisuuteen ja vakauteen Euroopassa.
Neuvosto vahvistaa 26. kesäkuuta 2018 hyväksymänsä päätelmät ja panee tyytyväisenä merkille historiallisen ja uraauurtavan Prespan sopimuksen. Se panee merkille komission suosituksen aloittaa liittymisneuvottelut Pohjois-Makedonian tasavallan ja Albanian kanssa, mikä perustuu komission myönteiseen arvioon saavutetusta edistymisestä ja neuvoston määrittelemien ehtojen täyttämisestä. Aikaa on käytettävissä rajallisesti, ja asia on tärkeä, joten neuvosto palaa asiaan myöhemmin. Tavoitteena on saada aikaan selkeä ja perusteltu päätös mahdollisimman pian ja viimeistään lokakuussa 2019.
Kaikkien jäsenmaiden yksimielisesti hyväksymä ratkaisu on monimutkaisen neuvotteluprosessin puitteissa tehdyn intensiivisen työn tulos. Se on myönteinen viesti, joka takaa selkeän eurooppalaisen tulevaisuuden ja aikataulun kumppaneille, jotka noudattavat sitoumuksiaan. Neuvostossa tänään saavutettu tulos vahvistaa näkemyksemme siitä, että EU:n sisäiseen yhteenkuuluvuuteen perustuvan laajentumispolitiikan edistäminen parantaa välittömiltä naapurialueiltamme alkavan EU:n globaalin toiminnan johdonmukaisuutta ja relevanssia.
George Ciamba, Romanian Eurooppa-asioista vastaava ministeri
• Neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista
*
Seuraava monivuotinen rahoituskehys

Neuvosto kävi Eurooppa-neuvoston alla periaatekeskustelun seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosiksi 2021–2027. Ministerit keskustelivat tarkistetusta ehdotuksesta neuvottelupaketiksi, jonka puheenjohtajamaa Romania on laatinut puolivuotiskaudellaan tehdyn intensiivisen työn tuloksena.
Asiakirjan tavoitteena on selkeyttää ja yksinkertaistaa pöydällä olevia vaihtoehtoja johtajien tulevien keskustelujen helpottamiseksi. Periaatteena on, että mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu.
Suomen puheenjohtajakaudella on määrä jatkaa neuvottelupakettiehdotuksen käsittelyä EU-johtajien 20.–21. kesäkuuta pidettävässä kokouksessa antaman ohjauksen pohjalta.
Kauttamme neuvoston puheenjohtajana on leimannut intensiivinen työskentely monivuotisen rahoituskehyksen ja siihen liittyvien alakohtaisten ohjelmien parissa. Osana tätä työskentelyä olemme laatineet tarkistetun ehdotuksen neuvottelupaketiksi. Puheenjohtajamaa katsoo, että paketti on hyvä perusta suomalaisille kollegoillemme asian käsittelyn jatkamiseksi ja sopimuksen pikaisen muodostamisen helpottamiseksi.
George Ciamba, Romanian Eurooppa-asioista vastaava ministeri
• Puheenjohtajamaan laatima tarkistettu neuvottelupakettiehdotus (14.6.2019)
*
Kesäkuun Eurooppa-neuvosto

Neuvosto viimeisteli 20.–21. kesäkuuta 2019 pidettävän Eurooppa-neuvoston kokouksen valmistelut keskustelemalla päätelmäehdotuksesta.
Kokouksessa EU-johtajien on tarkoitus
• tehdä päätöksiä seuraavan institutionaalisen syklin nimityksistä ja hyväksyä EU:n strateginen ohjelma 2019–2024
• jatkaa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen käsittelyä
• keskustella ilmastonmuutoksesta YK:n pääsihteerin 23. syyskuuta 2019 koolle kutsuman ilmastohuippukokouksen edellä
• keskustella maakohtaisista suosituksista eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä
• panna merkille disinformaatiota ja vaaleja koskeva raportti, jonka puheenjohtajamaa Romania on laatinut yhteistyössä komission ja ulkoasiainedustajan kanssa
• Eurooppa-neuvoston kokous 20.–21.6.2019
Eurooppalainen ohjausjakso
Neuvosto keskusteli maakohtaisia suosituksia koskevasta horisontaalisesta yhteenvetoraportista ja päätti toimittaa sen Eurooppa-neuvostolle.
• Eurooppalainen ohjausjakso – horisontaalinen yhteenvetoraportti maakohtaisista suosituksista
*
EU:n tilapäinen matkustusasiakirja

Neuvosto hyväksyi ilman keskustelua EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevan direktiivin. Direktiivillä päivitetään EU:n tilapäistä matkustusasiakirjaa koskevat säännöt, muoto ja turvatekijät. Sillä yksinkertaistetaan menettelyjä, jotka koskevat kolmannessa maassa edustusta vailla olevia EU:n kansalaisia, joiden passi tai matkustusasiakirja on kadonnut, varastettu tai tuhoutunut.
• Neuvostolta direktiivi EU:n tilapäisestä matkustusasiakirjasta (lehdistötiedote 18.6.2019) ”
• *

Katsotaanpa vielä tämä Yleisten asioiden neuvoston kokouksen 18.6.2019 kirjaus:

"Neuvosto toistaa pitävänsä laajentumista edelleen STRATEGISENA INVESTOINTINA
rauhaan,
demokratiaan,
vaurauteen,
turvallisuuteen ja
vakauteen

EUROOPASSA."
(korostukset vh)

Toisekseen neuvosto panee merkille komission suosituksen aloittaa liittymisneuvottelut Pohjois-Makedonian ja Albanian kanssa. Aikaa on rajallisesti. Tavoitteena selkeä ja perusteltu päätös pian. Viimeistään lokakuussa 2019.

Että tällaista! Ja suomalaisen eurooppaministerin johdolla 1.7.-31.12.2019 välillä.

Luja on EU-vakaumuksellisten usko asiaansa.

Kun EU toisesta päästään murtuu ja murenee, niin toisaalla järkähtämättä jatketaan LAAJENTYMISTA - tuota unionin #strategista investointia.

Investointia riitamaalle ja taloudelliselle takamaalle!

Suomen asema Unionin Uskollisena jäsenenä, sen puheenjohtajamaana ja edelleen Yleisten asioiden neuvoston puheenjohtajana ei ole yksiselitteistä, saati yksiselitteisen ongelmatonta.

*

]]>
8 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277643-suomen-eu-puheenjohtajakauden-tarkein-posti-yleisten-asioiden-neuvoston-johto#comments EU-puheenjohtajamaa EU-puheenjohtajuus Euroopan unioni Eurooppaministeri Tytti Tuppurainen Yleisten asioiden neuvosto Mon, 24 Jun 2019 06:02:25 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277643-suomen-eu-puheenjohtajakauden-tarkein-posti-yleisten-asioiden-neuvoston-johto
Juhannus 25 vuotta sitten – EU:n liittymissopimus allekirjoitettiin Korfulla http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277541-juhannus-25-vuotta-sitten-eun-liittymissopimus-allekirjoitettiin-korfulla <p><em>Mielenkiintoisina aikoina on kiinnostavaa lukea muutamista päiväkirjoista, miten asiat silloin &ndash; määrävuosia sitten &ndash; menivät. Tai miten ne koettiin, miltä tuntuivat.&nbsp; Siis kyseisen päiväkirjan pitäjän kirjaamina.</em></p><p>*</p><p><strong>Juhannus 25 vuotta sitten &ndash; EU:n liittymissopimus allekirjoitettiin Korfulla</strong></p><p>Uusien EU-jäsenmaiden liittymistä koskeva sopimus allekirjoitettiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa, juhannuksena 24.6.1994 Korfulla.</p><p>Euroopan Unionin jäseneksi hakeutumisen rautaisannos, tiivis prosessikuvaus, on luettavissa Eduskunnan sivuilta: <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/eu/suomen-liittyminen-eu/Sivut/default.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/eu/suomen-liittyminen-eu/Sivut/default.aspx</u></a></p><p>*</p><p>Itse <strong>liittymissopimus</strong>, Korfulla juhannuksena 1995 allekirjoitettu paperi, on nimeltään konstikas:</p><p>&rdquo;<strong>Sopimus</strong></p><p><strong><em>Sopimus</em></strong><em> Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Portugalin tasavallan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan (Euroopan unionin jäsenvaltiot) ja Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan <strong>välillä Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin</strong></em>.&rdquo;</p><p>Helsinki, [Ulkoasiainministeriö], 1994. <a href="https://eduskunnankirjasto.finna.fi/Record/selma.157459" target="_blank"><u>Saatavuus Eduskunnan kirjastossa</u></a> &gt; <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/eu/suomen-liittyminen-eu/Sivut/eu-liittymissopimus.aspx"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/eu/suomen-liittyminen-eu/Sivut/eu-liittymissopimus.aspx</u></a></p><p>Päällimmäinen huomio on se, että Suomi ja muut uudet, jäsenyyttä hakevat, maat (Ruotsi ja Itävalta, ja vielä tuossa vaiheessa pelissä mukana ollut Norja) eivät siis allekirjoittaneet sopimusta liittymishankkeesta EU:n ja sen komission kanssa, vaan tuolloisten EU:n (joka taisi silloin vielä olla meikäläisittäin EY, vh) jäsenmaiden kanssa.&nbsp; Mikä itseasiassa oli tietenkin luonnollista ja oikein, juridisesti pitävää, ja hyvä, sillä jäsenmaat olivat itsenäisiä valtioita, aivan kuin neljä hakevaa sopija-osapuolella ollutta valtiota. &nbsp;</p><p>Norja harkitsi lopulta asian toisin, ja jäi omilleen.</p><p>Mutta se ei ole tämän blogin pääasia.</p><p>*</p><p><strong>Päivät päiväkirjojen lehdillä</strong></p><p>Olen tottunut erilaisissa tilanteissa ja konteksteissa, tai jopa ilman mitään nimettävissä olevaa yhteyttä, tottunut lukemana muutamia <strong>klassisia päiväkirjoja</strong>, sellaisia kuin <strong>Samuel Pepysin</strong> (kummallisen nuoruuteni huikaisevia lukuelämyksiä), <strong>Juho Kusti Paasikivi, Urho Kaleva Kekkonen</strong> &ndash; ja säästääksemme aikaa, jätän luetteloinnin vähemmälle, ja hyppään suoraan tämänkertaiseen lukukohteeseeni, <strong>Erkki Sakari Tuomiojan</strong> päiväkirjaan.</p><p>Mitä Erkki Tuomioja kertoo Korfusta neljännesvuosisata sitten?</p><p>Odotukset ovat korkealla, tosin tarkemmin määrittelemättömät, eivätkä tuota pettymystä.</p><p>Laatu korvaa määrän. Mitään perusteellista kontekstuaalista tapauskuvausta emme saa.&nbsp; Saamme tämän, kauniin, lujan ja ehdottoman oireellisen kuvauksen Euroopan Unioniin liittymisen erään kulminaatiohetken kuvauksena:</p><p>SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan ja puolueen neuvottelukokoonpanon ytimeen kuulunut Tuomioja kirjoittaa:</p><p>&rdquo;<strong>Keskiviikko, 22. kesäkuuta 1994;</strong></p><p><em>Aamulla Finnairin koneella Ateenana, sitten on yli kuuden tunnin odotus ennen seuraavaa Korfun konetta.&nbsp; Se on jonkin verran myöhässä ja kun vastaanottoseremoniat Korfun kentällä tarkoittavat pääasiassa norkoilemista VIP-huoneessa &ndash; jonne on tuotu myös <strong>Jeltsinin</strong> oma Venäjän vaakunalla varustettu erikoispuhelin huomista varten &ndash; ehdin perille PES:n kokoushotelliin juuri kun johtajat ovat menossa sisään illalliselleen.&nbsp; Isäntänä on vanha ja sairas <strong>Andreas Papandreou</strong>, joka makaaberisti puuteroituine kasvoineen ja maalattuine huulineen tuo <strong>Conny Fredrissonin</strong> mielestä mieleen lähinnä amerikkalaisen hautaustoimiston sminkkaaman ruumiin</em>.&rdquo;</p><p>*</p><p>&rdquo;<strong>Torstai, 23. kesäkuuta</strong> 1994;</p><p><em>Aamukahvilla Mats Hellström ja Allan Larsson raportoivat eilisestä johtajaillallisesta.&nbsp; Oli keskusteltu sosialistiryhmän valinnoista, joissa oli todettu <strong>Pauline Greenin</strong> olevan vahvin ehdokas ryhmän johtoon, ja että parlamentin puhemieheksi tarjotaan <strong>Cotia</strong> tai (<strong>Klaus) Hänchiä</strong>.&nbsp; Tarkempi analyysi uudesta parlamentista kuitenkin osoittaa sen olevan edeltäjäänsä oikeistolaisempi eikä puna-vihreää enemmistöä enää ole, mutta oikeisto on myös vasemmistoa hajanaisempi, joten jotain mahdollisuuksia on.&nbsp; Paljon riippuu jo (<strong>Silvio) Berlusconin</strong> Forza Italian ryhmittymisestä.&nbsp; Myöhemmin päivällä Lipponen välittää heille kerrotun, että (<strong>Helmut) Kohl</strong> olisi tekemässä jotain diiliä Berlusconin kanssa FI:n ottamisesta EPP-ryhmään ja että pelinappulana olisi Italian maitokiintiön ylityksiä koskeva EU-lasku.</em></p><p><em>Kokouksessa on n. 60 osanottajaa.&nbsp; <strong>Papandreou</strong> käy avaamassa, mutta lähtee pian pois jättäen PASOK:n puhemieheksi <strong>Pangalos</strong>in.&nbsp; Pääministereistä ovat mukana <strong>Brundtland, Franz Vranitsky ja Paul Nyrop Rasmussen</strong>, mutta muuten puoluejohtajiakaan ei kovin montaa ole paikalla.&nbsp; Ranskassa ei <strong>Michael Rocardin</strong> potkujen, Italiassa <strong>Acchile Occhetton</strong> eron ja Englannissa&nbsp; <strong>John Smithin</strong> kuoleman jälkeen vielä sellaista edes olekaan, mutta poissa ovat myös mm. <strong>Scharping, Gonzales ja Carlsson</strong>.&nbsp; Keskustelun pohjustavat Pangalos ja <strong>Delors</strong>.&nbsp; Aiheina ovat huippukokouksen asiat, erityisesti valkoinen kirja, mutta kolmituntisessa keskustelussa puututaan kaikkeen muuhunkin sekä hyväksytään tavanomainen julkilausuma.</em></p><p><em>Minusta keskustelussa, jota seuraan tarkoin, ei kovin kuolemattomia ajatuksia esitetä.&nbsp; Se tuo kuitenkin mielenkiintoisella tavalla esiin sen miten samat koko EU:ta halkaisevat jännitteet näkyvät vain astetta lievemmin tässä sosialistiporukassa.&nbsp; Porukka ei esim. ole ilmeisesti yrittänytkään päätyä mihinkään sosialistien yhteiseen näkemykseen komission pj-kysymyksessä.&nbsp; Tämänkin perusteella jään miettimään, kuinka pahasti me johdamme ihmisiä Pohjoismaissa harhaan kun koitamme antaa kuvan siitä miten Euroopassa sosialistit muka yhtenäisesti ajavat kaikkia meidän tärkeinä pitämiämme asioita.</em></p><p><em>Toinen täällä vahvistunut, jo jonkin aikaa itänyt epäilykseni kohdistuu siihen, miten vakavissaan pohjoismaat ovat vaatiessaan avoimuuden lisäämistä EU:n päätöksenteossa.&nbsp; Sen kanssa ei ole kovin hyvässä sopusoinnussa se täälläkin useita kertoja milloin missäkin yhteydessä toistettu vetoomus, ettei tuota tai tätä asiaa pidä nyt ottaa ainakaan julkisesti esille ennen Pohjoismaiden kansanäänestyksiä sen vuoksi että se voisi vaikuttaa epäsuotuisasti tulokseen.</em></p><p><em>Paluulento Ateenaan.&rdquo;</em></p><p>*</p><p>Tämä on niin terävä ja paljon paljastava teksti, että tätä ei tee mieli ruveta kummemmin kommentoimalla käpälöimään.&nbsp; Viisaalle vähempikin riittää.</p><p>Yleensäkin on niin, että todistuksia kuunnellessa, on melkeinpä poikkeuksetta hedelmällisempi ja havainnollisempi kuunnella penseää kuin kuumaa.&nbsp; Siis mieluummin epäuskoisen ja agnostisen todistusta kuin uskossaan vahvan.&nbsp;</p><p>Tänä juhannuksena, jos aikaa jää, muistakaamme Suomen EU-jäsenyyden hakemisen 25-vuotispäivää, vaikkapa lukemalla Erkki Tuomiojan päiväkirjaa noilta ajoilta.</p><p>*</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mielenkiintoisina aikoina on kiinnostavaa lukea muutamista päiväkirjoista, miten asiat silloin – määrävuosia sitten – menivät. Tai miten ne koettiin, miltä tuntuivat.  Siis kyseisen päiväkirjan pitäjän kirjaamina.

*

Juhannus 25 vuotta sitten – EU:n liittymissopimus allekirjoitettiin Korfulla

Uusien EU-jäsenmaiden liittymistä koskeva sopimus allekirjoitettiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa, juhannuksena 24.6.1994 Korfulla.

Euroopan Unionin jäseneksi hakeutumisen rautaisannos, tiivis prosessikuvaus, on luettavissa Eduskunnan sivuilta: https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/eu/suomen-liittyminen-eu/Sivut/default.aspx

*

Itse liittymissopimus, Korfulla juhannuksena 1995 allekirjoitettu paperi, on nimeltään konstikas:

Sopimus

Sopimus Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Portugalin tasavallan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan (Euroopan unionin jäsenvaltiot) ja Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan välillä Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin.”

Helsinki, [Ulkoasiainministeriö], 1994. Saatavuus Eduskunnan kirjastossa > https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/eu/suomen-liittyminen-eu/Sivut/eu-liittymissopimus.aspx

Päällimmäinen huomio on se, että Suomi ja muut uudet, jäsenyyttä hakevat, maat (Ruotsi ja Itävalta, ja vielä tuossa vaiheessa pelissä mukana ollut Norja) eivät siis allekirjoittaneet sopimusta liittymishankkeesta EU:n ja sen komission kanssa, vaan tuolloisten EU:n (joka taisi silloin vielä olla meikäläisittäin EY, vh) jäsenmaiden kanssa.  Mikä itseasiassa oli tietenkin luonnollista ja oikein, juridisesti pitävää, ja hyvä, sillä jäsenmaat olivat itsenäisiä valtioita, aivan kuin neljä hakevaa sopija-osapuolella ollutta valtiota.  

Norja harkitsi lopulta asian toisin, ja jäi omilleen.

Mutta se ei ole tämän blogin pääasia.

*

Päivät päiväkirjojen lehdillä

Olen tottunut erilaisissa tilanteissa ja konteksteissa, tai jopa ilman mitään nimettävissä olevaa yhteyttä, tottunut lukemana muutamia klassisia päiväkirjoja, sellaisia kuin Samuel Pepysin (kummallisen nuoruuteni huikaisevia lukuelämyksiä), Juho Kusti Paasikivi, Urho Kaleva Kekkonen – ja säästääksemme aikaa, jätän luetteloinnin vähemmälle, ja hyppään suoraan tämänkertaiseen lukukohteeseeni, Erkki Sakari Tuomiojan päiväkirjaan.

Mitä Erkki Tuomioja kertoo Korfusta neljännesvuosisata sitten?

Odotukset ovat korkealla, tosin tarkemmin määrittelemättömät, eivätkä tuota pettymystä.

Laatu korvaa määrän. Mitään perusteellista kontekstuaalista tapauskuvausta emme saa.  Saamme tämän, kauniin, lujan ja ehdottoman oireellisen kuvauksen Euroopan Unioniin liittymisen erään kulminaatiohetken kuvauksena:

SDP:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtajan ja puolueen neuvottelukokoonpanon ytimeen kuulunut Tuomioja kirjoittaa:

Keskiviikko, 22. kesäkuuta 1994;

Aamulla Finnairin koneella Ateenana, sitten on yli kuuden tunnin odotus ennen seuraavaa Korfun konetta.  Se on jonkin verran myöhässä ja kun vastaanottoseremoniat Korfun kentällä tarkoittavat pääasiassa norkoilemista VIP-huoneessa – jonne on tuotu myös Jeltsinin oma Venäjän vaakunalla varustettu erikoispuhelin huomista varten – ehdin perille PES:n kokoushotelliin juuri kun johtajat ovat menossa sisään illalliselleen.  Isäntänä on vanha ja sairas Andreas Papandreou, joka makaaberisti puuteroituine kasvoineen ja maalattuine huulineen tuo Conny Fredrissonin mielestä mieleen lähinnä amerikkalaisen hautaustoimiston sminkkaaman ruumiin.”

*

Torstai, 23. kesäkuuta 1994;

Aamukahvilla Mats Hellström ja Allan Larsson raportoivat eilisestä johtajaillallisesta.  Oli keskusteltu sosialistiryhmän valinnoista, joissa oli todettu Pauline Greenin olevan vahvin ehdokas ryhmän johtoon, ja että parlamentin puhemieheksi tarjotaan Cotia tai (Klaus) Hänchiä.  Tarkempi analyysi uudesta parlamentista kuitenkin osoittaa sen olevan edeltäjäänsä oikeistolaisempi eikä puna-vihreää enemmistöä enää ole, mutta oikeisto on myös vasemmistoa hajanaisempi, joten jotain mahdollisuuksia on.  Paljon riippuu jo (Silvio) Berlusconin Forza Italian ryhmittymisestä.  Myöhemmin päivällä Lipponen välittää heille kerrotun, että (Helmut) Kohl olisi tekemässä jotain diiliä Berlusconin kanssa FI:n ottamisesta EPP-ryhmään ja että pelinappulana olisi Italian maitokiintiön ylityksiä koskeva EU-lasku.

Kokouksessa on n. 60 osanottajaa.  Papandreou käy avaamassa, mutta lähtee pian pois jättäen PASOK:n puhemieheksi Pangalosin.  Pääministereistä ovat mukana Brundtland, Franz Vranitsky ja Paul Nyrop Rasmussen, mutta muuten puoluejohtajiakaan ei kovin montaa ole paikalla.  Ranskassa ei Michael Rocardin potkujen, Italiassa Acchile Occhetton eron ja Englannissa  John Smithin kuoleman jälkeen vielä sellaista edes olekaan, mutta poissa ovat myös mm. Scharping, Gonzales ja Carlsson.  Keskustelun pohjustavat Pangalos ja Delors.  Aiheina ovat huippukokouksen asiat, erityisesti valkoinen kirja, mutta kolmituntisessa keskustelussa puututaan kaikkeen muuhunkin sekä hyväksytään tavanomainen julkilausuma.

Minusta keskustelussa, jota seuraan tarkoin, ei kovin kuolemattomia ajatuksia esitetä.  Se tuo kuitenkin mielenkiintoisella tavalla esiin sen miten samat koko EU:ta halkaisevat jännitteet näkyvät vain astetta lievemmin tässä sosialistiporukassa.  Porukka ei esim. ole ilmeisesti yrittänytkään päätyä mihinkään sosialistien yhteiseen näkemykseen komission pj-kysymyksessä.  Tämänkin perusteella jään miettimään, kuinka pahasti me johdamme ihmisiä Pohjoismaissa harhaan kun koitamme antaa kuvan siitä miten Euroopassa sosialistit muka yhtenäisesti ajavat kaikkia meidän tärkeinä pitämiämme asioita.

Toinen täällä vahvistunut, jo jonkin aikaa itänyt epäilykseni kohdistuu siihen, miten vakavissaan pohjoismaat ovat vaatiessaan avoimuuden lisäämistä EU:n päätöksenteossa.  Sen kanssa ei ole kovin hyvässä sopusoinnussa se täälläkin useita kertoja milloin missäkin yhteydessä toistettu vetoomus, ettei tuota tai tätä asiaa pidä nyt ottaa ainakaan julkisesti esille ennen Pohjoismaiden kansanäänestyksiä sen vuoksi että se voisi vaikuttaa epäsuotuisasti tulokseen.

Paluulento Ateenaan.”

*

Tämä on niin terävä ja paljon paljastava teksti, että tätä ei tee mieli ruveta kummemmin kommentoimalla käpälöimään.  Viisaalle vähempikin riittää.

Yleensäkin on niin, että todistuksia kuunnellessa, on melkeinpä poikkeuksetta hedelmällisempi ja havainnollisempi kuunnella penseää kuin kuumaa.  Siis mieluummin epäuskoisen ja agnostisen todistusta kuin uskossaan vahvan. 

Tänä juhannuksena, jos aikaa jää, muistakaamme Suomen EU-jäsenyyden hakemisen 25-vuotispäivää, vaikkapa lukemalla Erkki Tuomiojan päiväkirjaa noilta ajoilta.

*

 

]]>
7 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277541-juhannus-25-vuotta-sitten-eun-liittymissopimus-allekirjoitettiin-korfulla#comments Erkki Tuomioja EU:n liittymissopimus Euroopan unioni Korfu 1994 Suomi Thu, 20 Jun 2019 08:32:50 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277541-juhannus-25-vuotta-sitten-eun-liittymissopimus-allekirjoitettiin-korfulla
Vihreä hiili- ja teräsyhteisö - vaikuttaa legitiimiltä http://miikkakristiansatama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276615-vihrea-hiili-ja-terasyhteiso-vaikuttaa-legitiimilta <p>Koko unionin äänestysaktiivisuus oli 50,5%.&nbsp; Demokratiassa yli puolet on keskeinen ratkaisevakin juttu. Silti äänestysaktiivisuus on aika aneemista, eikä Suomi tuota prosenttia osaltaan nostata. Ainakin Orpo julisti vaalituloksen Eurooppaa (Unionia) rakentavien voitoksi. Toisaalla on ihmetelty miksi &quot;hajoittajat&quot; haluavat parlamenttiin? Ehkä noista hajoittajistakin suuri osa haluaa vain muuttaa Unionin suuntaa. Toki se tarkoittaa osaltaan nykymenon hajoittamista.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Eurovaalilla olisi eväät olla paljon suositumpi vaali, mutta jotenkin se ei tunnu saavan ihmisiä liikkeelle. Äänestäminen on kätevää, ehdokaslistat ovat valtakunnallisia tunnetuin ehdokkain ja samat kansalliset puolueet laativat listat. Voidaan toki spekuloida Unioinin etäisyydestä sekä sen demokraattisuudestakin, mutta kyllä läpi paistaa <strong>välinpitämättömyys</strong>. Termi on merkittävä. <em>Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan juuri mainittu välinpitämättömyys.</em> Merkittävä osa suomalaisista jotka eivät jättäisi äänestämättä eduskuntavaaleissa jättävät europarlamenttivaalit väliin säännöllisesti.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Välinpitämättömyys on Unioinin legitimiteetin pahin vihollinen, jos se mielii olla eurooppalaisten yhteisen hyvän projekti - saati rauhan projekti. Kannattaisikin siis kokonaisuuden kannalta ottaa avosylein vastaan Unionia kritisoivatkin voimat, jotka vahvistavat projektin legitimiteettiä - ollen siinä mukana. Ilmeisesti oppositiolla on elimellinen rooli demokratiassa - kehittäjänä ja vartijana. Parlamentti joka ei kestä oppositiota on heikko ja epädemokraattinen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Onko Unioni toisaalta niin heikoilla kantimilla, ettei se itseasiassa kestäisi välinpitämättömien aktivoitumista, koska tuo heikentäisi Unionin perinteistä johtoa? Toki nyt nähtiin äänestysvilkkauden kasvua, eikä tuo pahemmin ilmentynyt &quot;kriittisten ja hajoittajien&quot; ääninä. Tulee kuitenkin huomata, että kriittisyys on monikärkistä. Huomioida tulee myös se, että ympäri eurooppaa on tullut ristiriitaisia tuloksia sen eri osista. Unioni on kirjava.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vihreän aatteen nousu Unionissa on piikkiä lihaan siinä missä &quot;hajoittajien&quot; nousu olisi ollut. <strong>Vihreän aallon realisoituminen on vielä katsomaton kortti.</strong> Onko vihreä linja maltillinen vai aletaanko valtapuolueiden kovia linjanvetoja lunastaa käytännössä? Lupaaminen on ollut liian helppoa perinteisille hiipuville puolueille ilmastokysymyksissä. Ei ehkä ole ollut ihan kirkkaana mielessä se käytännön toteutuksen puoli asiassa, joka voi olla nyt edessä. Vihreillä itsellään on myös edessään luovimista, jolla kasvattaa kannatustaan saaden hankkeitaan läpi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Jostain muistui mieleeni YlePuheen taannoinen Unionin &quot;ytimien&quot; Jyrki Kataisen haastattelu. Siitä jäi mieleeni pariin kertaan todettu nokkimisjärjestys &quot;yritykset ja ihmiset&quot;, &quot;yritykset ja kansalaiset&quot;. Jää nähtäväksi miten Euroopan ydin eli perinteiset <strong>suur</strong>yritykset ottavat lopulta vastaan koventuvan ilmastopolitiikan. Toisaalta miten ihmiset/kansalaiset ottavat vastaan &quot;maksumiehen&quot; roolinsa.&nbsp;Ehkä etenkin eurooppalainen osaaminen päästöjen vääristelystä tulee tarpeeseen, jotta päästään mielyttävään lopputulokseen</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koko unionin äänestysaktiivisuus oli 50,5%.  Demokratiassa yli puolet on keskeinen ratkaisevakin juttu. Silti äänestysaktiivisuus on aika aneemista, eikä Suomi tuota prosenttia osaltaan nostata. Ainakin Orpo julisti vaalituloksen Eurooppaa (Unionia) rakentavien voitoksi. Toisaalla on ihmetelty miksi "hajoittajat" haluavat parlamenttiin? Ehkä noista hajoittajistakin suuri osa haluaa vain muuttaa Unionin suuntaa. Toki se tarkoittaa osaltaan nykymenon hajoittamista.

 

Eurovaalilla olisi eväät olla paljon suositumpi vaali, mutta jotenkin se ei tunnu saavan ihmisiä liikkeelle. Äänestäminen on kätevää, ehdokaslistat ovat valtakunnallisia tunnetuin ehdokkain ja samat kansalliset puolueet laativat listat. Voidaan toki spekuloida Unioinin etäisyydestä sekä sen demokraattisuudestakin, mutta kyllä läpi paistaa välinpitämättömyys. Termi on merkittävä. Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan juuri mainittu välinpitämättömyys. Merkittävä osa suomalaisista jotka eivät jättäisi äänestämättä eduskuntavaaleissa jättävät europarlamenttivaalit väliin säännöllisesti.

 

Välinpitämättömyys on Unioinin legitimiteetin pahin vihollinen, jos se mielii olla eurooppalaisten yhteisen hyvän projekti - saati rauhan projekti. Kannattaisikin siis kokonaisuuden kannalta ottaa avosylein vastaan Unionia kritisoivatkin voimat, jotka vahvistavat projektin legitimiteettiä - ollen siinä mukana. Ilmeisesti oppositiolla on elimellinen rooli demokratiassa - kehittäjänä ja vartijana. Parlamentti joka ei kestä oppositiota on heikko ja epädemokraattinen.

 

Onko Unioni toisaalta niin heikoilla kantimilla, ettei se itseasiassa kestäisi välinpitämättömien aktivoitumista, koska tuo heikentäisi Unionin perinteistä johtoa? Toki nyt nähtiin äänestysvilkkauden kasvua, eikä tuo pahemmin ilmentynyt "kriittisten ja hajoittajien" ääninä. Tulee kuitenkin huomata, että kriittisyys on monikärkistä. Huomioida tulee myös se, että ympäri eurooppaa on tullut ristiriitaisia tuloksia sen eri osista. Unioni on kirjava.

 

Vihreän aatteen nousu Unionissa on piikkiä lihaan siinä missä "hajoittajien" nousu olisi ollut. Vihreän aallon realisoituminen on vielä katsomaton kortti. Onko vihreä linja maltillinen vai aletaanko valtapuolueiden kovia linjanvetoja lunastaa käytännössä? Lupaaminen on ollut liian helppoa perinteisille hiipuville puolueille ilmastokysymyksissä. Ei ehkä ole ollut ihan kirkkaana mielessä se käytännön toteutuksen puoli asiassa, joka voi olla nyt edessä. Vihreillä itsellään on myös edessään luovimista, jolla kasvattaa kannatustaan saaden hankkeitaan läpi.

 

Jostain muistui mieleeni YlePuheen taannoinen Unionin "ytimien" Jyrki Kataisen haastattelu. Siitä jäi mieleeni pariin kertaan todettu nokkimisjärjestys "yritykset ja ihmiset", "yritykset ja kansalaiset". Jää nähtäväksi miten Euroopan ydin eli perinteiset suuryritykset ottavat lopulta vastaan koventuvan ilmastopolitiikan. Toisaalta miten ihmiset/kansalaiset ottavat vastaan "maksumiehen" roolinsa. Ehkä etenkin eurooppalainen osaaminen päästöjen vääristelystä tulee tarpeeseen, jotta päästään mielyttävään lopputulokseen

]]>
0 http://miikkakristiansatama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276615-vihrea-hiili-ja-terasyhteiso-vaikuttaa-legitiimilta#comments Demokratia EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka Euroopan unioni Mon, 27 May 2019 08:48:46 +0000 Miikka Satama http://miikkakristiansatama.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276615-vihrea-hiili-ja-terasyhteiso-vaikuttaa-legitiimilta
10 teesiä seuraavan sukupolven Euroopalle http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276540-10-teesia-seuraavan-sukupolven-euroopalle <p><strong>10 teesiä seuraavan sukupolven Euroopalle</strong></p><p>Lähdin ehdolle eurovaaleihin, koska Euroopan unioni on etenkin monelle nuorelle tärkeä, mutta nuorten ja tulevaisuuden ääni kuuluu päätöksenteossa liian heikkona. Näissä vaaleissa on myös kyse siitä, meneekö Eurooppa taantumuksen vai edistyksen suuntaan. Siksi nyt&nbsp;tarvitaan seuraavan sukupolven Eurooppaa. Minulle tärkein yksittäinen teema on ilmastonmuutoksen ratkaiseminen. Muita tärkeitä teemojani ovat korkea osaaminen, mielenterveys, syrjäytymisen ehkäiseminen, talous ja turvallisuus, eläinten hyvinvointi sekä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Haluan olla vaihtoehto kaikenlaiselle taantumukselle ja trumpismille. Seuraavan sukupolven Euroopan, #meidänEU:n, tulee olla sinivihreä, edistyksellinen ja liberaali.</p><ol><li>EU:n on oltava globaali suunnannäyttäjä ilmastopolitiikassa ja ilmastonmuutoksen ratkaisemisen täytyy olla sen prioriteettilistan kärjessä. Päästövähennystavoitteita on kiristettävä, energiaunionia edistettävä ja kiertotaloutta hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin. Myös eläinten äänen tulee kuulua päätöksenteossa.</li><li>Vain korkealla osaamisella Eurooppa pärjää globaalissa kilpailussa. Eurooppalaisten yliopistojen verkosto on käynnistettävä välittömästi ja horisontti -tutkimusohjelmaa kasvatettava 50 prosentilla.</li><li>Jokaisella nuorella tulee olla mahdollisuus kansainvälistymiseen. Erasmus+ -vaihto-ohjelmaa tulee laajentaa niin, että kaikilla opiskelijoilla aina ammatillisista oppilaitoksista lukioihin ja korkeakouluihin on aidosti tasa-arvoinen mahdollisuus lähteä vaihtoon.</li><li>Syrjäytyminen, pahoinvointi ja mielenterveysongelmat ovat inhimillisesti raskaita ja myös kansakuntien tasolla mittava ongelma. EU:n tulee luoda ohjelma ja suositukset esimerkiksi siitä, miten nopeasti terapiaan tulee päästä tarpeen toteamisen jälkeen.</li><li>Työttömyyttä ja etenkin nuorisotyöttömyyttä tulee vähentää radikaalisti. Se tehdään luomalla EU:sta parempi alue yrittää ja liikkua työn perässä. Kevennetään byrokratiaa ja tunnustetaan tutkinnot eri maissa nykyistä joustavammin.</li><li>Arvot ovat ankkuri ja meidän tulee puolustaa eurooppalaisia arvoja, kuten demokratiaa, vapautta ja ihmisoikeuksia. Jos jokin jäsenmaa rikkoo toistuvasti yhteisiä arvoja, tulee EU-tuet evätä näiltä.</li><li>Maahanmuuttoon on löydyttävä reilu ratkaisu, joka tukee työperäistä maahanmuuttoa ja toisaalta ehkäisee hallitsematonta siirtolaisuutta. Ulkorajoille tarvitaan vahvempi kontrolli ja vastaanottokeskukset. Juurisyihin on puututtava kehitysyhteistyöllä.</li><li>Digitaalisuus ja teknologian kehitys on valjastettava ihmisten hyödyksi ja talouskasvuksi. Digitaaliset sisämarkkinat ovat hyvä esimerkki yhdestä unionin lupaavimmasta kehityskohteesta, jonka syventämistä tulee jatkaa.</li><li>Turvallisuus on perustarve. EU:n sisältä tulee etsiä kumppanuuksia puolustus- ja turvallisuusyhteistyön lisäämiselle. Etenkin tekoälysodankäyntiin tulee varautua. Nato suojaisi Suomea parhaiten.</li><li>Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tulee edistää kaikilla unionin tasoilla. Ihmisille tulee kuulua samat oikeudet ja mahdollisuudet sukupuoleen, ihonväriin tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.</li></ol><p><strong>10 teser till den blivande generationen</strong></p><p>Jag ställde upp i EU-valet eftersom Europeiska unionen är mycket viktig för många unga, men ungas och framtidens röst borde höras bättre i beslutsfattandet. I det här valet står Europas riktning också på spel: låter vi reaktionära krafter styra Europa eller väljer vi framgång som riktning till Europa? Därför behöver vi den blivande generationens Europa. Det allra viktigaste enskilda temat för mig är att tackla klimatförändringen. Mina andra viktiga teman är högt kunnande, mental hälsa, att avvärja utslagning, ekonomi och säkerhet samt djurens välmående och jämlikhet. Jag vill vara ett alternativ för alla reaktionära krafter och trumpism. Den blivande generationens Europa ska vara blågrönt, reformvänligt och liberalt.</p><ol><li>EU bör vara en global vägvisare inom klimatpolitiken där att tackla klimatförändringen ska prioriteras. Målen att minska utsläppen måste skärpas och energiunionen ska befrämjas. Vi ska också ha fokus på cirkulär ekonomi och hur vi kan tillämpa den mer effektivt än i nuläget. Också djurens röst ska höras i beslutsfattandet.</li><li>Europa klarar sig i en global konkurrens bara med högt kunnande. Nätverket mellan olika europeiska universitet ska aktiveras omedelbart och finansieringen av programmet Horisont Europa ska ökas med 50 %.</li><li>Var och en av unga ska ha möjligheten att få internationell erfarenhet. Utbytesprogrammet Erasmus+ ska utvidgas så att alla studerande från yrkeskolor till gymnasier respektive högskolor har genuint samma möjlighet att åka på utbyte.</li><li>Utslagning, illamående och mentala problem är ansträngande ur både människans och samhällets synvinkel. EU ska skapa ett program och rekommendationer t.ex. om hur snabb tillgången till terapi ska vara när behovet av vård har konstaterats.</li><li>Arbetslösheten och särskilt ungdomsarbetslösheten ska minskas radikalt. Det förverkligas genom att förvandla EU till ett bättre område där det är lättare att vara egenföretagare och röra sig efter arbete. Vi ska minska byrokratin och erkänna examina mer flexibelt i olika länder.</li><li>Värden är utgångspunkten till allt och vi ska försvara de europeiska värdena som demokrati, frihet och mänskliga rättigheter. Om något medlemsland upprepade gånger bryter mot dessa gemensamma värden måste landets EU-bidrag avslås.</li><li>Vi behöver hitta en rättvis lösning på invandringen. Lösningen ska stödja arbetsbetingad invandring och på andra sidan avvärja skadlig invandring. De yttre gränserna behöver en starkare kontroll och förläggningar. Vi ska ingripa i de grundläggande orsakerna med utvecklingssamarbete.</li><li>Digital teknik och teknologisk utveckling bör fungera så att de är till nytta för folk och den ekonomiska tillväxten inom EU. De digitala inre marknaderna är ett bra exempel på ett av de mest lovande utvecklingsmålen vilket också ska fördjupas i framtiden.</li><li>Säkerhet är ett av de grundläggande behoven. Inom EU bör vi leta efter partnerskap för att öka försvars- och säkerhetssamarbetet. Vi ska förbereda oss speciellt för en sådan krigföring som tillämpar artificiell intelligens.</li><li>Jämlikhet och likvärdighet ska befrämjas på alla nivåer inom unionen. Folk ska ha samma rättigheter och möjligheter oberoende av kön, hudfärg eller sexuell läggning.</li></ol><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=y4CXcfuBato">https://www.youtube.com/watch?v=y4CXcfuBato</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 10 teesiä seuraavan sukupolven Euroopalle

Lähdin ehdolle eurovaaleihin, koska Euroopan unioni on etenkin monelle nuorelle tärkeä, mutta nuorten ja tulevaisuuden ääni kuuluu päätöksenteossa liian heikkona. Näissä vaaleissa on myös kyse siitä, meneekö Eurooppa taantumuksen vai edistyksen suuntaan. Siksi nyt tarvitaan seuraavan sukupolven Eurooppaa. Minulle tärkein yksittäinen teema on ilmastonmuutoksen ratkaiseminen. Muita tärkeitä teemojani ovat korkea osaaminen, mielenterveys, syrjäytymisen ehkäiseminen, talous ja turvallisuus, eläinten hyvinvointi sekä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Haluan olla vaihtoehto kaikenlaiselle taantumukselle ja trumpismille. Seuraavan sukupolven Euroopan, #meidänEU:n, tulee olla sinivihreä, edistyksellinen ja liberaali.

  1. EU:n on oltava globaali suunnannäyttäjä ilmastopolitiikassa ja ilmastonmuutoksen ratkaisemisen täytyy olla sen prioriteettilistan kärjessä. Päästövähennystavoitteita on kiristettävä, energiaunionia edistettävä ja kiertotaloutta hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin. Myös eläinten äänen tulee kuulua päätöksenteossa.
  2. Vain korkealla osaamisella Eurooppa pärjää globaalissa kilpailussa. Eurooppalaisten yliopistojen verkosto on käynnistettävä välittömästi ja horisontti -tutkimusohjelmaa kasvatettava 50 prosentilla.
  3. Jokaisella nuorella tulee olla mahdollisuus kansainvälistymiseen. Erasmus+ -vaihto-ohjelmaa tulee laajentaa niin, että kaikilla opiskelijoilla aina ammatillisista oppilaitoksista lukioihin ja korkeakouluihin on aidosti tasa-arvoinen mahdollisuus lähteä vaihtoon.
  4. Syrjäytyminen, pahoinvointi ja mielenterveysongelmat ovat inhimillisesti raskaita ja myös kansakuntien tasolla mittava ongelma. EU:n tulee luoda ohjelma ja suositukset esimerkiksi siitä, miten nopeasti terapiaan tulee päästä tarpeen toteamisen jälkeen.
  5. Työttömyyttä ja etenkin nuorisotyöttömyyttä tulee vähentää radikaalisti. Se tehdään luomalla EU:sta parempi alue yrittää ja liikkua työn perässä. Kevennetään byrokratiaa ja tunnustetaan tutkinnot eri maissa nykyistä joustavammin.
  6. Arvot ovat ankkuri ja meidän tulee puolustaa eurooppalaisia arvoja, kuten demokratiaa, vapautta ja ihmisoikeuksia. Jos jokin jäsenmaa rikkoo toistuvasti yhteisiä arvoja, tulee EU-tuet evätä näiltä.
  7. Maahanmuuttoon on löydyttävä reilu ratkaisu, joka tukee työperäistä maahanmuuttoa ja toisaalta ehkäisee hallitsematonta siirtolaisuutta. Ulkorajoille tarvitaan vahvempi kontrolli ja vastaanottokeskukset. Juurisyihin on puututtava kehitysyhteistyöllä.
  8. Digitaalisuus ja teknologian kehitys on valjastettava ihmisten hyödyksi ja talouskasvuksi. Digitaaliset sisämarkkinat ovat hyvä esimerkki yhdestä unionin lupaavimmasta kehityskohteesta, jonka syventämistä tulee jatkaa.
  9. Turvallisuus on perustarve. EU:n sisältä tulee etsiä kumppanuuksia puolustus- ja turvallisuusyhteistyön lisäämiselle. Etenkin tekoälysodankäyntiin tulee varautua. Nato suojaisi Suomea parhaiten.
  10. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta tulee edistää kaikilla unionin tasoilla. Ihmisille tulee kuulua samat oikeudet ja mahdollisuudet sukupuoleen, ihonväriin tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

10 teser till den blivande generationen

Jag ställde upp i EU-valet eftersom Europeiska unionen är mycket viktig för många unga, men ungas och framtidens röst borde höras bättre i beslutsfattandet. I det här valet står Europas riktning också på spel: låter vi reaktionära krafter styra Europa eller väljer vi framgång som riktning till Europa? Därför behöver vi den blivande generationens Europa. Det allra viktigaste enskilda temat för mig är att tackla klimatförändringen. Mina andra viktiga teman är högt kunnande, mental hälsa, att avvärja utslagning, ekonomi och säkerhet samt djurens välmående och jämlikhet. Jag vill vara ett alternativ för alla reaktionära krafter och trumpism. Den blivande generationens Europa ska vara blågrönt, reformvänligt och liberalt.

  1. EU bör vara en global vägvisare inom klimatpolitiken där att tackla klimatförändringen ska prioriteras. Målen att minska utsläppen måste skärpas och energiunionen ska befrämjas. Vi ska också ha fokus på cirkulär ekonomi och hur vi kan tillämpa den mer effektivt än i nuläget. Också djurens röst ska höras i beslutsfattandet.
  2. Europa klarar sig i en global konkurrens bara med högt kunnande. Nätverket mellan olika europeiska universitet ska aktiveras omedelbart och finansieringen av programmet Horisont Europa ska ökas med 50 %.
  3. Var och en av unga ska ha möjligheten att få internationell erfarenhet. Utbytesprogrammet Erasmus+ ska utvidgas så att alla studerande från yrkeskolor till gymnasier respektive högskolor har genuint samma möjlighet att åka på utbyte.
  4. Utslagning, illamående och mentala problem är ansträngande ur både människans och samhällets synvinkel. EU ska skapa ett program och rekommendationer t.ex. om hur snabb tillgången till terapi ska vara när behovet av vård har konstaterats.
  5. Arbetslösheten och särskilt ungdomsarbetslösheten ska minskas radikalt. Det förverkligas genom att förvandla EU till ett bättre område där det är lättare att vara egenföretagare och röra sig efter arbete. Vi ska minska byrokratin och erkänna examina mer flexibelt i olika länder.
  6. Värden är utgångspunkten till allt och vi ska försvara de europeiska värdena som demokrati, frihet och mänskliga rättigheter. Om något medlemsland upprepade gånger bryter mot dessa gemensamma värden måste landets EU-bidrag avslås.
  7. Vi behöver hitta en rättvis lösning på invandringen. Lösningen ska stödja arbetsbetingad invandring och på andra sidan avvärja skadlig invandring. De yttre gränserna behöver en starkare kontroll och förläggningar. Vi ska ingripa i de grundläggande orsakerna med utvecklingssamarbete.
  8. Digital teknik och teknologisk utveckling bör fungera så att de är till nytta för folk och den ekonomiska tillväxten inom EU. De digitala inre marknaderna är ett bra exempel på ett av de mest lovande utvecklingsmålen vilket också ska fördjupas i framtiden.
  9. Säkerhet är ett av de grundläggande behoven. Inom EU bör vi leta efter partnerskap för att öka försvars- och säkerhetssamarbetet. Vi ska förbereda oss speciellt för en sådan krigföring som tillämpar artificiell intelligens.
  10. Jämlikhet och likvärdighet ska befrämjas på alla nivåer inom unionen. Folk ska ha samma rättigheter och möjligheter oberoende av kön, hudfärg eller sexuell läggning.

https://www.youtube.com/watch?v=y4CXcfuBato

]]>
1 http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276540-10-teesia-seuraavan-sukupolven-euroopalle#comments Euroopan unioni Eurovaalit Euvaalit Nuoret Tulevaisuus Sat, 25 May 2019 18:41:03 +0000 Janika Takatalo http://janikatakatalo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276540-10-teesia-seuraavan-sukupolven-euroopalle
Toiseksi suurin demokratia http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276535-toiseksi-suurin-demokratia <p><strong>Euroopan Unioni on ainutlaatuinen poliittinen ja taloudellinen rakennelma. Vaikka sen perustukset eivät ole välttämättä ihan suorassa, ja kattokin vuotaa paikoin, kaikkine ongelmineen EU on maailman toiseksi suurin demokratia, jonka parlamentin vaaleissa on 400 miljoonaa äänioikeutettua. Vain Intian parlamentin vaaleissa äänioikeutettuja on enemmän, 900 miljoonaa.</strong></p><p></p><p>Euroopan Unionia kutsutaan usein historian onnistuneimmaksi rauhanprojektiksi. Euroopan viime vuosikymmeniä leimaa tosiaan nimenomaan rauha, etenkin jos niitä vertaa vuosisatoihin ennen Unionin perustamista. Unionin perusidea, Euroopan maiden talouksien, etenkin terästeollisuuden sitominen yhteen niin, että hyökkäys naapurimaahan vahingoittaa myös omaa maata, on osoittautunut toimivaksi.</p><p></p><p>Samalla Euroopan Unionista irtaantumisesta on tullut hyvin vaikeaa, kuten Iso-Britannian Brexit-kaaos osoittaa. Jo pelkkä eron valmistelu on vahingoittanut Iso-Britannian taloutta dramaattisesti. <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/britannian-toiseksi-suurin-terasvalmistaja-british-steel-konkurssiin/3073f189-e416-4d46-969a-83b38bb43cb3">British Steelin</a> konkurssi on tästä tuorein esimerkki. Iso-Britanniassa toimivat kansainväliset <a href="https://edition.cnn.com/2019/01/24/business/airbus-brexit-warning/index.html">yritykset siirtävät toimintaansa muihin EU-maihin</a>, jotta eivät menettäisi Unionin sisämarkkinoiden etuja.</p><p></p><p>Rauhan merkityksestä Euroopan Unionin motiivina ei ole viime vuosina juuri keskusteltu. Kun suurten EU-maiden johdossa oli vielä sodan kokenut sukupolvi, omista eduista oltiin valmiita tinkimään yhteisen edun nimissä.</p><p></p><p>Täysin onnistunut rauhanprojekti EU ei toki ole ollut, mutta Euroopassa on sodittu vain Unionin ulkopuolella. Silti Jugoslavian hajoamissodat ja Itä-Ukrainan sota ovat osoittaneet, millainen alisuorittaja Euroopan Unioni on turvallisuuspolitiikassa. Vaikka EU-maat käyttävät puolustukseen noin 200 miljardia euroa vuodessa, Unionilta on puuttunut sekä poliittinen tahto että sotilaallinen kyky toimia omien rajojensa ulkopuolella edes rauhan turvaamiseksi Euroopassa. &nbsp;</p><p></p><p>Euroopan Unioni ei ole valmis, se elää ja muuttuu jatkuvasti.. Siksi EU-parlamentin vaalit ovat niin tärkeät, sillä Parlamentti on se paikka, jossa meidän yhteisen Eurooppamme tulevaisuudesta keskustellaan ja päätetään.</p><p></p><p>Haluammeko, että Unioni rakentaa entistä tiiviimpää yhteistä turvallisuuspolitiikkaa? Vai ei?</p><p></p><p>Haluammeko, että EU-maiden on noudatettava liberaalin demokratian periaatteita? Vai ei?</p><p></p><p>Haluammeko, että Euroopan Unioni on ilmastopolitiikan edelläkävijä? Vai ei?</p><p></p><p>Haluammeko Euroopan Unionin pärjäävän tekoälykilvassa Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa? Vai ei?</p><p></p><p>Haluammeko Euroopan Unionin tukevan ensisijaisesti maataloutta vai teollisuutta? Vai jotain muuta?</p><p></p><p>Nämä, ja monta muuta asiaa päätetään suurelta osin nimenomaan Euroopan Unionin Parlementissa.</p><p></p><p>Näissä vaaleissa päätetään, mihin suuntaan Euroopan Unioni kehittyy. Esimerkiksi, annammeko Puolan ja Unkarin luopua liberaalista demokratiasta ja nauttia silti täysistä Euroopan Unionin eduista?</p><p></p><p>Miten mikään maa voi ylipäätään kutsua itseään demokratiaksi, jos sen hallitus on ottanut tiedotusvälineet ja oikeuslaitoksen hallintaansa? Seuraavissa vaaleissa puolueet eivät ole enää samalla viivalla.</p><p></p><p>Sekä <a href="https://www.ednh.news/eu-payers-and-receivers/">Puola että Unkari ovat EU:n suurimpien nettosaajien joukossa</a>. EU:lla olisi siis iso ruuvi, jos se haluaisi käyttää sitä. Tai sitten meidän on hyväksyttävä, ettei EU:n jäsenmaiden tarvitse olla liberaaleja demokratioita. Sekin on monien mielestä harkinnan arvoinen vaihtoehto.</p><p></p><p>Silloin Euroopan Unioni ei olisi enää maailman toiseksi suurin demokratia.</p><p></p><p>Siksi huomenna äänestäminen on niin tärkeää. EU:a on helppo syyttää kaikesta. Paljon vaikeampaa on ottaa äänestäjänä osansa vastuusta EU:n tulevaisuudesta.</p><p></p><p>&nbsp;</p><p></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan Unioni on ainutlaatuinen poliittinen ja taloudellinen rakennelma. Vaikka sen perustukset eivät ole välttämättä ihan suorassa, ja kattokin vuotaa paikoin, kaikkine ongelmineen EU on maailman toiseksi suurin demokratia, jonka parlamentin vaaleissa on 400 miljoonaa äänioikeutettua. Vain Intian parlamentin vaaleissa äänioikeutettuja on enemmän, 900 miljoonaa.

Euroopan Unionia kutsutaan usein historian onnistuneimmaksi rauhanprojektiksi. Euroopan viime vuosikymmeniä leimaa tosiaan nimenomaan rauha, etenkin jos niitä vertaa vuosisatoihin ennen Unionin perustamista. Unionin perusidea, Euroopan maiden talouksien, etenkin terästeollisuuden sitominen yhteen niin, että hyökkäys naapurimaahan vahingoittaa myös omaa maata, on osoittautunut toimivaksi.

Samalla Euroopan Unionista irtaantumisesta on tullut hyvin vaikeaa, kuten Iso-Britannian Brexit-kaaos osoittaa. Jo pelkkä eron valmistelu on vahingoittanut Iso-Britannian taloutta dramaattisesti. British Steelin konkurssi on tästä tuorein esimerkki. Iso-Britanniassa toimivat kansainväliset yritykset siirtävät toimintaansa muihin EU-maihin, jotta eivät menettäisi Unionin sisämarkkinoiden etuja.

Rauhan merkityksestä Euroopan Unionin motiivina ei ole viime vuosina juuri keskusteltu. Kun suurten EU-maiden johdossa oli vielä sodan kokenut sukupolvi, omista eduista oltiin valmiita tinkimään yhteisen edun nimissä.

Täysin onnistunut rauhanprojekti EU ei toki ole ollut, mutta Euroopassa on sodittu vain Unionin ulkopuolella. Silti Jugoslavian hajoamissodat ja Itä-Ukrainan sota ovat osoittaneet, millainen alisuorittaja Euroopan Unioni on turvallisuuspolitiikassa. Vaikka EU-maat käyttävät puolustukseen noin 200 miljardia euroa vuodessa, Unionilta on puuttunut sekä poliittinen tahto että sotilaallinen kyky toimia omien rajojensa ulkopuolella edes rauhan turvaamiseksi Euroopassa.  

Euroopan Unioni ei ole valmis, se elää ja muuttuu jatkuvasti.. Siksi EU-parlamentin vaalit ovat niin tärkeät, sillä Parlamentti on se paikka, jossa meidän yhteisen Eurooppamme tulevaisuudesta keskustellaan ja päätetään.

Haluammeko, että Unioni rakentaa entistä tiiviimpää yhteistä turvallisuuspolitiikkaa? Vai ei?

Haluammeko, että EU-maiden on noudatettava liberaalin demokratian periaatteita? Vai ei?

Haluammeko, että Euroopan Unioni on ilmastopolitiikan edelläkävijä? Vai ei?

Haluammeko Euroopan Unionin pärjäävän tekoälykilvassa Kiinan ja Yhdysvaltojen kanssa? Vai ei?

Haluammeko Euroopan Unionin tukevan ensisijaisesti maataloutta vai teollisuutta? Vai jotain muuta?

Nämä, ja monta muuta asiaa päätetään suurelta osin nimenomaan Euroopan Unionin Parlementissa.

Näissä vaaleissa päätetään, mihin suuntaan Euroopan Unioni kehittyy. Esimerkiksi, annammeko Puolan ja Unkarin luopua liberaalista demokratiasta ja nauttia silti täysistä Euroopan Unionin eduista?

Miten mikään maa voi ylipäätään kutsua itseään demokratiaksi, jos sen hallitus on ottanut tiedotusvälineet ja oikeuslaitoksen hallintaansa? Seuraavissa vaaleissa puolueet eivät ole enää samalla viivalla.

Sekä Puola että Unkari ovat EU:n suurimpien nettosaajien joukossa. EU:lla olisi siis iso ruuvi, jos se haluaisi käyttää sitä. Tai sitten meidän on hyväksyttävä, ettei EU:n jäsenmaiden tarvitse olla liberaaleja demokratioita. Sekin on monien mielestä harkinnan arvoinen vaihtoehto.

Silloin Euroopan Unioni ei olisi enää maailman toiseksi suurin demokratia.

Siksi huomenna äänestäminen on niin tärkeää. EU:a on helppo syyttää kaikesta. Paljon vaikeampaa on ottaa äänestäjänä osansa vastuusta EU:n tulevaisuudesta.

 

]]>
10 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276535-toiseksi-suurin-demokratia#comments EU-parlamentti Euroopan unioni Eurovaalit Sat, 25 May 2019 17:31:21 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276535-toiseksi-suurin-demokratia
Kyselyt kansaa johtamassa http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276533-kyselyt-kansaa-johtamassa <p>&nbsp;</p><p>Uuden Suomen uutisotsikko 25.5 &rdquo;Alma-kysely paljastaa: Näin suomalaiset haluavat EU:n kehittyvän&rdquo;. Taustalla on Alma Median kysely, jossa kysyttiin, mikä olisi toivottava suunta Euroopan unionille?&rdquo; Konkreettinen vastausvaihtoehto oli: Pitäisikö yhteistyötä EU-valtioiden kesken lisätä vai vähentää? Toimituksen jutussa kyselyn tulosta tulkittiin lähtökohdasta: &rdquo;tuleeko lisää integraatiota vai uhkaako unionia jonkinlainen heikkeneminen&rdquo;?</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta miten tällaista kyselyä pitäisi oikein tulkita. Jos joku sanoo, että kannattaa yhteistyön lisäämistä, mitä tekemistä sillä on integraation kanssa. Integraatio tarkoittaa ainakin minun korvissani eri asiaa kuin yhteistyö. Yhteistyö on hyvä asia ja sitä varmaan kannattavat kaikki. EU:n alkuperäinen tarkoituskin oli juuri yhteistyö. Syventyvää integraatiota tuskin kannatetaan samalla tavalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Minusta on ärsyttävää, että integraatiohalukkuudesta ei tehdä konkreettisia kysymyksiä. Näin voitaisiin tehdä esimerkiksi tyyliin: oletko valmis maksamaan suurempaa EU-jäsenmaksua. Oletko valmis siirtämään finanssipoliittisen päätöksenteon ECOFIN:lle, oletko valmis maksamaan EU-veroa, hyväksytkö yhtenäisen verojärjestelmän koko EU:n alueella jne. Luulisi, että näihin kysymyksiin olisi jopa helpompi vastata kuin abstraktiin kysymykseen yhteistyön lisäämisestä.</p><p>&nbsp;</p><p>Hieman samanlainen tulkintaongelma tuli minua vastaa viikko sitten (16.5) kun YLE julkaisi seuraava uutisen: &rdquo;Tutkimus: Lähes neljä viidestä suomalaisesta rajoittaisi avohakkuita lailla: Avohakkuisiin perustuva metsätalous on ajanut sadat lajit sukupuuton partaalle&rdquo;. Otsikossa viitattu tutkimus oli WWF:n tekemä ja perustui Kantor Oy:n suorittamaan kyselyyn. Varsinaisia kysymyksiä (väitteitä, joihin piti ottaa kantaa) oli vain kolme, eli seuraavat: (1) Valtion on kasvatettava luonnonsuojelun rahoitusta merkittävästi luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi. (2) Metsähallituksen tulostavoite on puolitettava takaisin 60 miljoonan euron tasolle arvokkaiden luontokohteiden säästämiseksi. (3) Avohakkuita on rajoitettava lakisääteisesti alueilla, joilla niistä on suurin haitta ympäristölle. Kuten nähdään, väitteet on aina varustettu jollain johdattelevalla kommentilla tai rajauksella . Avohakkuiden osalta väite rajataan koskemaan &rdquo;hankkeita, joista on suurinta haittaa ympäristölle&rdquo;. Varaus toki esiintyy myöhemmin uutisartikkelin tekstissä, mutta ei otsikossa. Selvästikin uutinen ja uutisotsikko noudattelevat lähes yksi yhteen WWF:n alkuperäistä formaattia. Tulosten oikeellisuutta tai tulosten yleistettävyyttä ei tietenkään mitenkään kyseenalaistettu.</p><p>.</p><p>Ehkä vielä hankalampi oli toinen YLEn uutinen (16.5), joka netissä otsikoitiin seuraavasti: &rdquo;Tie auki kilometriverolle? Lähes puolet suomalaisista hyväksyisi autonsa seurannan verotusta varten&rdquo;. Tässä tapauksessa ongelma liittyy ennen kaikkea kyselyn edustavuuteen. Autoalan Keskusliiton kotisivuilta ilmenee, että tutkimusaineisto koottiin internetpaneelin ja puhelinhaastattelututkimuksen yhdistelmänä - vastaajia yhteensä 4&nbsp;411, joista internet-paneelissa 4 010 vastaajaa ja puhelinhaastatteluissa 401. Tiedonkeruusta vastasi Innolink Research &ndash; niminen yritys. Mistään ei ilmene otoksen edustavuus, ja ennen kaikkea internet paneeli herättää epäilyjä. Yrityksen kotisivulta ilmenee, että paneeliin voi ilmoittautua kuka tahansa yli 15 -vuotias Suomessa asuva (paneeliin osallistumisesta palkitaan lahjakorteilla). Kyselyaineisto ja otanta eivät luvalla sanoen vakuuta. Mitään kontrollia/vastaavuutta populaatiodatan suhteen ei esitetä (esimerkiksi vaikka ikärakenteen, auto omistamisen jne. suhteen). Hieman omituista on myös se, että kyselyssä ei tarkenneta mitenkään valvonnan sisältöä eikä siinä puhuta mitään &rdquo;vakuutusten tarpeista&rdquo;, joista taas tutkimuksen yhteenvedossa puhutaan.</p><p>Erilasia kyselytuloksia tunnutaan julkaistavan lähes pävittäin ja joka kerta jää askarruttamaan, onko kyselyssä ollut konkreettinen kysymys todellakin sellainen, että se oikeuttaa julkaistuun otsikkoon artikkelissa. Erityisen vastenmieliseltä tuntuvat kysymyksiin liittyvät johdattelevat tekstit, jotka tekevät vaikeaksi päätellä, missä tilanteessa vastaus todella pätee. Jos kysytään, kannatatko verojen korotuksia tilanteessa, jossa sodan uhka on ilmeinen, oikea tulkinta ei ole, että vastaaja kannattaa ylipäätään verojen korotuksia.</p><p>Oma lukunsa on otannan oikeellisuuden selvittäminen. Lukijalle pitäisi antaa mahdollisuus nähdä alkuperäinen kyselylomake, otannan perustiedot, havaintojen painostus, luottamusvälien laskennan yksityiskohdat jne. Ei riitä, että sanotaan, että kysely perustuu satunnaisotantaan, jos satunnaisotanta kohdistuu vain älypuhelimen omistaviin Kalliossa asuviin opiskelijoihin.</p><p>Ongelmallinen piirre on se, että internetissä on nykyään helppo tehdä kyselyitä. Mutta monet niistä ovat olleet täysin arvottomia, valitettavan usein jopa valheellisia. Siksi kun seuraavan kerran näet otsikon tyyliin: Suomalaiset haluavat Jean-Claude Juckerista seuraavan Suomen presidentin, veda henkeä ja siirry pienellä fontilla kirjoitetun tekstin pariin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Uuden Suomen uutisotsikko 25.5 ”Alma-kysely paljastaa: Näin suomalaiset haluavat EU:n kehittyvän”. Taustalla on Alma Median kysely, jossa kysyttiin, mikä olisi toivottava suunta Euroopan unionille?” Konkreettinen vastausvaihtoehto oli: Pitäisikö yhteistyötä EU-valtioiden kesken lisätä vai vähentää? Toimituksen jutussa kyselyn tulosta tulkittiin lähtökohdasta: ”tuleeko lisää integraatiota vai uhkaako unionia jonkinlainen heikkeneminen”?

 

Mutta miten tällaista kyselyä pitäisi oikein tulkita. Jos joku sanoo, että kannattaa yhteistyön lisäämistä, mitä tekemistä sillä on integraation kanssa. Integraatio tarkoittaa ainakin minun korvissani eri asiaa kuin yhteistyö. Yhteistyö on hyvä asia ja sitä varmaan kannattavat kaikki. EU:n alkuperäinen tarkoituskin oli juuri yhteistyö. Syventyvää integraatiota tuskin kannatetaan samalla tavalla.

 

Minusta on ärsyttävää, että integraatiohalukkuudesta ei tehdä konkreettisia kysymyksiä. Näin voitaisiin tehdä esimerkiksi tyyliin: oletko valmis maksamaan suurempaa EU-jäsenmaksua. Oletko valmis siirtämään finanssipoliittisen päätöksenteon ECOFIN:lle, oletko valmis maksamaan EU-veroa, hyväksytkö yhtenäisen verojärjestelmän koko EU:n alueella jne. Luulisi, että näihin kysymyksiin olisi jopa helpompi vastata kuin abstraktiin kysymykseen yhteistyön lisäämisestä.

 

Hieman samanlainen tulkintaongelma tuli minua vastaa viikko sitten (16.5) kun YLE julkaisi seuraava uutisen: ”Tutkimus: Lähes neljä viidestä suomalaisesta rajoittaisi avohakkuita lailla: Avohakkuisiin perustuva metsätalous on ajanut sadat lajit sukupuuton partaalle”. Otsikossa viitattu tutkimus oli WWF:n tekemä ja perustui Kantor Oy:n suorittamaan kyselyyn. Varsinaisia kysymyksiä (väitteitä, joihin piti ottaa kantaa) oli vain kolme, eli seuraavat: (1) Valtion on kasvatettava luonnonsuojelun rahoitusta merkittävästi luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi. (2) Metsähallituksen tulostavoite on puolitettava takaisin 60 miljoonan euron tasolle arvokkaiden luontokohteiden säästämiseksi. (3) Avohakkuita on rajoitettava lakisääteisesti alueilla, joilla niistä on suurin haitta ympäristölle. Kuten nähdään, väitteet on aina varustettu jollain johdattelevalla kommentilla tai rajauksella . Avohakkuiden osalta väite rajataan koskemaan ”hankkeita, joista on suurinta haittaa ympäristölle”. Varaus toki esiintyy myöhemmin uutisartikkelin tekstissä, mutta ei otsikossa. Selvästikin uutinen ja uutisotsikko noudattelevat lähes yksi yhteen WWF:n alkuperäistä formaattia. Tulosten oikeellisuutta tai tulosten yleistettävyyttä ei tietenkään mitenkään kyseenalaistettu.

.

Ehkä vielä hankalampi oli toinen YLEn uutinen (16.5), joka netissä otsikoitiin seuraavasti: ”Tie auki kilometriverolle? Lähes puolet suomalaisista hyväksyisi autonsa seurannan verotusta varten”. Tässä tapauksessa ongelma liittyy ennen kaikkea kyselyn edustavuuteen. Autoalan Keskusliiton kotisivuilta ilmenee, että tutkimusaineisto koottiin internetpaneelin ja puhelinhaastattelututkimuksen yhdistelmänä - vastaajia yhteensä 4 411, joista internet-paneelissa 4 010 vastaajaa ja puhelinhaastatteluissa 401. Tiedonkeruusta vastasi Innolink Research – niminen yritys. Mistään ei ilmene otoksen edustavuus, ja ennen kaikkea internet paneeli herättää epäilyjä. Yrityksen kotisivulta ilmenee, että paneeliin voi ilmoittautua kuka tahansa yli 15 -vuotias Suomessa asuva (paneeliin osallistumisesta palkitaan lahjakorteilla). Kyselyaineisto ja otanta eivät luvalla sanoen vakuuta. Mitään kontrollia/vastaavuutta populaatiodatan suhteen ei esitetä (esimerkiksi vaikka ikärakenteen, auto omistamisen jne. suhteen). Hieman omituista on myös se, että kyselyssä ei tarkenneta mitenkään valvonnan sisältöä eikä siinä puhuta mitään ”vakuutusten tarpeista”, joista taas tutkimuksen yhteenvedossa puhutaan.

Erilasia kyselytuloksia tunnutaan julkaistavan lähes pävittäin ja joka kerta jää askarruttamaan, onko kyselyssä ollut konkreettinen kysymys todellakin sellainen, että se oikeuttaa julkaistuun otsikkoon artikkelissa. Erityisen vastenmieliseltä tuntuvat kysymyksiin liittyvät johdattelevat tekstit, jotka tekevät vaikeaksi päätellä, missä tilanteessa vastaus todella pätee. Jos kysytään, kannatatko verojen korotuksia tilanteessa, jossa sodan uhka on ilmeinen, oikea tulkinta ei ole, että vastaaja kannattaa ylipäätään verojen korotuksia.

Oma lukunsa on otannan oikeellisuuden selvittäminen. Lukijalle pitäisi antaa mahdollisuus nähdä alkuperäinen kyselylomake, otannan perustiedot, havaintojen painostus, luottamusvälien laskennan yksityiskohdat jne. Ei riitä, että sanotaan, että kysely perustuu satunnaisotantaan, jos satunnaisotanta kohdistuu vain älypuhelimen omistaviin Kalliossa asuviin opiskelijoihin.

Ongelmallinen piirre on se, että internetissä on nykyään helppo tehdä kyselyitä. Mutta monet niistä ovat olleet täysin arvottomia, valitettavan usein jopa valheellisia. Siksi kun seuraavan kerran näet otsikon tyyliin: Suomalaiset haluavat Jean-Claude Juckerista seuraavan Suomen presidentin, veda henkeä ja siirry pienellä fontilla kirjoitetun tekstin pariin.

]]>
14 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276533-kyselyt-kansaa-johtamassa#comments Euroopan unioni Integraatio Kyselytutkimukset Sat, 25 May 2019 16:48:59 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276533-kyselyt-kansaa-johtamassa
Oodi Euroopalle http://matildaafh.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276484-oodi-euroopalle <p>Eurooppalaisuus on enemmän kuin Euroopan unioni. EU on 28 eurooppalaisen jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto. Kun puhutaan EU:sta monelle tulee mieleen Brysselin harmaat rakennukset, komission virkamiehet tai EU-neuvoston päätöslauselmat. Ne ovat olennaisia rattaita EU-koneistossa, mutta eurooppalaisuus on paljon enemmän.</p><p>Eurooppalaisuus on idea rauhasta sotien jälkeen. Se on idea yhteisestä maanosasta, jota ei voida jakaa kahtia - ei muurilla eikä politiikalla. Eurooppalaisuus on Berliinin muurin murtuminen ja Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyminen. Se on demokratian voitto Itä-Euroopan kommunismia ja &nbsp;Etelä-Euroopan diktatuureja vastaan. Eurooppalaisuus on Suomelle valinta kuulua läntiseen arvoyhteisöön. Eurooppalaisuus on vapautta.</p><p>Euroopan unioni on 1900-vuosisadan paras poliittinen idea. EU:ssa yhdistetään eurooppalaisuuden parhaita ominaisuuksia. EU edistää eurooppalaisuutta. Kiitos EU:n voimme liikkua vapaasti, tehdä kauppaa ja elää turvassa.</p><p>Vaalien alla olemme keskustelleet taloudesta, maahanmuutosta ja ilmastonmuutoksesta. Mielestäni kaikki kiteytyy kahteen asiaan: turvallisuuteen ja vapauteen.</p><p>EU:n tulee taata kansalaisilleen turvaa sodasta ja levottomuuksista, ihmisoikeusloukkauksista ja vainosta. EU:n on tehtävä kaikkensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, sillä sen vaikutukset ovat ihmisille vaarallisia.</p><p>Vapaus kuuluu EU:n perusoikeuksiin. Ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja demokratia kulkevat käsi kädessä yksilön vapauden kanssa. Yhteisiä arvojamme on puolustettava kaikissa tilanteissa. Tämä luo parhaat edellytykset vapaudelle.</p><p>Olen ehdolla Euroopan parlamenttiin, koska haluan EU:n, joka luo turvaa ja vapauttaa kansalaisilleen. EU, joka on suurissa asioissa suuri ja pienissä asioissa pieni. Se tarkoittaa parempaa sääntelyä ja vähemmän byrokratiaa - lisäarvoa kansalaisille ja leveämmät hartiat jäsenmaille.</p><p>Eurooppalaisuus ei ole sama kuin EU, mutta EU on se paikka, jossa voimme parhaiten puolustaa sekä edistää ideaa eurooppalaisuudesta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eurooppalaisuus on enemmän kuin Euroopan unioni. EU on 28 eurooppalaisen jäsenvaltion muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto. Kun puhutaan EU:sta monelle tulee mieleen Brysselin harmaat rakennukset, komission virkamiehet tai EU-neuvoston päätöslauselmat. Ne ovat olennaisia rattaita EU-koneistossa, mutta eurooppalaisuus on paljon enemmän.

Eurooppalaisuus on idea rauhasta sotien jälkeen. Se on idea yhteisestä maanosasta, jota ei voida jakaa kahtia - ei muurilla eikä politiikalla. Eurooppalaisuus on Berliinin muurin murtuminen ja Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyminen. Se on demokratian voitto Itä-Euroopan kommunismia ja  Etelä-Euroopan diktatuureja vastaan. Eurooppalaisuus on Suomelle valinta kuulua läntiseen arvoyhteisöön. Eurooppalaisuus on vapautta.

Euroopan unioni on 1900-vuosisadan paras poliittinen idea. EU:ssa yhdistetään eurooppalaisuuden parhaita ominaisuuksia. EU edistää eurooppalaisuutta. Kiitos EU:n voimme liikkua vapaasti, tehdä kauppaa ja elää turvassa.

Vaalien alla olemme keskustelleet taloudesta, maahanmuutosta ja ilmastonmuutoksesta. Mielestäni kaikki kiteytyy kahteen asiaan: turvallisuuteen ja vapauteen.

EU:n tulee taata kansalaisilleen turvaa sodasta ja levottomuuksista, ihmisoikeusloukkauksista ja vainosta. EU:n on tehtävä kaikkensa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, sillä sen vaikutukset ovat ihmisille vaarallisia.

Vapaus kuuluu EU:n perusoikeuksiin. Ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaate ja demokratia kulkevat käsi kädessä yksilön vapauden kanssa. Yhteisiä arvojamme on puolustettava kaikissa tilanteissa. Tämä luo parhaat edellytykset vapaudelle.

Olen ehdolla Euroopan parlamenttiin, koska haluan EU:n, joka luo turvaa ja vapauttaa kansalaisilleen. EU, joka on suurissa asioissa suuri ja pienissä asioissa pieni. Se tarkoittaa parempaa sääntelyä ja vähemmän byrokratiaa - lisäarvoa kansalaisille ja leveämmät hartiat jäsenmaille.

Eurooppalaisuus ei ole sama kuin EU, mutta EU on se paikka, jossa voimme parhaiten puolustaa sekä edistää ideaa eurooppalaisuudesta.

 

]]>
2 http://matildaafh.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276484-oodi-euroopalle#comments Berliinin muuri EU rauha Eurooopan turvallisuus Euroopan unioni Eurooppalaisuus Sat, 25 May 2019 05:12:21 +0000 Matilda af Hällström http://matildaafh.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276484-oodi-euroopalle
Kielevä EU http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276472-kieleva-eu <p>Tekee mieli puhua Euroopasta. Sehän on maailman napa. Euroopassa ovat maailman keskukset: Pariisi, Berliini, Lontoo, Rooma, Moskova. Nyt maailman keskukset alkavat tosin olla Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.</p><p>1940-luvulla Yhdysvaltojen talous oli puolet koko maailman bruttokansantuotteesta, nyt se on 24 prosenttia. Kiina on kakkonen, noin 19 %, Japani kolmas ja Saksa neljäs. Euroopan unionin jäsenmaiden yhteenlaskettu BKT on 20 % maailman BKT:stä.</p><p>Nämä tilastoluvut riittäkööt. Mennään muihin numeroasioihin. Euroopan unionissa on 24 virallista kieltä. Nyt kun Britannia on lähdössä, nousee kysymys, heitetäänkö englanti pois. Irlanti on elvyttänyt iirin kieltä viralliseksi kielekseen, joten se ei periaatteessa tarvitse englantia. Jos Skotlanti itsenäistyy ja liittyy unioniin, silloin on kielikysymys ratkaistava uudelleen. Mikä olisi unionin yhteinen kieli eli <em>lingua franca</em>: ranska, saksa, latina vai jokin muu?</p><p>Joka tapauksessa EU tuottaa äärimmäisen huonoa kieltä. Siinä on yksi syy, minkä vuoksi EU tuntuu kovin etäiseltä ja vaikeaselkoiselta asialta.</p><p>Suomessakin on jo neljännesvuosisata opetettu kaikissa opinahjoissa, kuinka EU on rauhan takaaja ja hyvinvoinnin tuoja meille kaikille, mutta tulokset ovat aika vaatimattomat. Olisiko tämä kielen vaikeaselkoisuus osa ongelman ratkaisua? Otetaanpa esimerkiksi EU-komission tämän vuoden tammikuussa antama asetus:</p><p>&nbsp;</p><p>________________________________________________</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Komission täytäntöönpanoasetus</strong> (EU) 2019/123,</p><p>annettu 24 päivänä tammikuuta 2019,</p><p>ilmaliikenteen hallintaverkon toimintojen toteuttamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistäja komission asetuksen (EU) N:o 677/2011 kumoamisesta</p><p>(ETA:n kannaltamerkityksellinen teksti)</p><p>Euroopan komissio, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 551/2004 (1)(ilmatila-asetus) ja erityisesti sen 6 artiklan 4 ja 7 kohdan,</p><p>sekä katsoo seuraavaa:</p><p>(1) Verkkotoimintojen olisi oltava yleishyödyllinen palvelu, jota harjoitetaan eurooppalaista ilmaliikenteen hallinta-verkkoa (EATMN), jäljempänä &rdquo;verkko&rdquo;, varten ja sen puitteissa. Toiminnoilla olisi edistettävä lentoliikennejärjestelmän kestävää kehitystä varmistamalla vaadittu suoritustaso, yhteentoimivuus, yhteensopivuus ja toiminnan koordinointi, mukaan lukien toiminta, jolla varmistetaan niukkojen resurssien optimaalinen käyttö.</p><p>(2) Asetuksen (EY) N:o 551/2004 mukainen Euroopan reittiverkon suunnittelu, verkon kapasiteetin ja ilmaliikennevirtojen hallinta sekä niukkojen resurssien koordinointi eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden omaa ilmatilaansa koskevaan suvereniteettiin eikä niiden vastuisiin, jotka liittyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 549/2004 (2) säädetysti yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen ja puolustukseen.</p><p>&nbsp;</p><p>____________________________________________________________________</p><p>&nbsp;</p><p>Numeroitujen kohtien lisäksi tulee vielä 36 numeroitua kohtaa, sitten 16 sivua asetustekstiä ja 25 sivua liitteitä. Kieli on huonompaa kuin YK:n keskeisissä asiakirjoissa. Mutta YK:ssa onkin vain kuusi virallista kieltä.</p><p>Säädösten kääntämistä on EU:ssa kahlehtii pistesääntö, jonka mukaan virkkeitä pitää olla jokaisella kielellä yhtä monta. Kun joka kielellä toimitaan näin, voidaan kätevästi viitata säädöksen tiettyyn kohtaan kielestä riippumatta.</p><p>Kotimaisten kielten tutkimuskeskus huomauttaa, että asia ei jakaudu luontevasti kaikilla kielillä virkkeisiin samalla tavalla.</p><p>Suomen kielessä pitäisi useiden partisiippien jälkeen tai niiden sijaan kirjoittaa lauseenvastikkeita tai uusia virkkeitä. Tässä sitä ollaan.</p><p>Roomalaisilla oli sanonta: <em>Caesar non supra grammaticos</em>, keisari ei ole kieliopin tekijöiden yläpuolella. Näyttää siltä, että EU on.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tekee mieli puhua Euroopasta. Sehän on maailman napa. Euroopassa ovat maailman keskukset: Pariisi, Berliini, Lontoo, Rooma, Moskova. Nyt maailman keskukset alkavat tosin olla Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

1940-luvulla Yhdysvaltojen talous oli puolet koko maailman bruttokansantuotteesta, nyt se on 24 prosenttia. Kiina on kakkonen, noin 19 %, Japani kolmas ja Saksa neljäs. Euroopan unionin jäsenmaiden yhteenlaskettu BKT on 20 % maailman BKT:stä.

Nämä tilastoluvut riittäkööt. Mennään muihin numeroasioihin. Euroopan unionissa on 24 virallista kieltä. Nyt kun Britannia on lähdössä, nousee kysymys, heitetäänkö englanti pois. Irlanti on elvyttänyt iirin kieltä viralliseksi kielekseen, joten se ei periaatteessa tarvitse englantia. Jos Skotlanti itsenäistyy ja liittyy unioniin, silloin on kielikysymys ratkaistava uudelleen. Mikä olisi unionin yhteinen kieli eli lingua franca: ranska, saksa, latina vai jokin muu?

Joka tapauksessa EU tuottaa äärimmäisen huonoa kieltä. Siinä on yksi syy, minkä vuoksi EU tuntuu kovin etäiseltä ja vaikeaselkoiselta asialta.

Suomessakin on jo neljännesvuosisata opetettu kaikissa opinahjoissa, kuinka EU on rauhan takaaja ja hyvinvoinnin tuoja meille kaikille, mutta tulokset ovat aika vaatimattomat. Olisiko tämä kielen vaikeaselkoisuus osa ongelman ratkaisua? Otetaanpa esimerkiksi EU-komission tämän vuoden tammikuussa antama asetus:

 

________________________________________________

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/123,

annettu 24 päivänä tammikuuta 2019,

ilmaliikenteen hallintaverkon toimintojen toteuttamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistäja komission asetuksen (EU) N:o 677/2011 kumoamisesta

(ETA:n kannaltamerkityksellinen teksti)

Euroopan komissio, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 551/2004 (1)(ilmatila-asetus) ja erityisesti sen 6 artiklan 4 ja 7 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Verkkotoimintojen olisi oltava yleishyödyllinen palvelu, jota harjoitetaan eurooppalaista ilmaliikenteen hallinta-verkkoa (EATMN), jäljempänä ”verkko”, varten ja sen puitteissa. Toiminnoilla olisi edistettävä lentoliikennejärjestelmän kestävää kehitystä varmistamalla vaadittu suoritustaso, yhteentoimivuus, yhteensopivuus ja toiminnan koordinointi, mukaan lukien toiminta, jolla varmistetaan niukkojen resurssien optimaalinen käyttö.

(2) Asetuksen (EY) N:o 551/2004 mukainen Euroopan reittiverkon suunnittelu, verkon kapasiteetin ja ilmaliikennevirtojen hallinta sekä niukkojen resurssien koordinointi eivät saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden omaa ilmatilaansa koskevaan suvereniteettiin eikä niiden vastuisiin, jotka liittyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 549/2004 (2) säädetysti yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen ja puolustukseen.

 

____________________________________________________________________

 

Numeroitujen kohtien lisäksi tulee vielä 36 numeroitua kohtaa, sitten 16 sivua asetustekstiä ja 25 sivua liitteitä. Kieli on huonompaa kuin YK:n keskeisissä asiakirjoissa. Mutta YK:ssa onkin vain kuusi virallista kieltä.

Säädösten kääntämistä on EU:ssa kahlehtii pistesääntö, jonka mukaan virkkeitä pitää olla jokaisella kielellä yhtä monta. Kun joka kielellä toimitaan näin, voidaan kätevästi viitata säädöksen tiettyyn kohtaan kielestä riippumatta.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus huomauttaa, että asia ei jakaudu luontevasti kaikilla kielillä virkkeisiin samalla tavalla.

Suomen kielessä pitäisi useiden partisiippien jälkeen tai niiden sijaan kirjoittaa lauseenvastikkeita tai uusia virkkeitä. Tässä sitä ollaan.

Roomalaisilla oli sanonta: Caesar non supra grammaticos, keisari ei ole kieliopin tekijöiden yläpuolella. Näyttää siltä, että EU on.

]]>
0 http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276472-kieleva-eu#comments Euroopan unioni Fri, 24 May 2019 18:43:43 +0000 Tapani Kaakkuriniemi http://kaakkuriniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276472-kieleva-eu
Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276439-kun-pirulle-antaa-pikkusormen-se-vie-koko-kaden <p>&nbsp;</p><p>Suomeen tulee 18 maakuntaa ja ilmeisesti maakunnille myös verotusoikeus. Maakuntamallia kannatti ennen eduskuntavaaleja vain Keskusta. 13 prosentin kannatuksella on siis mahdollista saada aikaiseksi malli, jota selvä enemmistä kansalaisista vastusti ja oletettavasti vastustaa edelleenkin. &nbsp;Jos meillä olisi ollut Sveitsin mallin mukainen kansanäänestys, maakuntamalli olisi kuopattu saman tien. Toki saman kohtalon olisi kokenut myös pakkoruotsi ja moni muu poliittisen suhmuroinnin lopputulos.</p><p>On turha ihmetellä, miksi ihmiset eivät äänestä. Äänestävät he miten tahansa, lopputulos voi olla täysin päinvastainen. Haikeana ajattelee anglosaksista enemmistövaalitapaa, jossa nyt kuitenkin tietää, että saa, mitä tilaa.</p><p>Emme vielä tiedä, miten massiivisen byrokratian poliitikot onnistuvat maakuntiin rakentamaan. Yleensä tämän kaltaiset pelot kuitenkin toteutuvat täysimääräisesti. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien sijaan palkataan hallintojohtajia, rahoitusjohtajia, henkilöstöjohtajia, tiedottajia jne.</p><p>Mutta ehkä se on kuitenkin pieni murhe sen rinnalla, että maakunnat saavat verotusoikeuden. Tällöin aiemman SOTE-kaavailun säästömekanismi valtion asettaman budjettirajoituksen kautta ei enää toimi (&rdquo;perälauta avataan&rdquo;). Mikä turvaa kansalaiset siltä, että maakuntaverot nousevat pilviin? Periaatteessa ei mikään muu kuin luottamusmiesasemassa olevien poliitikkojen halu säästää rahaa. Mutta niin kuin olemme huomanneet Säätytalon neuvotteluista, halu lahjoa kansalaisia heidän omilla rahoillaan voittaa useimmiten terveen taloudenpidon periaatteet.</p><p>Jos maakuntavero toteutuu, on meillä kolme tuloista perittävää veroa. Ja sitten voidaan jäädä odottelemaan EU-veroa. Euroopan Unionin suoraan kansalaisilta perimä vero muhii kaiken aikaa Unionin käytävillä ja kuten tunnettua (linkki US:n uutiseen) sillä on kannatusta myös suomalaisten potentiaalisten euroedustajien keskuudessa. Eniten kannatusta löytyy Vihreiltä, mikä sinällään ei ole yllättävää, ovathan he vaaliohjelmassaan sitoutuneet kasvattamaan Suomen maksuosuuksia EU:lle seuraavien sananparsin: &rdquo;vahvistetaan EU:n kykyä tasoittaa kilpailukyky- ja suhdanne-eroja esimerkiksi jäsenmaiden maksuosuuksia kasvattamalla&rdquo;. Kreikan kilpailukykyvajeen arvoksi arvioitiin jossain vaiheessa 40 %, joten tällaisen tavoitteen omaksuminen kuulostaa pelottaan kalliilta. &nbsp;Suhdanne-erojen tasoittaminen kuulostaa jo fantasia-tason ajatukselta. Ainakin se vaatisi vähintään massiivista EU:n yhteistä budjettia. Toisaalta eivät suhdannevaihtelut mihinkään häviäisi, ne vaan olisivat (ehkä) aiempaa enemmän samanlaisia eri jäsenmaissa.</p><p>Selvää on, että EU-veroa ei yritetä lanseerata uutena yleisenä tuloverona vaan jonain pienimuotoisena haittaverona vaikkapa vain muovipilleille tai lentokoneella tehtyjä maailmanympärysmatkoja koskevana ilmastoverona. Mutta periaatehan on tietenkin se, että &rdquo;kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden&rdquo;. Yksittäistä hyödykettä koskevasta haittaverosta on lyhyt matka yleiseen haittaveroon, ja kun &rdquo;haitan&rdquo; identifiointi tulee liian vaikeaksi, siirrytään yleiseen hyödyke- tai tuloveroon. Veron määrä ei tietenkään ole enää meidän käsissämme.</p><p>EU-veron kanssa kilpailee, tai pikemminkin täydentää, ajatus verotuksen harmonisoinnista. Ajatuksena on ns. &rdquo;haitallisen verokilpailun&rdquo; estäminen eritoten yritysverotuksessa. Vaikka verokilpailuun toki liittyy epäterveitäkin piirteitä, on se kuitenkin jonkinlainen suoja &rdquo;himoverotusta&rdquo; vastaan. Jos verokarhun ei tarvitse mitenkään pelätä veropohjan rapautumista verotusta kiristettäessä, mikä silloin estää kiristämistä.</p><p>Joku voi tietenkin sanoa, että meillä on vielä varaa kiristää verotusta. En nyt olisi ihan varma siitä. Jotta voitaisiin sanoa, onko meillä varaa kiristää verotusta, on ensi sovittava siitä, mitä verotus on. Minun mielestä verorasituksen todellinen (lahjomaton) indikaattori on julkiset menot. Julkiset menot on aina loppujen lopuiksi rahoitettava verotuksella. Muita vaihtoehtoja ei ole, koska julkinen sektori ei pääsääntöisesti ole tuloa tuottava talousyksikkö. Toki se voi aina ottaa velkaa, mutta ei loputtomiin. Se voi jättää velat maksamatta, mutta konkurssi ei ehkä ole asiallinen vaihtoehto julkisten menojen rahoittamisessa. Sovitaan siis, että julkisen sektorin &rdquo;taakka&rdquo; kansataloudelle on sama kuin julkiset menot. Vuona 2017 (jolta vuodelta uusimmat tiedot ovat käytettävissä) menot olivat 121.3 miljardia euroa. Yleensä lukua verrataan kokonaistuotannon (BKT) arvoon, mutta ei BKT ole mikään käytettävissä oleva tulo, koska siihen sisältyvät tulonsiirrot ja tuotannontekijätulot ulkomailta (netto) sekä kiinteän pääoman kuluminen. Ehkä oikeampi suure on koko kansantalouden käytettävissä oleva tulot, joka samaisena vuonna 2017 olivat 181.5 miljardia euroa. Eli &rdquo;todellinen&rdquo; veroaste oli 67 % (eli se siis sisältää kaikki verot ja muut maksut, jotka julkinen sektori saa nyhdettyä kansalaisilta). Jos se kuulostaa liian pieneltä, niin ei auta muuta kuin tähyillä ulkomaiden konsulaattien ovikilpiä uuden kortteerin löytämiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/280930-vihreissa-ja-vasemmistossa-kannatusta-eu-veroille-perussuomalaiset-vastustavat">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/280930-vihreissa-ja-vasemmistossa-kannatusta-eu-veroille-perussuomalaiset-vastustavat</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomeen tulee 18 maakuntaa ja ilmeisesti maakunnille myös verotusoikeus. Maakuntamallia kannatti ennen eduskuntavaaleja vain Keskusta. 13 prosentin kannatuksella on siis mahdollista saada aikaiseksi malli, jota selvä enemmistä kansalaisista vastusti ja oletettavasti vastustaa edelleenkin.  Jos meillä olisi ollut Sveitsin mallin mukainen kansanäänestys, maakuntamalli olisi kuopattu saman tien. Toki saman kohtalon olisi kokenut myös pakkoruotsi ja moni muu poliittisen suhmuroinnin lopputulos.

On turha ihmetellä, miksi ihmiset eivät äänestä. Äänestävät he miten tahansa, lopputulos voi olla täysin päinvastainen. Haikeana ajattelee anglosaksista enemmistövaalitapaa, jossa nyt kuitenkin tietää, että saa, mitä tilaa.

Emme vielä tiedä, miten massiivisen byrokratian poliitikot onnistuvat maakuntiin rakentamaan. Yleensä tämän kaltaiset pelot kuitenkin toteutuvat täysimääräisesti. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien sijaan palkataan hallintojohtajia, rahoitusjohtajia, henkilöstöjohtajia, tiedottajia jne.

Mutta ehkä se on kuitenkin pieni murhe sen rinnalla, että maakunnat saavat verotusoikeuden. Tällöin aiemman SOTE-kaavailun säästömekanismi valtion asettaman budjettirajoituksen kautta ei enää toimi (”perälauta avataan”). Mikä turvaa kansalaiset siltä, että maakuntaverot nousevat pilviin? Periaatteessa ei mikään muu kuin luottamusmiesasemassa olevien poliitikkojen halu säästää rahaa. Mutta niin kuin olemme huomanneet Säätytalon neuvotteluista, halu lahjoa kansalaisia heidän omilla rahoillaan voittaa useimmiten terveen taloudenpidon periaatteet.

Jos maakuntavero toteutuu, on meillä kolme tuloista perittävää veroa. Ja sitten voidaan jäädä odottelemaan EU-veroa. Euroopan Unionin suoraan kansalaisilta perimä vero muhii kaiken aikaa Unionin käytävillä ja kuten tunnettua (linkki US:n uutiseen) sillä on kannatusta myös suomalaisten potentiaalisten euroedustajien keskuudessa. Eniten kannatusta löytyy Vihreiltä, mikä sinällään ei ole yllättävää, ovathan he vaaliohjelmassaan sitoutuneet kasvattamaan Suomen maksuosuuksia EU:lle seuraavien sananparsin: ”vahvistetaan EU:n kykyä tasoittaa kilpailukyky- ja suhdanne-eroja esimerkiksi jäsenmaiden maksuosuuksia kasvattamalla”. Kreikan kilpailukykyvajeen arvoksi arvioitiin jossain vaiheessa 40 %, joten tällaisen tavoitteen omaksuminen kuulostaa pelottaan kalliilta.  Suhdanne-erojen tasoittaminen kuulostaa jo fantasia-tason ajatukselta. Ainakin se vaatisi vähintään massiivista EU:n yhteistä budjettia. Toisaalta eivät suhdannevaihtelut mihinkään häviäisi, ne vaan olisivat (ehkä) aiempaa enemmän samanlaisia eri jäsenmaissa.

Selvää on, että EU-veroa ei yritetä lanseerata uutena yleisenä tuloverona vaan jonain pienimuotoisena haittaverona vaikkapa vain muovipilleille tai lentokoneella tehtyjä maailmanympärysmatkoja koskevana ilmastoverona. Mutta periaatehan on tietenkin se, että ”kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden”. Yksittäistä hyödykettä koskevasta haittaverosta on lyhyt matka yleiseen haittaveroon, ja kun ”haitan” identifiointi tulee liian vaikeaksi, siirrytään yleiseen hyödyke- tai tuloveroon. Veron määrä ei tietenkään ole enää meidän käsissämme.

EU-veron kanssa kilpailee, tai pikemminkin täydentää, ajatus verotuksen harmonisoinnista. Ajatuksena on ns. ”haitallisen verokilpailun” estäminen eritoten yritysverotuksessa. Vaikka verokilpailuun toki liittyy epäterveitäkin piirteitä, on se kuitenkin jonkinlainen suoja ”himoverotusta” vastaan. Jos verokarhun ei tarvitse mitenkään pelätä veropohjan rapautumista verotusta kiristettäessä, mikä silloin estää kiristämistä.

Joku voi tietenkin sanoa, että meillä on vielä varaa kiristää verotusta. En nyt olisi ihan varma siitä. Jotta voitaisiin sanoa, onko meillä varaa kiristää verotusta, on ensi sovittava siitä, mitä verotus on. Minun mielestä verorasituksen todellinen (lahjomaton) indikaattori on julkiset menot. Julkiset menot on aina loppujen lopuiksi rahoitettava verotuksella. Muita vaihtoehtoja ei ole, koska julkinen sektori ei pääsääntöisesti ole tuloa tuottava talousyksikkö. Toki se voi aina ottaa velkaa, mutta ei loputtomiin. Se voi jättää velat maksamatta, mutta konkurssi ei ehkä ole asiallinen vaihtoehto julkisten menojen rahoittamisessa. Sovitaan siis, että julkisen sektorin ”taakka” kansataloudelle on sama kuin julkiset menot. Vuona 2017 (jolta vuodelta uusimmat tiedot ovat käytettävissä) menot olivat 121.3 miljardia euroa. Yleensä lukua verrataan kokonaistuotannon (BKT) arvoon, mutta ei BKT ole mikään käytettävissä oleva tulo, koska siihen sisältyvät tulonsiirrot ja tuotannontekijätulot ulkomailta (netto) sekä kiinteän pääoman kuluminen. Ehkä oikeampi suure on koko kansantalouden käytettävissä oleva tulot, joka samaisena vuonna 2017 olivat 181.5 miljardia euroa. Eli ”todellinen” veroaste oli 67 % (eli se siis sisältää kaikki verot ja muut maksut, jotka julkinen sektori saa nyhdettyä kansalaisilta). Jos se kuulostaa liian pieneltä, niin ei auta muuta kuin tähyillä ulkomaiden konsulaattien ovikilpiä uuden kortteerin löytämiseksi.

 

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/280930-vihreissa-ja-vasemmistossa-kannatusta-eu-veroille-perussuomalaiset-vastustavat

]]>
30 http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276439-kun-pirulle-antaa-pikkusormen-se-vie-koko-kaden#comments Euroopan unioni Maakuntamalli Verotus Fri, 24 May 2019 09:12:32 +0000 Matti Viren http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276439-kun-pirulle-antaa-pikkusormen-se-vie-koko-kaden
Ei euroakaan enempää EU:lle http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276435-ei-euroakaan-enempaa-eulle <p>Yksi EU:n tärkeimmistä nettomaksajamaista, Iso-Britannia, on jättämässä unionia. Tästä seuraa tietenkin valtava lovi EU:n budjettiin. Mikä siis on EU-johdon ratkaisu tähän <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000005680239.html">miljardiluokan </a>alijäämäongelmaan? Tottahan se on kulukuuri, menojen pienentäminen, unionin tehtävien karsiminen ja vastuullinen taloudenpito?</p><p><strong>Vielä mitä. Säästöjen sijaan komissio on esittänyt, että seuraavien seitsemän vuoden aikana EU:n budjettia pitää tuntuvasti kasvattaa</strong>. Se tarkoittaisi Suomen kaltaiselle nettomaksajalle reilusti lisämenoja &ndash; joiden vastineeksi saamme lisää sääntelyä ja hallintoa.</p><p>EU ei edelleenkään näe virhettä jatkuvassa yhdentymiskehityksessään eikä paisuvassa budjetissaan. Jonkun täytyy se sanoa heille ääneen, ja sen jonkun tulee olla Suomi.</p><p>Vaatimus budjetin kasvattamisesta on täysin absurdi, kun samanaikaisesti EU on vaatinut useilta jäsenmailtaan talouden sopeutustoimia. Suomessa koko viime hallituskauden ajan tehtiin miljardien edestä kipeitä leikkauksia, jotta talous saataisiin tasapainoon. <strong>Leikkauksia ei tehty siksi, että voisimme maksaa yhä enemmän EU:lle.</strong></p><p>Suomen ei tule kantaa Britannian osuutta jäsenmaksuista. Kun EU pienenee, on myös EU:n budjetin pienennyttävä. Ei euroakaan enempää EU:lle!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yksi EU:n tärkeimmistä nettomaksajamaista, Iso-Britannia, on jättämässä unionia. Tästä seuraa tietenkin valtava lovi EU:n budjettiin. Mikä siis on EU-johdon ratkaisu tähän miljardiluokan alijäämäongelmaan? Tottahan se on kulukuuri, menojen pienentäminen, unionin tehtävien karsiminen ja vastuullinen taloudenpito?

Vielä mitä. Säästöjen sijaan komissio on esittänyt, että seuraavien seitsemän vuoden aikana EU:n budjettia pitää tuntuvasti kasvattaa. Se tarkoittaisi Suomen kaltaiselle nettomaksajalle reilusti lisämenoja – joiden vastineeksi saamme lisää sääntelyä ja hallintoa.

EU ei edelleenkään näe virhettä jatkuvassa yhdentymiskehityksessään eikä paisuvassa budjetissaan. Jonkun täytyy se sanoa heille ääneen, ja sen jonkun tulee olla Suomi.

Vaatimus budjetin kasvattamisesta on täysin absurdi, kun samanaikaisesti EU on vaatinut useilta jäsenmailtaan talouden sopeutustoimia. Suomessa koko viime hallituskauden ajan tehtiin miljardien edestä kipeitä leikkauksia, jotta talous saataisiin tasapainoon. Leikkauksia ei tehty siksi, että voisimme maksaa yhä enemmän EU:lle.

Suomen ei tule kantaa Britannian osuutta jäsenmaksuista. Kun EU pienenee, on myös EU:n budjetin pienennyttävä. Ei euroakaan enempää EU:lle!

]]>
3 http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276435-ei-euroakaan-enempaa-eulle#comments EU:n budjetti Euroopan unioni Eurovaalit Fri, 24 May 2019 08:49:45 +0000 Tiina Ahva http://tiinaahva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276435-ei-euroakaan-enempaa-eulle