ILgron11 Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota.

Parantumaton hoidettava ja keskeneräinen Sote

Uusimpien ennusteiden mukaan keskimäärin joka toinen sairastuu syöpään elämänsä aikana. Syöpään on tarjolla uusia, erittäin kalliita biologisia lääkkeitä.   Yhä suurempi osa syövistä on parannettavissa. On niitäkin joihin eivät mitkään hoitokeinot tepsi.

 

Noin puolitoista vuotta sitten, kun hoidot aloitettiin sain diagnoosin akuutti myelooinen leukemia (AML), joka  on veri- ja luuydinsyöpä. Sain diagnoosin jälkeen tietää, että mahdollisuus parantua sytostaattihoitojen seurauksena olisi  puolet sairastuneista. Kun nyt näyttää sille, että en parantunut,  en tiedä mitä tapahtuu. En tiedä löytyisikö mitään apua enää. Olisiko yksityinen puoli  hoitavana parempi kuin julkinen? Kuka sen tietäisi? 

Löytyisikö yksityiseltä puolelta hoitoja? Olisivatko ne niin kalliita, että en  niitä kykenisi maksamaan? Vakuutusta ei ole eikä muuta suojaa.

 

Olin eilen hautajaisissa. Ystävä ei selvinnyt. Hän sai väärän diagnoosin julkiselta puolelta, mutta sai apua syöpäänsä yksityiseltä puolelta. Liian myöhään ehkä. Oikealla ajoituksellakin on merkitystä.

 

Ei ystävälläni niin kuin ei minullakaan ollut – ainakaan aluksi  eikä hoitojen aikanakaan – mitään aavistusta hoitojen yksityiskohdista eikä siksi kykyä arvioida sitä, miten hyvin hoito onnistui mahdollisesti vaikka suhteessa toisen lääkärin antamaan hoitoon tai toiseen hoitolinjaan.  Lääkärit tiesivät kuitenkin, että vain osa paranee.

 

Tämän päivän Helsingin sanomissa Heikki Hiilamo toteaa: ” sote-uudistus koskee sitä, miten paljon ja millaisia vahinkoja julkinen valta vakuuttaa ja kuka vahingot korvaa”.  Minulle kysymys on myös siitä vedetäänkö ihmisen ja ihmisen välille raja. Jos on tietyn ikäinen ei enää kuulukaan hoitojen piiriin. Voisiko julkinen puoli toimia näin? Onhan vanhukset jätetty monilta osin huonolle hoidolle sekä yksityisellä että julkisella puolella. Ehkä rahalla saa paremman vanhuuden ja hoidot  kuin rahatta.  Kyse on selvästi myös ihmisen arvosta.

 

Jo NOBEL-PALKITTU taloustieteilijä Kenneth Arrow’n pääviesti oli, etteivät terveyspalveluiden markkinat ole mitä tahansa markkinoita. Miksi niitä yleensä markkinoiksi edes kutsutaan?  Sehän kuvaa vain sitä, että kyse on rahasta ei hoidettavista.

 

Tuota minäkin nyt mietin mitä Hiilamo kirjoitti: ”kuluttaja ei voi etukäteen arvioida, onko palvelu laadukas ja hyödyttääkö se häntä”.  Se arvio on ihan muiden osaajien käsissä ja hoidettavastakin se osaltaan riippuu.

 

Vuosi meni. Oli  vain tiivistä seurantaa, ei suuria kustannuksia, mutta mitä sen jälkeen ja kuka maksaa vai onko enää toivoa hoidoista tai jonkinlaisesta terveyden ylläpidosta edes?

 

Tein työurani aikana tutkimusta lääkärin kera työterveyshuollossa toimivien lääkäreiden tiedon käytöstä. Tutkimukseen, jota ei koskaan julkaistu tuli myös tietoa lääkärin työstä. Toisin kuin oletetaan työterveyslääkärin työ on samanlaista yleislääkärin työtä kuin vaikkapa terveyskeskuksissa. Parannetaan flunssaa, korvatulehduksia ja hoidetaan äkillisiä  tapaturmia ja muuta mikä perusterveydenhoitoon kuuluu.  Monet pätevät yleislääkärit ovatkin siirtyneet paremmin palkattuun työterveyshuoltoon, jossa on helpompia potilaita ja mukavammat työajat.  Mitä jää jäljelle?  Mistä maksamme ja saamme kulloinkin tarvittavat laadukkaat hoidot sairauksiin, joita ei ihan helpolla paranneta tai edes pystytä pitämään kurissa.

 

Tuntuu, että vieläkin SOTEssa kaikki on niin epämääräistä ja poliittista. Miksi keskeneräin SOTE on otettava, jos asiantuntijatkin tietävät, että siinä on isoja valuvikoja. Pelastaako hallitus sen hyväksymällä vain oman poliittisen uransa ja arvovaltansa tai miten heidän lopulta käy?

 

Tämä tuntuu pahalle: Sotea ei turhaan kutsuta Suomen heikoimmin suunnitelluksi uudistukseksi. Sitä vielä pahemmalle tuntuu se, että SOTE viedään väkisin läpi ja viat aiotaan korjata jälkikäteen. Ei kiitos sellaista.  

 

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005483366.html

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Hei Irja,

Onko sinulle kokeiltu luuydinsiirtoa. Hoito on kuitenkin riskialtis koska ensin tuhotaan ihmisen oma luuydin ja kestää aikansa ennen kuin terve siirretty luuydin on toimintavalmis - Luuydunsiirron yhteydessä ihminen voi saada vakavan infektion sillä ihmisen oma puolustus on jonkin aikaa poissa pelistä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ei ole kokeiltu. Eikä varmasti kokeillakaan. Ikä yksi syy, mutta myös voi olla luovuttajakysymys. Norjasta luin aikaa sitten, että ihmisen omia luuytimen soluja oli puhdistettu. Taidettiin tehdä USA:ssa. Omat solut laitettiin takaisin ja paraneminen onnistui. Ei mitään halpaa hoitoa eikä ehkä sovellu kaikille. En tiedä mitä tulee tapahtumaan. Paljon ehkä riippuu siitä miten kunto kestää vai tuleeko äkkilähtö.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset