*

ILgron11 Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota.

Ruotsinkieli, ministeri ja Finlandia-voittaja

Kieli herkistää yhden jos toisenkin  Siihen kajoaminen on kuin kipupisteen ärsyttämistä.  

 

Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho paljasti herkän kohtansa toivoessaan  Finlandia-voittaja Juha Hurmeelta anteeksipyyntöä.  Loukkasiko Juha Hurme  oikeasti Sampo Terhoa, kun sanoi ruotsia osaamattomia junteiksi? Minusta Juha Hurme heitti  vain haasteen meille suomenkielisille. Ruotsia on hyvä osata.

Pelottavan moni kansalainen ministerin ohella loukkaantui  Juha Hurmeen puheen loppuosan sanoista niin, että ei aio ostaa/lukea voittajakirjaa. Epäilenpä olisiko lukenut Niemi-romaania muutoinkaan. Maailmankuvaa on jo selvästi jäänyt hämäryyden haltuun, mutta  mitä tällaiselle kielivihamielisyydelle olisi tehtävissä?

 

Voittajan ulostulo oli samalla hauska ja kiusallisen ärsyttävä: ” För er, som inte förstod vad jag nyss sa, har jag ett enkelt råd: opetelkaa ruotsia, juntit. Maailmankuvanne avautuu kummasti”.  Muistan hyvin, kun Finlandia-voittajaksi tuli Laura Lindstedt   Oneiron kirjallaan.  Teoksen kirjailija hänkin.  Voittaja suomi maan hallitusta ja nostatti sillä melkoisen myrskyn: ”Tarvitseeko minun ääneen sanoa, mitä meidän johtavat poliitikkomme ovat tunkeneet koulutuksen, sivistyksen, tieteen ja totuuden ideaalien paikalle? Sieltä löytyvät huiputus, sumutus, kulutus ja kuristus…” Sama hallitus yhä jatkaa, mutta oli toinen kulttuuri- ja urheilumiministeri silloin.  Kavennetummalla mandaatilla kuin nykyinen, jolle kuuluu Eurooppakin. 

 

Tuntuu, että  tällaisillakin puheilla on lopulta kuitenkin olemattoman vähän vaikutusta. Silti  Juha Hurmeen puheen lopetus ja ministerin kommentti jakoivat  kansaa ainakin hetkellisesti. Näinkö pienistä asioista saadaan vielä nykysuomessa iso meteli?  Hurmeesta on selvästi kaivettu kaikki tieto esille. Sitä käytetään lyömäaseena ja taisteluvälineenä.

 

Kieli on aiemminkin ollut kiistan aiheuttaja.  Sellainen oli vuonna 1900 annettu kielimanifesti, jossa muun muassa senaatin kieleksi muutettiin venäjä. Kielimanifestin tarkoituksena oli Suomen venäläistäminen. Silloin suomi ja ruotsi säilyivät senaatin kielinä ja pöytäkirjaan liitetyt venäjänkieliset pöytäkirjat olivat vain käännöksiä. Meille jäi kaksi virallista kieltä ja sen luulisi ministerinkin hyväksyvän, mutta ehkä hänen sisällään piilee kapinamieli--- vai mikä. Poliittisten irtopisteidenkö metsästys?

 

Kielemme elää ja muuttuu, mutta olettaisi kulttuuri- ja urheiluministerin ottavan kantaa kielikysymyksiin harkitummin.  Pohdiskeluakin voisi ministeriltä odottaa.

 

Tässä olisi hiukan aihetta pohdiskeluun:  ”Ruotsinruotsalainen kasvatustieteilijä kysyi varovaisesti ja hieman arastellen, minkä vuoksi suomalaiset eivät järjestä kieliolojaan ja siirry yksikielisyyteen: ”Eikö ole kovin vaivalloista ylläpitää kahta kieltä?” Sekunnin murto-osan aikana ajattelin: ”Niin, mehän voisimme kaikki puhua ruotsia, koska suomen kieli on niin häviävän pieni varsinkin tulevaisuuden Euroopassa ja koska ruotsin kieli on jo nyt Pohjoismaiden vahvin kieli, ja sen asema tulee ilmeisesti vahvistumaan.”

 

http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=364

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

" Finlandia-voittaja Juha Hurme piti väkevän puheen ruotsin kielen puolesta,Finlandia-palkinnon kiitospuheet nousevat toisinaan arvoon arvaamattomaan. Tämänvuotinen voittaja Juha Hurme otti tiukasti kantaa ruotsin kielen.Tärkeimmät oppi-isäni ovat olleet Elmer Diktonius, Edith Södergran, Gunnar Björling, Runar Schildt ja Lars Huldén. He ovat opettaneet minulle kaiken, mitä pitää osata, jotta voittaa Finlandia-palkinnon puolesta." " Tosin Elmer Diktonius oli suomenruotsalaisten modernistien joukossa poikkeus siinä mielessä, että hän kirjoitti myös suomeksi, vaikka suurin osa teoksista ilmestyikin ruotsiksi .Kiitospuheessaan Juha Hurme lausui "Opetelkaa ruotsia, juntit.
Jos suomen historian valossa tätä tarkastelee, aapista ja raamattua lukemalla ei juuri muu kirjallisuuden sivistys suomalaisilla noussut, siitä piti huolen ruotsinkielinen sivistyneistö, joka kaikella tavalla yritti estää suomalaisen sanan ja lehdistön vallata alaa suomessa, meidät haluttiin olevan juntteja.

Äskettäin : Ajatuspaja e2:n ja Magman tutkimuksissakin on mielenkiintoinen prosenttiluku. Kaikista kaksikielisissä kunnissa asuvista ruotsinkielisistä 56% käyttää usein tai ainoastaan suomea asioidessaan viranomaisten kanssa". Mihin me nykyisessä laajuudessa kalliita suomenkielisten järjestämiä ruotsinkielisiä palveluita tarvitaan? Kun kielivähemmistökin luonnostaan käyttää "meijån" juntin kieltä, toisin sanoen suomi suomalaistuu kielellisesti

Itse toteaisin meistä junteista:Jos ruotsin kieli olisi rikkaus Suomessa, se kantaisi itse itsensä, eikä sitä tarvitsisi pakottaa koko kansalle. Jos ruotsin kieli kuuluisi suomalaiseen identiteettiin, suomalaiset osaisivat tai sitten he opiskelisivat sitä vapaaehtoisesti, eikä sitä tarvitsisi pakottaa koko kansalle. Ruotsin pakottaminen koko kansalle, alleviivaa ruotsin tarpeettomuuden. Tarpeettomuuteen panostaminen ei millään voi olla rikkaus, vaan se on rasite, ja iso kuluerä, johon valtaväestö alistetaan maksamaan "pakosta"

Suomi 100-vuotta ja ollaan vieläkin"juntteja"

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

En kyllä tuolle tielle lähtisi, piiskaamaan itseäni, sillä, että olen suomenkielinen, vaikka osaankin ruotsia. Olen sitä kuullut koko ikäni. Näin on ollut lastenikin kohdalla.
Oli hauska tavata Fuerteventuralla skoonelainen, jonka kanssa aloitin keskustelun ruotsiksi. Hän paljasti olevansa Kotkalaisen äidin tytär, mutta asuneensa koko ikänsä Ruotissa ja naimisiissa umpiruotsalaisen kanssa. Äiti ei koskaan oppinut ruotsia, joten hän oppi sekä suomen- että ruotsinkielet. Hän ei ollut moneen vuoteen puhunut suomea, mutta hyvin sen häneltä onnistui. En tuntenut häntä enkä itseäni junteiksi, mutta ajatusten vaihto oli mukavaa. En tiedä olisiko hän osannut englantia, sillä se on toinen kieli, jolla olen tottunut pärjäämään. Kielten opiskelu on työlästä ja mitä enemmän niitä oppii ilmeisesti sitä helpompaa on oppia. Kielen myötä tulee myös kulttuuri tutuksi. Monta aisaa samassa vyyhdessä.

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Yhden pienen ja vähän puhutun kielen opettelu vieläpä samalla tuntimäärällä, kuin mitä käytetään maailman eniten puhuttuun (englanti) kieleen on järjetöntä, ja joka haittaa kipeästi muiden tärkeämpien kielien opiskelua.Ainoa keino monikielisyyteen on vaihtaa pakkoruotsi pakkoenglantiin ja yksi muu vapaasti valittava vieras kieli jokaiselle, niin jopa talouselämämme kiittää ja kumartaa.

Ruotsinkielisyys on kuitenkin "näivettymässä" Suomessa ei suinkaan suomenkielen ylivallan takia vaan globaalin englanninkielisyyden sekä maahanmuuton seurauksena, käytännössä enganti on tullut suomessakin kaupalliseksi kieleksi monellakin kansaivälisillä aloilla.

Pakkoruotsi on epätoivoinen RKP:n poliittinen valtapeli, pitää yllä tätä kallista kaksikielijärjestelmää, joka ei sovellu 2000-luvulla ympärillä olevaan muutokseen, sekä muuttuvaan globaaliseen kieliympäristöön , tämän pitäisi päättäjätkin tajuta, eikä jarruttaa luonnollista kielten kehitystä. Mallia voisi ottaa vaikka Ruotsista, taikka Ahvenenmaalta, niin johan monikielisyys lisääntyisi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #3

Toiset oppii monia kieliä toiset ei kunnolla edes omaansa. Senkin olemme jo tutkimuksista havainneet. Joten tuo mistä puhut jääköön omaan arvoonsa. Jos toinen oppii, se ei ole toiselta poissa.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Pieni korjaus; englanti on 3. puhutuin kieli maailmassa n 760 milj puhujaa, suurin on mandariinikiina n 1,5 mrd puhujaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo kielten puhujien vertailu on hiukan ongelmallinen asia, koska on vaikea erottaa toisistaan äidinkielen puhujia ja maan virallisen kielen taitajia.

Esimerkiksi Intiassa asuu 1,4 miljardia ihmistä ja englanti on siellä valtionhallinnon kieli. Kaikki valtakunnallinen bisneskommunikaatio tapahtuu myös monikielisessä maassa englanniksi ja valtaosa paikallisista sanomalehdistä julkaistaan englanniksi, samoin TV-kanavat y.m. Sen perusteella on hyvin oletettavissa, että mainitsemasi 760 miljoonaa tulee jo Intiasta. Lisäksi USA:ssa ainakin 300 miljoonaa puhuu englantia äidinkielen veroisesti, brittein saarilla noin 60 miljoonaa, Filippiineillä noin 40 miljoonaa, siihen pälle Pakistan, Bangla Desh, Australia, Uusi Seelanti, Etelä-Afrikka, Zimbabwe j.n.e. ...

Mandariinikiinaa ei toisaalta 1,2 miljardia kiinalaista myöskään puhu äidinkielenään, sillä se on Kiinassa samalla tavalla yleisvaltakunnallinen yhteinen kieli kuin englanti Intiassa. Mandariinia puhuvat varsinaisesti äidinkielenään Kiinassa vain Pekingin ympäristön asukkaat.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

http://tieku.fi/kulttuuri/kielet/maailman-13-puhut...
Ylläolevasta linkistä löytyvät sekä äidinkilenään puhuvat ja vieraan kielen taito (kyseessä englanti)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #11

Olen myös nuo siinä esitetyt numerot valmis haastamaan tai kyseenalaistamaan samalla argumentilla kuin ylemmässä kommentissani.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #11

Kuikan kanssa samoilla linjoilla. Konservatiivinen veikkaus on, että kolme miljardia ihmistä ymmärtää englantia paremmin kuin puolikin miljardia mandariinikiinaa. Kolmas suuri on espanja.

Käyttäjän JairiPalonen kuva
Jairi Palonen

Kiitos Kalle-Ehkä kuitenkin käytetyin, suuhteessa maan mäkilukuun.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Nykyruotsin opiskelu ei paljoa maailmankuvaa avarra. Samaa roskaa kuin Ruotsin media suoltaa, suoltavat YLE, Alma media ja Hesari Suomessa. Vanhempaa ruotsia osaava saattaa sitten löytää todellisia helmiä. Ruotsissakin on joskus järki toiminut.

Hurme olisi voinut ylistää latinaa vaikkapa seuraavalla tavalla: Opetelkaa latinaa niin tulette vihdoin viimein länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen lähteille.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""Opetelkaa latinaa...""

Siis ad fontes. Tai ehkä kuitenkin kreikkaa?

Lähteille palaaminen on tosiasiassa mahdoton prosessi. Emme voi viedä kieltämme ja ajatteluamme niiden syntysijoille. Kehitys on yksisuuntainen perspektiivi.

Emme voi kääntää Durkheimia, Freudia, Spengleria, Wittgensteinia, McLuhania, Huntingtonia, yms, sen enempää muinaiskreikaksi kuin mandariinikiinaksi. Ei ole olemassa edes sitä mitä nimitämme "likiarvoksi". Sekin on olemassa vain omassa tajunnassamme, kielessämme ja ajattelussamme.

Niin ne kulttuurien rajat asettuvat. Kulttuurit ovat kovia kognitiivisia tosiasioita. Niihin piiriin kuuluu tietty hahmon- ja käsitteenmuodostus, niille perustuvat kielet ja ajattelu. Kieli ja ajattelu on yksi ja sama asia.

Kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio on eurooppalaisen uuden ajan ajatushistoriaan elimellisesti kuuluva emergenttinen ilmiö. Se mikä erottaa oman "demokratiamme" aiemmista samannimisistä on "edustuksellisuuden" roolihahmo. Se toteutuu vain ihan tiettyjen kognitiivisten ominaisuuksien pohjalta -- jotka erityisyytensä lisäksi ovat helposti hävitettävissä.

Tarvitaan vain kansallisten rajojen yli mennen tullen puhaltavia ylikansallisia tuulia -- esimerkiksi rahataloutta -- tai kansojen keskuuteen istutettuja tyystin erisuuntaisen sosiodynamiikan omaavia "kulttuureja", niin kansallisvaltio on romutettu.

Ja niinhän tässä mitä ilmeisimmin tulee käymään. Eikä se mitä tulee tilalle suinkaan ole mitään parempaa. Kehitys on yksisuuntainen perspektiivi.

http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom...

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

#5:
Nykyruotsiksi kirjoitetaan kirjoja. Niiden lukeminen tosin vaatii viitseliäisyyttä. Nyt minä aivan tarkoituksellisesti pahoitan mieliä: "Lukeminen kannattaa aina, dorka". Sitaatti on Jörn Donnerilta, valitukset esitettävä Jurvan kuntaan.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Paras sitaatti Jörn Donnerilta on hänen reaktionsa siihen että Bonnierin journalistipalkintoa täällä taannoin jakamassa käynyt Jonas Bonnier puhui julkistamistilaisuudessa englantia eikä ruotsia. Se oli Donnerin mukaan "paskamaisen sivistymätöntä".

Donner oli pöydässä kysynyt nuorelta Bonnierilta eikö tämä tiedä että Suomessa ovat virallisia kieliä suomi ja ruotsi. Jonaksen repliikki oli oikeasti hyvä, hän sanoi: "Höpö höpö." Ja käänsi selkänsä.

Edistys edistyy siellä missä on edistyäkseen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #10

Miten sanotaan "höpö höpö" ruotsiksi?

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #13

Jonas varmaan sanoi sen suomeksi tai englanniksi.

Erikoista keskustelua. Itse olen ajanut pohjoismaisissa kokouksissa 70-luvulta asti sitä, että kaikki puhuisivat englantia, koska kukaan ei tosiasiassa ymmärrä puhuttua tanskaa, suomesta puhumattakaan.

Tämä ei liity Hurmeen huumoriin mitenkään. Nostan hattua Alexis Stenvallille, joka jaksoi vähitellen opetella kirjoittamaan maan toista kieltä, suomea:

http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/kkt...

Juhakin on oppinut aikuisena ruotsia ihan kohtalaisesti.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kevennystä kielisotaan - nuorena likkana, tosin jo äitinä, olin alle vuoden ikäisen tyttäreni kanssa Ranskassa, Nancyssa, josta puolisoni olin löytänyt ja jossa hän vielä tuolloin asui.

Niin, olimme siis tyttäreni kanssa puistossa, jossa eläkkeelle jääneet 'sandarmit' valvoivat, että lapset eivät kuluta nurmikoita.

Istuin puiston penkillä, johon viereeni istahti vanhahko mies. Hän puhui ranskaa, kuten kaikki siellä. Olin epäilevä, miten vastaan miehen kyselyihin, sillä oma kielitaitoni ei silloin ollut vielä kummoinen.

Hän sanoi, että Sinä, nuori, kaunis nainen, opit ranskan parissa viikossa!

Opin kyllä ranskan, mutta en kuitenkaan niin lyhyessä ajassa, mitä hän minulle uumoili.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Ranskalaiset ovat optimisteja. Toulousessa oli marketin yhteydessä väliaikainen muukalaislegioonan esittely/värväyspiste. Siellä vakuuttivat, että oppisin ranskaa viidessä minuutissa - ei muuta kuin nimi paperiin ja pää kaljuksi. En ryhtynyt enää sen kummemmin kyselemään opetusmenetelmistä, vaan siirryin jatkamaan ostoksia.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos kommentoijille. Kieli vei mennessään eikä vain yksi vaan monta kieltä. Kiinnostavia näkökulmia kieleen ja sen oppimiseen. Minä en tuohon nopeaan tai hitaampaan ranskan oppimiseen ole panostanut, kun juuri se Euroopan kielistä tuntuu vaativimmalle verrattuna vaikkapa espanjaan tai italiaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset