ILgron11 Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota.

Mikä maa, mikä valuutta

Tulijat ovat aina vaikuttaneet täällä.  Tulijat ovat tienneet hyvää ja kehitys on mennyt eteenpäin. Nytkö kävisi toisin, kun työhaluisia on tulossa ja uudenlaista pääomaa tiedossa?

 

Kuinka monen muinoinen esi-isä tiesi tänne tullessaan mihin maahan tuli. Kenties tänne vain tultiin sattuman kauppaa.  Tällaisesta kertoi kurdiystäväni myös eilen. 

 

Kun Saddam Hussein myrkytti 1980-luvulla kurdeja, kurdit pakenivat  Irakista.  Halabjan joukkomurha 1988 oli Irakin armeijan tekemä kaasuhyökkäys Halabdjan eli Halabjan kurdikylään 16. maaliskuuta 1988.  

 

Eikö jokainen lähde pakoon henkensä edestä tappajiaan?  Päämääränä  oli jokin maa, jonka turvallisuudesta olivat sattuneet kuulemaan. Ystävilleni se oli Ruotsi.

 

Vaivalloista matkaa teki yhdessä noin  300 kurdia. Matkassa oli niin miehiä, naisia kuin lapsiakin. Kävelymatka  kurdien puolelta Turkkiin oli pitkä ja taival kulki jyrkkien vaarallisten vuorien rinteitä pitkin pimeässä. Matkalla kurdit ilmaisivat äänimerkein milloin ja mitä kautta  mihinkin kohteeseen oli turvallista edetä. Vain lyhyitä ruokataukoja oli matkalla, muutoin ei juuri levätty. Armeijan pommikoneet lentelivät yläpuolella.

 

Turkin ja Irakin rajalla oli joki, jossa oli vuolas virta. Kovin moni kurdeista ei edes osannut uida. Turkin puolella oli YK:n leiri. Se  häämötti ensimmäisenä turvallisena lepopaikkana. Siellä oli telttoja, jonne pakenijat saattaisivat  asettua joksikin aikaan ennen kuin jatkaisivat matkaa.

 

Jokea ylitettäessä oli käytössä köysi, johon tukeutuen pysyi pinnalla. Lapsia sidottiin uimataitoisten miesten selkään. Ystäväni kolmas raskaus oli jo kovin pitkällä perheen tehdessä tätä matkaa.  Hän oli pienikokoinen ja joen ylitys ei  ilman apua olisi onnistunut.  Hukkuminen oli lähellä.  Perheen tytöistä kaksi,  kymmenen kuukauden ikäerolla syntynyttä,  olivat niin nuoria etteivät he muista matkasta mitään.  Kolmas lapsi syntyi Turkin puolella.

 

Perheen isä jatkoi matkaa Turkista yksin kohti pohjoista. Hänen päämääränsä oli Tukholma, jonne hän halusi päästä. Hänellä oli sen verran tietoa  Tukholmasta, että sinne otetaan  tulijoita ja se on ystävällismielinen.

 

Perheen isä lensi Ankarasta Tukholmaan, mutta välilasku oli Helsingissä. Mies jäi Helsingissä koneesta olettaen olevansa Tukholmassa. Muutamien päivien kuluttua kaupungilla kävi ilmi, että kaupunki onkin Helsinki.  Se näytti sijaitsevan kartalla kuitenkin lähellä Tukholmaa.

 

Kaupungilla hän tapasi toisen kurdin, joka oli ollut Suomessa jo jonkin aikaa. Kuultuaan hiukan enemmän Suomesta perheen pää päätti jäädä Helsinkiin ja saada muut perheenjäsenet myös tänne. He saivat turvapaikan, asunnon ja asettuivat Helsinkiin. Se oli huomattavasti helpompaa 1991 kuin asettuminen on tänään. Täältä jopa häädetään työssä käyviä ja neljäkin vuotta Suomessa asuneita perheitä. Se  todetiin ikävänä asiana nykyisestä Suomesta. 

 

Perheen äiti halusi oppia pian suomen kielen. Hän opetteli sitä ja katseli lastensa kanssa Pikkukakkosia. Ne edistivät   kielen oppimista. 

 

Perhe on asunut Suomessa pitkään. He ovat kotoutuneet ja hankkineet koulutusta, työtä ja elämän täällä.  Täällä kasvaa jo uusi sukupolvi uusia suomalaisia. 

 

Moni kantasuomalainen tuntee, että tämä maa on vain täällä ikiaikoja asuneiden oma, eikä tänne muita haluta. Tunteet, nimenomaan ne,  ovat  muutamina viime vuosina kiristyneet ja vastakkainasettelu ikävästi lisääntynyt.   Sellainen ei ketään auta, eikä Suomea  vie eteenpäin tai tee paremmaksi, päin vastoin.

 

Usein on tullut mieleen ajatus, mitä jos meidän olisi  syystä tai toisesta lähdettävä omasta maasta? Minne menisimme? Miten meidät otettaisiin vastaan, miten oppisimme kielen ja kulttuurin? 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Jaakko Häkkinen

Suomeen pääsee kyllä laillisesti, jos saa täältä työ- tai opiskelupaikan. Sitten taas turvapaikanhakujärjestelmää käytetään röyhkeästi väärin elintasosiirtolaisten toimesta.

Miksi Suomella muuten olisi mitään velvollisuutta vastaanottaa tänne enempää kuin täällä tarvitaan? Humanitaarisista maahanmuuttajista suuri osa jää nimittäin elätettäviksi eikä työllisty. Maailmasta eivät lopu kärsivät ihmiset, vaikka tänne siirrettäisiin miljardi kaaosmaiden asukasta. Ongelmaa ei voida näin ratkaista, sillä tuhotaan vain Suomen hyvinvointi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kuulin toisestakin häätötapauksesta. Perhe oli ollut kaksi vuotta Suomessa ja tehnyt töitä maatilalla pohjoisempana. Sopimus työstä oli solmittu maanviljelijäperheen juristipojan kanssa. Työstä palkka oli 600 euroa. Hiljan kävi ilmi, että sopimus oli mitätön, eikä se auttanut perhettä jäämään tänne. Tuntui kuin perhettä olisi hyväksikäytetty ja huijattu. Minusta vaikutti uskomattomalle, että suomalainen tekee tällaista.

Totta on, että kaikkia ei voi tänne ottaa. Emme kykene elättämään ihmisiä, joilla ei ole työtä. Työtä ei synny itsestään, eikä raha todellakaan tule ilman vaivannäköä ja yrittämistä. Tämä on hankala ongelma, jota ehkä eivät tulijat ymmärrä.

Kyllä ystäväni hiukan kritisoivat tänne tulevia nuoria miehiä, sillä on Irakissa myös rauhallisia paikkoja, missä voi hyvin asua. Olosuhteet ja elintaso vain ei ole kuin täällä. Siinä tietysti yksi syy tänne muuttoon ja uuden etsintään. Miten sitten erotella elintasopakolaiset ja turvapaikkaa tarvitsevat?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset