ILgron11 Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota.

Ihmettelyn ihanne

 He eivä tiedä mitä tekivät  -teosta luin mielenkiinnolla vuosi sitten. Jussi Valtoselta Finlandia voittajalta hyvä kirjoitus. Hän kirjoittaa ihmettelyn ihanteesta, joka iski häneen 19-vuotiaana. Niin tutulle tuntuva ajatus. Niin valloittava ja mukaansa tempaava. Se vie eteenpäin ja synnyttään haluja tutustua  uuteen, tukea tutkimuksen vapautta.

Jouluaattona heitin vieressäni joulupöydässä istuneelle nuorelle miehelle, Hasar nimeltään, ajatuksen siitä, että en tiedä vieläkään mitä minusta tulee isona. Hän nauroi. Hänkään ei vielä tiedä parikymppisenä mitä hänestä tulisi. Se onkin nuorille toisenlainen kysymys kuin paljon ikääntyneemmälle, mutta molemmilla voi itää tuo ajatus. Ehkä ikääntyneet mahdollisuudet ovat jollakin tavoin kaventuneet. Toisin lie nuoren, jolla tie on avoinna edessä. Toki tuohon parinkympin ikään mennessä nuorikin voi olla jo sulkenut porttejaan eteenpäin.

“En kauhukseni pystynyt salaamaan tyhmyyttäni, koska tieteellistä argumentaatiota ja jatkuvaa osallistumista keskusteluun pidettiin niin tärkeinä.” Näin sanoo Jussi Valtonen opinnoistaan Yhdysvalloissa. Meillä on ollut hiukan erilainen ajattelu täällä. Matikan  ja fysiikan opettajamme lukiossa sanoi:”Fiksu osaa peittää tyhmyytensä.” Tuota lausetta kohtaan minulla on viha-rakkaussuhde. Sillä välillä olen osoittanut suurta tyhmyyttä ja esittänyt kysymyksiä väärissä paikoissa ja saanut tuntea häpeää ja hienoista ylenkatsetta. Kysymyksiä tai kyselijää ei täällä pidetä kovin fiksuna, siksi kyselijä usein pyytää anteeksi ennen kysymyksensä esittämistä siitä, että esittää tyhmän kysymyksen. Tyhmä kysymys –ajattelulla on tyrmätty usein kysyjät ja oppimista, sillä luotettavan tiedon saamiseksi on yhtä tärkeää purkaa virheellisiä ajatusrakennelmia kuin tuottaa uusia. Kysymällä ja kyseenalaistamalla on hyvä edetä kohti oikeampaa tietoa.

Aivotutkija Michael Gazzanigan mukaan yksi kyvykkään ajattelijan tunnusmerkeistä on vankkumaton usko siihen, että juuri mikään ei liity mihinkään. Irrallisia palasia, joista muokkaamme kokonaisuuksia ja itsellemme uskottavaa  rakennelmaa ja maailmankuvaa, josta sitten pidämme kynsin hampain kiinni. Vaihtoehtona on se, että joku on valmiiksi muokannut jonkin ideologian pohjalta valmiin maailmankuvan, jota käydään kauppaamassa ovelta ovelle ja/tai jaetaan muilla keinoin.

Lainaan Valtoselta:” Leon Festinger osoitti meidän olevan niin kiintyneitä uskomuksiimme, että itsestään selvät tosiasiatkaan eivät usein kykene horjuttamaan käsityksiämme. Saatamme erehtyä kaikesta ja mistä tahansa – ja niin yhä uudelleen käykin.”  Sitkeässä ovat uskomukset. Niitä ihmettelen jatkuvasti. Pelkoko luopumisesta ja tyhjän tilan synnystä pitää yllä ja kiinni vanhentuneista käsityksistä ja siitä arvomaailmasta, joka vallitsee? Miksi on niin suunnattoman vaikea yrittää saavuttaa uutta vanhojen totuuksien tilalle?

Hasarin kanssa puhuimme vielä islamista uskontona. Hänestä julmiin tekoihin ei ole syynä uskonto, vaan se ympäröivä kulttuuri, missä ihmiset elävät.  Jäin asiaa miettimään, enkä tiedä vieläkään miten reagoisin. Tuossa on jotain sellaista, mihin haluaisin laajempaa keskustelua. Millainen lie  se kulttuuri, josta terroriteot nousevat? Millainen on se ihminen, jonka mielen maaperä  tarjoaa kasvualustan terroriteoille? Onko se samanlainen kuin se mieli, joka saa kenenkä tahansa ihmisen kiintymään joihinkin tiettyihin uskomuksiin enemmän kuin mihinkään muuhun?

Voisiko uusi vuosi tuoda uutta ajattelua ja vaikuttaa maailmaamme uudistaen vai pitäytymmekö mieluiten menneissä, pidämme kynsin hampain kiinni siitä mitä meillä jo on mielemme sopukoissa?

 

 http://www.hs.fi/sunnuntai/a1450843422933

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Hieno kirjoitus.

Monet eivät ole pitäne viime vuoden Finlandia-voittajasta ehkä siksi, että kirjan elämänpiiri on heille vieras.

Pseudotieteet toisaalta ovat vähän kuin hevonen yrittäidi nousta omaan selkäänsä ....

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Lauri Gröhn, kirjan elämänpiiri oli uskomattoman tuttu. Elin sen mukana kuin omassa opiskeluaikojeni menneisyydessä, mutta avasi kirja paljon uuttakin. Mielenkiintoinen ja tuli luettua jo ennen kuin kirjailijasta kirjansa pohjalta tuli Finlandia voittaja.

Tulipa tuota kirjoittaessani mieleen myös sinun ajatuksiasi, juuri tuo palasten kokoaminen yhteen. Miten paljon harhaa siinä voikaan syntyä, mutta ihmisellä lie tarve luoda kokonaisuuksia ja yrittää ymmärtää.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Vanha" käsitys on, että flunssa on vilustumisen, siis konkreettisen kylmettymisen, seuraus. Flunssa kuitenkin johtuu virustartunnasta, joka yleensä saadaan flunssapotilaasta kosketuksessa tai pisaroina hengitysilmassa.

Aivan äskettäin luin lääkärin haastattelua, jossa vilustumisella ja nuhakuumeella todettiin olevan yhteyttä. Kylmettyminen altistaa elimistöä juuri sen verran, että flunssavirus ei kohtaa vastarintaa, vaan puhkeaa taudiksi hengitysteissä.

Minusta vanhan kansan näkemyksen uus-vahvistus oli pelkästään ärsyttävä, koska olin jo ehtinyt päntätä päähäni, ettei kylmyys ole yhtä kuin sairastuminen. Mikä siis tässä asetelmassa on ajatuspinttymää, ja mikä tuoretta tietoa?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Tuohon sen verran kokemusperäistä asiaa, että Malesiassa sairastuivat ihmiset myös kovalla helteellä, joten jonkinlainen epätasapaino normaaliin tilanteeseen saa virukset leviämään ja ihmiset alttiiksi sairastumiselle.

Täällä on erittäin hyvää tietoa flunssasta ja lukuisista viruksista, jotka ovat flunssa aiheuttajia. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.k...

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Kirjoituksessa oli tuotu muitakin noin niinkuin kannatettavia asioita esille! "...on tärkeää suojella yliopisto-opiskelijoita liialta erikoistumiselta liian varhain, koska riittävän laaja tieteellinen yleissivistys auttaa huomaamaan, milloin jokin erityisasiantuntijoiden joukko menettää suhteellisuudentajunsa.

Tarvitsemme historiaa, kirjallisuutta, uskontotiedettä ja taloustiedettä yhtä kipeästi kuin fysiikkaakin, koska emme tiedä etukäteen, missä sokeat pisteemme kulloinkin ovat. Siksi on tärkeää tukea laajaa yleissivistystä ja varoa kapeuttamasta koulutuksen sisältöjä liikaa."

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Laaja yleissivistys avartaa ajattelua ja ymmärrystä. Ovatko tiedekuntien väliset rajat liian korkeat opiskellakseen laajasti eri aineita? Rajojahan meillä on kaikkialla muualla.
https://www.helsinki.fi/fi/yliopisto/tiedekunnat-j...

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro

Tietysti voi keskittyä ja edetä teoreettisissa opinnoissa, kunhan mahduttaa opintoihin muutakin. Yleensä se muu koetaan vaikeaksi tai mielenkiinto loppuu, en tiedä.

Kapea-alaisuutta meillä on jo vähän liikaakin? Työnsaanti kyllä taitaa edellyttää erikoistumista.

Toinen ongelmallinen aihe on tieteen ja tutkijoiden riippuvuus rahoittajista, puolueetonta, riippumatonta tutkimusta tulisi edistää, etenkin taloudellisesti niukkoina aikoina.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #7

Kapea-alaisuus voi sopia joidenkin työpaikkojen osalta. Työnantajan uskoisi arvostavan monipuolista osaamista ja se erityisesti työntekijän kannalta antaa laajemmat mahdollisuudet erilaisiin tehtäviin, tuo joustavuutta.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #8

Luulen, että kyky oppia uutta, monipuoliset taidot ja tiedot olisivat työnantajallekin tärkeätä.
Joustoa nyt haetaan kaikkialla, jousto pitäisi nähdä ensisijassa kyvyssä oppia uutta ja kykyä hahmottaa kokonaisuuksia.

Olin havaitsevani Kaukoidän tiikerivaltioiden työntekijöissä tuon kaltaista joustavuutta!? Heidän menestys perustuu osaltaan tuohon?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #9

Joustavuus ei olekaan mikään ihan yksinkertainen asia. Sitä on tutkittu ja siitä on kirjoitettu kirjoja. Joustavuus työssä koskee sekä työnantajaa että työntekijää. Mistä puhutaan, kun puhutaan joustavuudesta? Se olisi ensin käytävä tarkkaan läpi. Näin ehkä syntyisi jaettu ymmärrys joustavuutta kohtaan. Sehän olisi oleellinen tekijä. Joustavuutta on monta eri lajia ja joustavuus työntekijän kannalta näyttää erilaiselle kuin työnantajan kannalta.
Tarvitaan siis molemminpuolinen ymmärrys ja luottamus, jotta päästään eteenpäin. Onko sellaisen luomiseen aikaa tänä päivänä, eikö tuijottaminen taloudelliseen tulokseen ole se ainut mihin nyt kiinnitetään huomiota, kvartaali kvartaalilta taloutta arvioiden? Onko kaikki muu unohdettu ja miksi näin on käynyt? Onko johtajien oppi mennyt ojaan?

http://www.ccsenet.org/journal/index.php/ijbm/arti...

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #16

"...taloudelliseen tulokseen ole se ainut mihin nyt kiinnitetään huomiota, kvartaali kvartaalilta taloutta arvioiden?"

Kyllähän tuossa on ajauduttu metsään. Siinä ajetaan taloutta väkipakolla uusiutumaan tai alas, miten vain nyt halutaan asia nähdä.

Jonkunlainen teoria tässäkin pilkottaa takana, ja kuka nopeimmin selviää uuden talouden pariin, sitä parempi.

Yhteiskunnassa on kovia riskinottajia nyt vallassa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

...ja yhteiskuntatieteitä. Varsinkin niitä koska luonnontieteet ja tekniikka on karannut hallitsemattomiksi resursseiksi.
Joku sokea piste kyllä vaivaa taloustiedettä kun se ei pääse etenemään paradigmakuplastaan vaikka empiria jatkuvasti falsifioi teoriat.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Margareta mikä tuo mainitsemasi paradigmakuoppa on? Minä olen hiukan ulalla. Millä tavoin luonnontieteet ja tekniikka ovat karanneet hallitsemattomiksi resursseiksi. Sitäkään en ihan ymmärrä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Puhuin kuplasta. Siis harhasta. Kyse on itsestäänselvänä pidetystä teorettisesta perusolettamuksesta, viitekehyksestä jonka kumoamiseen ei riitä selvä evidenssikään. Aikoinaan maa pidettiin litteänä ja oletettiin auringon pyörivän maan ympärillä.
Opiskeluaikana Thomas Kuhnin tietoteoreettisen teoksen, jossa hän esittelee paradigman käsitettä ja tieteellisen kehityksen prosessia, lukeminen oli minulle merkittävä oivallus.
Tarkoitan ,että ihminen on kehittänyt välineet jolla pystyy tuhoamaan omat ja muiden maapallon asukkaiden elinehdot. Mutta tuhon estämiseksi ollaan alkeellisella tasolla. Suurta tuhoa aiheuttaviin sotiin löytyy asetekniikka, mutta paljonkaan eväitä ei ole rauhan rakentamiseen.
Talousjärjestelmä tuhoaa luonnonvaroja ja aiheuttaa massatyöttömyyttä ja orjatyötä, mutta taloustieteilijät vain hiovat savijaloilla lepääviä teorioitaan. Ja ns päättäjät hokevat kasvua ja kilpailukykyä. Kun tarvittaisiin yhteistyönkehittämistä. Sen suhteen ollaan kyvyttömämpiä kuin alkukantaisina pidetyt kulttuurit.
Mitä varten talouden pitäisi jatkuvasti kasvaa? Eikö mikään riitä?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #19

Tuolla ei ole mitään tekemstä Kuhnin kanssa.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #19

"...taloustieteilijät vain hiovat savijaloilla lepääviä teorioitaan. Ja ns päättäjät hokevat kasvua ja kilpailukykyä. Kun tarvittaisiin yhteistyönkehittämistä."

Näin se on, yhteistyön mallia sopisi hakea Kiinasta. Kiinalainen kulttuuri on kyennyt ruokkimaan miljardiväestön ja nostamaan laajat kansanjoukot kukoistavan talouden pariin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #24

En pitäisi Kiinan taloutta minään esikuvana.

Käyttäjän arojouni kuva
Jouni Aro Vastaus kommenttiin #25

Ei meidän tarvitse Kiinaa pitää esikuvana.
Siihen nähden miten paljon siellä on väkeä, on tietenkin hämmästyttävää kun ovat onnistuneet kasvattamaan talouttaan valtaviin mittasuhteisiin.
Ei se kasvattaminen ole onnistunut ilman ongelmia. Nyt sitten seuraa hitaampi kasvun vaihe kun länsimaat kotiuttavat töitä Kiinasta.
Miten Kiina etenee, laittaako nyt ympäristöasioita kuntoon vai jatkaako vanhaan tyyliin kestämättömällä linjalla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #26

Talouskasvu Kiinassa voi hämmästyttää. Eriarvoisuuskin on kasvanut sama vauhtia.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #24

Kiinassa on myös paljon puutteita, mutta kieltä taitamattomana ja kulttuurista liian vähän teitävinä meidän on vaikea edes niitä hahmottaa. Paljon hyvääkin on tapahtunut, mutta kuinka paljon länsimaiden ansiosta. Sinne on viety teollisuustuotantoa, jota kiinalaiset hyödyntävät. Siellä tekeminen on ollut halvempaa kuin Euroopassa. Näin on luovuttu edullisen toivossa paljosta, jota Eurooppa vielä joskus voi joutua katumaan. Kiinalaiset valloittavat Afrikkaa, mutta tekevätkö sen vain talous edellä ilman, että olisi mitää ajatusta muusta, ympäristön suojelsuta esimerkiksi. Tarvitsemmeko niin paljon tavaraa kuin maailmalle tuupataan joka hetki? Sellaista tehdään orjaluontoisen ihmistyön voimin vielä. En hyväksy.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Erinomainen kirjoitus!

Kiitos Irja, blogiasi oli ilo lukea. Valitettavasti en nyt ehdi kuin pikaisesti kommentoida, mutta aihe on oikeasti kiinnostava.

Mieleeni tulikin heti Diderotin kehotus: "Kuuntele paljon ja puhu vähän! Puhuessasi sanot mitä tiedät, kuunnellessasi opit sen, mitä muut tietävät."

No, juu. Miksei, mutta mitä vuoropuhelua tuosta syntyy, jos asettuu vain kuunteluoppilaaksi. Minusta ihmiset myös kysyvät yleensä liian vähän, joka kai johtuu juuri siitä "pelottavasta" tyhmyyden tunteesta, että eikö tuonkin pitäisi olla jo tuttu asia ennestään."Hasarin kanssa puhuimme vielä islamista uskontona. Hänestä julmiin tekoihin ei ole syynä uskonto, vaan se ympäröivä kulttuuri, missä ihmiset elävät."

Erikoinen vastaus, jos ihminen on elänyt elämänsä vahvasti islamilaisen kulttuurin ympäröimänä, josta myöskin asenteet ja opit saadaan jo varhain koulun alaluokista lähtien. Jos nyt asian olen oikein ymmärtänyt, että Koraanin luku on ihan ensimmäisiä luku-ja oppikokemuksia lapsille, miten pitäisi olla ja ajatella?

Toinen syy on mielestäni kulttuuri, joka ei arvosta lasta, vaan heitä pidetään liian varhain "pieninä aikuisina" joita voi kohdella miten tahansa - ainakin köyhemmissä perheissä.
Siitä kai johtuu myös lasten pakottaminen/vaatiminen jo varhain töihin, jolloin heidän oma kehityksensä pysähtyy/jää liian kypsymättömälle tasolle?

"Lapsiaikuinen" ei ymmärrä myöhemminkään pahoja tekojaan kypsän aikuisen tavoin, kun empatiakyky on myös jäänyt oppimatta, jos itseltä on aina vaadittu liikaa liian varhain.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos Kaija viisaista ajatuksistasi. Mielelläni kuuntelen, mutta ehkä kuitenkin liian vähän. On tarvetta päästä sanomaan. Kysely onkin sitten aivan toinen yhteys. Sitä pitää harjoitella ja siihen luoda rohkeutta. Lapset kyselevät tietyssä iässä ja heille vastataan, mutta miksi sellainen vuoropuhelu ei jatku pidempään? Se voisi hyvin jatkua, jos siihen suotaisiin tilaisuuksia. Joskus olen ilokseni kuullut vanhempienkin lapsien kyselevän kaikenlaista. Ihaillut kuulemaani.

Niin tuo mies on asunut suurimman osan elämästään täällä, joten ehkä se on muokannut myös ajatusmaailmaa. Täällä islam on vähemmän esillä ehkä vain kotona ja moskeijassa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kiitos kirjoituksesta. On jäänyt Valtosen voittajateos lukematta, hyvä muistutus, täytyy laittaa kirjaston tilauslistalle.
Itse olen sanonut, että jokaisella on oikeus olla niin tyhmä kun on. Ellei uskalla näyttää tyhmyyttään kysymällä jääkin tyhmäksi.
Yliopiston rituaalisissa tiedekeskusteluissa joutui tosin väheksynnän ja pilkankin kohteeksi, varsinkin nainen siihen aikaan, jos uskalsi kyseenalasta omaksuttuja totuuksia "tyhmillä" kysymyksillä. Määrätyt miehet pitivät aina samassa järjestyksessä uskomattoman pitkävetisiä ja usein mitäänsanomattomia litanioitaan.
Olen pitänyt ihanteena Andersenin sadun lapsi joka paljastaa väkijoukolle,ettei keisarilla ole vaatteita.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Näin tänään Helsingin rautatieasemalla kirjakioskissa Valtosen kirjoja pokkareina. Omani lie tyttärelläni lainassa, sillä en ole nähnyt sitä vuoteen. Luen parhaillani Oneironia. tämän vuoden voittajaa, pikkuisen tökkii. Mietin, että olisiko se kirja jonka haluaisin edes matkalle mukaan. Pitää olla luettuna helmikuun 15. mennessä, sillä silloin kokoontuu lukupiirimme ja arvioimme kirjan. Jakomäen kirjastossa, joka ei ole järin kaukana, apteekkiin ja kauppaan mennessä hyvin saavutettavissa, on yllättävän hyvät valikoimat. Ilmeisesti paikalliset eivät paljon lue. Minulta jäi kesken Ian McEvanin Lapsen oikeus, kun jouduin varauksen vuoksi palauttamaan. Pari kirjaa menossa samaan aikaan. Se pitäisi jostain saada lainaksi. Mielenkiintoinen ja jäi harmillisen jännittävään kohtaa. Olen tuosta kirjailijasta erityisesti pitänyt.

Mitä tulee tuhon kyselemiseen. Siitä pitäisi tehdä isompaa numeroa. Kouluissa opettajat kyselevät ja oppilaat vastaavat. Voisiko olla toisin päin? Mitähän sellaisesta tulisi?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä luen parhaillaan Kytömäen Kultarinta ja Narrien laiva on kesken.
Tänne tuli kerran viikossa käyvä kirjastoauto kun lähikirjasto lopetti.
Yllättävän hyvin sieltä saa uusiakin kirjoja tilattu, ehdin jo lukea Katja Ketun Yöperhonen. Tosin nykyisin jää lukeminen todella vähiin kun olen jäänyt koukkuun tähän keskusteluun.
Astrid Lindgrenin jossain kirjassa koulun aloitteleva poika ihmettelee omituisuutta, että opettaja kysyy oppilailta vaikka pitäisi olla päinvastoin, opettajahan se on joka tietää.
Mutta Sokrateen tavoin kysymistä voi myös käyttää pedagogisena menetelmänä, sysäyksenä laittaa oppilaan ajattelemaan omilla aivoillaan.
Silloinhan ei vastaukset ole valmiiksi annetuina kuten läksyjen kuulustelussa.
Itse olen kysynyt alan parhailta asiantuntijoilta kun olen kaivannut tietoa jostain minua askaruttavasta asiasta.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kirjastoautot ihan hyviä siellä missä ei enää pysyvää kirjastoa. Saahan niiden kautta tilattua haluttua aineistoa. Kirjastolaitos sentään toimii ja palvelee.

Minä olen hiukan rajoittanut täällä oloa, sillä kaikki aika menisi hujauksessa tänne, eikä muuta saisi enää aikaankaan. Kudon, olen kutonut toista kymmentä paria sukkia. Aivojen virkistystä sekin, kun jokaisen sukkaparin voi suunnitella erilaiseksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minä sain koulussa vain toisen sukan valmiiksi ja jokunen kerta olen yrittänyt uudestaan, mutta ainuttakaan paria sukkia en eläessäni saanut aikaseksi. Ainoa loppunsaatu neuletyö taitaa olla kouluaikana oikein paksusta langasta tehty villatakki.
Siskoni näytti eilen skypella millaisia lettikuvioituja sukkia oli neulonut tyttärellen. Toinen sisko on kirjoneuletaituri. Minä sain joskus kuukausia kestäneen päänsäryn kun aloin neulomaan kaulahuivia lapselleni.
Neuletyöt eivät ole minun juttuni. Virkkaus sujuu paremmin, käytin joskus keskittymiskeinona kun piti jotain tylsiä luentoja kuunnella.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #21

Margareta, olen kutonut neljävuotiaasta saakka. Äitini piti valkoista pölyrättiä, ensimmäistä neuletyötäni laatikossa ja esitteli sitä ystävilleen. Vihasin sitä, että työtäni ei otettu käyttöön. Tuntui kuin se ei olisi kelvannut. Neuloin käsin vuosikaudet itselleni, miehelleni, lapsillemme kunnes meille tuli neulekone. Inhosin sitä niin paljon, että en vuosikymmeniin enää neulonut mitään. Vimma iski runsas vuosi sitten enkä aio käsitöitä jättää. Virkkauskin on mielessä. Joskus kirjoin myös pöytäliinoja ja tein kangaspuilla mattoja. Sellainenhan ei ole enää muodissa ja luovuin kangaspuista. Kenties ei olisi pitänyt, mutta veivät tilaa, eikä niitäkään tullut vuosiin käytettyä.

Aivojen virkistämiseen käyvät monet keinot, monipuolinen toiminta, eikä vaan Lauri Gröhn?

Hauskaakin olla pitää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #28

Olen aina suuresti ihaillut taitavia käsityöihmisä. Isänäitini neuloi mitä vaan, vielä vanhoilla päivillä sängyssä maatenneuloi minulle villatakin.
Pienin pistoin kirjotut pöytäliinat ovat melkein ihmeitä. Äidinäitinikin kirjaili pöytäliinoja ym. mutta krouvimalla tyylillä. Hän kutoi muös kangspuilla, teki veroja ja liinoja räsymattotyyliin matkien tekstiilitaiteilijasiskonsa töitä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #22

Ehkä käsityöt ovat tehneet käsistäni melko tasavahvoja eli saanut hallitsemaan kummallakin kädellä monia asioita. Appeni joutui opettelemaan vasurilla kirjoittamisen, kun oikea puoli halvaantui. Hyvä pitää kummatkin puolet kunnossa, sillä eihän sitä tiedä koskaan mitä tapahtuu.

Toki kerran kokeilin tietokoneen ruudulta jotakin piirrosta tehdä uudelleen peilikuvana ja se oli vaikeaa, melkein mahdotonta. Siinä aivot pistivät hanttiin. Luovuuden vain minkä puutettako moinen?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kerran oli oikea käsi kipsissä, allekirjoituksenkin riipustaminen vasemmalla kädellä oli vaikeata. En myös osaa piirtää sillä. Muuten kyllä käytän aika paljon molempia käsiä esim.huushollitöissä ja marjoja poimiessä.
Ihmettelin joskus miten yksikätinen äitini oli. Hän ei tosin harrastanut käsitöitä. Kun hänen ystävätterensä ompeluseurassa tekivät taitavasti neuletöitä hän teki jotain kaulahuivia pelkästään oikeilla silmukoilla.
Millä piirrät tietokoneella?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

En juurikaan piirtele tietokoneella, mutta kirjoitan kymmensormijärjestelmällä. Opettelin sen aikanaan konekirjoituskoulussa. Nopeaa ja näppärää. Piirtelyyn pitäisi varmasti olla jokin erityinen ohjelma, että tulisi kunnollista jälkeä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Nykyisinhän on sellaisia kosketusnäyttöjä joille voi suoraan piirtää jollain kynän tapaisella.
Minä en harmikseni ole koskaan oppinut kymmensormijärjestelmää. Luulen, ettei nykynyoretkaan juuri sitä opettele, mutta uskomattoman nopeasti näpyttelevät mobiilejään peukaloita käyttäen.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Näpyttelytaidot ovat moninaiset. Sen olen pannut merkille. Ihan tehokkaasti sitä voi ilman kymmensormijärjestelmääkin tehdä, muta ei silloin sokkona varmaankaan. Vaikuttaneeko kirjoituksen jälkeen? Ehkä ei ole yhtä virheellistä kuin 10 sormen jäljeltä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kyllä minullakin lyöntivirheitä tulee ja niitä huomaa vasta jos viitsi oikolukea kirjoittamaansa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #36

Joskushan ne ovat ihan huvittaviakin, useimmiten vain ärsyttävät. Omasta tekstistä virheitä ei ole yhtä helppo havaita kuin toisten tekstistä.

Toimituksen poiminnat