Byrokratiaa ruoan tuottamisessa ja myynnissä pienyrityksissä
Miksi pienyrittämisessä on esteitä? Byrokraateiltakin odotetaan järkiperäistä toimintaa. Onkohan pian niin, että maailmallakin mainetta saavuttanut ravintolapäiväkin muuttuu vielä vaaralliseksi? Eroavatko merkittävästi terveellisyyden osalta ravintolapäivän tarjoilut ja muunlaisen pienen yrityksen ruoantuotantotoimet? Onkin liikkeellä epävirallinen ”yleinen tieto” siitä, että byrokraattien kiellot ovat tulkinnanvaraisia. Joissakin tapauksissa lähiruoka ja pientuotanto päätyy ravintolankin lautasille.
Kananmunien myynti kotoa on muuttunut. Ihmettelin torin kananmuniin ilmestyneitä leimoja. Niitä ei tainnut vielä pääsiäisen aikaan olla. Ilmestyivät myöhemmin ja tietysti hinta nousi. Olihan munien leimaamisessa lisätyötä.
Kananmunasta tulee vaarallinen, jos sen ja asiakkaan välillä on kauppias. Jotkut pikkuputiikit koettavat kiertää tätä vuokraamalla kananpitäjille ”toripaikkoja” myymälöistään, mutta nämäkin salajuonet lie pikkuhiljaa saatu karsittua minimiin.
Vaikeutetaanko todellakin kotikanaloinen pitoa? Ostan ja syön mieluiten luomua.
Luinpa sitten kommentin edellä mainittua aihetta käsittelevään toiseen kirjoitukseen liittyen. Siinä perusteltiin näin: Elintarvikkeisiin kohdistuvat säädökset ovat olemassa suojelemaan kuluttajia ja varmistamaan sen, että syömämme ruoka ei ole meille vaarallista. Varmasti tämän kotikanalan munat ovat ihan priimaa, mutta jos sitä ei pysty mitenkään todistamaan, niin eivät viranomaiset voi tehdä poikkeuksia.
Hiljakkoin tyrninviljelijä kirjoitti lopettaneensa viljelyn, kun asianmukaisesti mehustamossa jalostetun mehun myynti olisi vaatinut elintarvikehuoneiston ja -ajoneuvon hankkimisen. Toimintaa olisi tarvittu rekisteröidyt elintarviketilat.
Pirkkalalaiskahvilan tapaus on klassikko: pullaa ei saanut myydä samassa tilassa käsittelemättömän tilamaidon kanssa. Vaaditut toimenpiteet, jotta homma voisi jatkua, ovat useimmiten kalliita ja volyymien vuoksi tuntuvat pientuottajasta turhille toteuttaa.
Toimittaja Jaana Hiltusen kirjoittama aprillipila, tuli tätä blogia tehdessä tutuksi. Sitä on jaettu ahkerasti Facebookissakin. Sen mukaan ministeriö kieltää perunan omatarveviljelyn. Olen vuosikausia kasvattanut omat perunat talveksi. Tuon jutun mukaan kotikasvatuskielto koskisi kotitalouksia. Toivottavasti kohtuuttoman ankarien päätösten kohtalo on samanlainen kuin tuon aprillipilan, ei edes totta toinen puoli. Savon sanomat onnistui jutulla saamaan melkoisen määrän lukijoita, kaikkien aikojen huippua siis.
Miksi esimerkiksi Italiassa kaikki pientuotanto ja jatkojalostus maatiloilla onnistuu, mutta ei samalla tavoin täällä. Olemmehan EU:ssa ja samojen direktiivien alaisuudessa?
Onneksi on myös yrittäjyyden tukijoita kuten Duunidekkari, joka on yrittämiseen ja itsensä työllistämiseen valmentava seinätön työpaja. Yksi sen tuella aloittaneista oli Kakkukeisarinna.
Ehkä yrittämisen tukijat kuten tuo Duunidekkari, ottavat neuvonnassa huomioon myös byrokraattien toimet ja päätökset, jotta pettymyksiä ei tule.
Miksi Sakassa myydään viinejä ja reippaita maistatuksia viinitiloilla edullisemmilla hinoilla kuin Suomen Alkossa.
Miksi siellä pientilat tuovat toreille myytäviksi liha ym. tuotteita.
Miksi siellä hinnat elintarvikkeissa ovat hyvin, hyvin edullisia.
Miksi, Miksi….
Ilmoita asiaton viesti
Heikki, jatkaisin tuota miksi sarjaa kysymällä: miksi Lildlin suosio on nousussa? Ei lie pelkästään edullisten hintojen vuoksi. Tuoreusko vai tuotteiden monipuolisuusko syynä? Miksi rakennetaan vain isoja marketteja lisää? Mihin niitä tarvitaan? Miksi alkot lyöttäytyvät Lildlien kylkiinkin? Siksikö. että alkoholijuomat halpenisivat myös?
Miksi meitä kuritetaan ja pidetään elintarvikkeilla korkeita alveja? Miksi venäläiset saavat laadukkaita tuotteita Suomesta halvemmalla kuin me saamme täällä? Miksi meidän pitää tukea venäläisiä ruoan ostajia?
Ilmoita asiaton viesti
Täällä pohjoisessa yksi vuoden maatilayrittäjänäkin palkittu yritys lopetti toimintansa, kun rahat eivät enää riittäneet byrokraateille. Yrityksellä oli tavara , tuotanto ja jakelu mallikaasti hoidettu, mutta pienyrittäjän voimat vei turha paperishow.
Nyt isot kauppakeskukset saavatr jakaa ne heidän uskolliset asiakkaansa ja myydä heille sitä mitä he eivät halua ostaa. He olisivat halunneet ostaa tuoretta luomua suoraan viljelijältä.
Ilmoita asiaton viesti
Toivon ja odotan permmin asiasta perillä olevain ottavan kantaa ja vastaavan moniin heränneisiin kysymyksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuntuu nykyään olevan sellainen pienyrittäjien listimishenki virkamiesten osalta menossa. Kaikkea kyylätään, holhotaan ja kaikki kielletään tai ainakin pyritään imemään viimesetki voimavarat ulos pienyrittäjiltä. Kaikki pieni pitää tuhota isojen edestä. Tilannetta voisi kuvata sanalla väsyttämistaktiikka.
Ilmoita asiaton viesti
Meilä monet ihailevat ranskalaisia, sveitsiläisiä tai italialaisia pieniä juustoloita tai korupajoja, mutta sitä onnea emme omille yrittäjillemme suo.
Ay-pomot sanovat suoraan, että pienillä yrityksillä ei ole varaa mihinkään, ei ole varaa henkilökunnan koulutukseen, eikä heidän juottamiseeen joten pienyrittäjät saavat mennä konkurssiin.
Se on myös isojen yritysten mieleen, että heille jää monopoli millä pelata, silloin ei palvelua tarvitse turhaan kasvattaa, riittää että kansalla on nälkä.
Ilmoita asiaton viesti
Ari tuntuukin sille, että ulkomailta hankitaan mieluummin kaikki, vaikka kotimaassakin olisi potentiaalia tuottaa. Miten ihmeessä tähän on päädytty? Eivätkö omat tuotteet todellakaan kelpaa? Ehkä pian on pakko, kun rahat käyvät vähiin.
Ilmoita asiaton viesti
Mitenkähän se väsyttämistaktiikka muutettaisiin positiiviseksi toimintaa tukevaksi ja eteenpäin auttavaksi? Voisiko mieluummin saada byrokraateilta toiminnalle kaikkii mahdollinen apu, että yrittäminen muuttuisi helpommaksi. Onhan siinä jo ilman byrokraattejakin niin kovin paljon tekemistä, varsinkin aloittelijoille. Seuraan lähipiiriä näissä asioissa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja rakentava kysymys! Voisiko vaikkapa alkaa siitä, että kohtelevat asiakkaitaan kuin ihmisiä, eikä kuin rikollisia? Yhteiskuntaa pitäisi rakentaa. Ei hajoittaa. Pienyrittäjät alkavat kyllästyä tähän nykytoimintaan ja väsyvät. On helpompi olla kortistossa, kuin tehdä tappiota ja tapella vielä byrokratian kanssa. ”Jostakin” ne virkamiesten palkatkin kasaantuva, eikö vain. =)
Ilmoita asiaton viesti
Juuri noin: Yhteiskuntaa pitäisi rakentaa. Siinä meillä on oppimista.
Yrittämisessä on sekin puoli miten pystytään ja osataan markkinoida sitä mitä tehdään. Miten byrokraatit osaisivat olla siinäkin avuksi. Toiminimen aikanaan perustanut perheen jäsen ei tuota osannut, eikä toiminta oikein lähtenyt käyntiin. Oli sitten otettava työ muualta, kun paikkoja alkoi tulla.
Toinen joka ei ole koskaan mainostanut työtään on kyllä menestynyt, sillä tuo työn jälki on niin hyvin näkyvää. Kaikilla yrittäminen ei ole niin selvästi itse itseään markkinoivaa, joten paljon tietoa siihen tarvittaisiin, että tulisi näkyväksi ja tiedostettaisiin tuotteet ja työtä tekevän taidot.
Netti toki auttaa tänä päivänä melkoisesti verrattuna aiempaan.
Tässä minulle pari hyvin läheistä yritystä, jotka markkinoivat toimintaansa eri tyyleillä netissä
https://www.facebook.com/pages/Planbee-Helsinki/12…
http://www.heikinlaaksonmehuasema.fi/
http://www.saneerauspietila.fi/
Eivät kovasti muutoin huutele, mutta tarpeeseen on ihmisten ollut helppo löytää. Mitä sitten, jos tekee sellaista mitä ihmiset eivät tiedä tarvitsevansa, mutta olisi hyvä tietää ja arvokasta hankkia?
Ilmoita asiaton viesti