ILgron11 Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota.

Sähköisenä vai painettuna

Pari nuorta naista keskusteli junassa verkkomarkkinoinnista ja tuotemarkkinointi blogeista.  "On se kummaa, että kaikki kirjoittavat blogeja, mutta juuri kukaan ei lue niitä", ihmetteli  toinen.  Mistä lie ajatus, että ei lueta? Suomalaiset ostavat ja lukevat, ainakin kirjoja. Yli 70 prosenttia suomalaisista ostaa vähintään yhden kirjan vuodessa. Vain yksi prosentti on sähköisiä, vielä. Amerikassa on toisin  23 prosenttia yli 16-vuotiasta luki sähköisiä kirjoja 2012.  Painettujen kirjojen lukeminen vähenee USA:ssa. Mielenkiintoista on miten käy jatkossa täällä?  Sähköisten kirjojen käyttöä edistänee Elisa, joka lahjoittaa niitä ilmaiseksi.

Suomalaiset ovat ahkeria kirjoittajia, ja kirjoittavalle usein riittää, että saa julkaisun aikaan edes omaksi iloksi tai annettavaksi läheisille. Osa haluaa laajemman lukijakunnan, mutta kilpailu on kovaa. 2009 julkaistiin 317 kaunokirjallista teosta ja vuonna 2013 julkaistiin 309. Määrät eivät ole isoja siihen nähden, miten paljon käsikirjoituksia syntyy. Nuoret kirjoittajat ovat eri genreä kuin vanhemmat. Nuoret ovat koulutetumpia  ja asiansa paremmin hallitsevia. Ehkä he rikkovat myös rajoja herkemmin. 

Esikoisen tekijä on neljän tien risteyksessä. Oikean tien löytäminen ei ehkä  yksin onnistu, joten apu voi olla  tarpeen. Kirjoittajakursseista on hyötyä. Yhteydenotto kustantajaan voi olla kynnys, jonka ylittäminen hirvittää. Useammalta kustantajalta tullut hylkäyskirje voi pysäyttää aikeet. Hanke voi  jäädä kesken, koska kirjoittaminen on vaativaa työtä, eikä käsikirjoituksen loppuunsaattamiseen riitä  voimia.

Kannattaako kirjoittaa? Ainakin suurista tunnetuista kirjoittajanimistä tulee kustantajien suosikkeja ja luottohenkilöitä. He myyvät niin kuin nimipoliitikotkin. Heistä taistellaan. Silti suurella osalla kirjailijoista on toinen ammatti, josta leipä lohkeaa.

Käsikirjoituksen aikaansaaminen ei yksin enää riitä. Liekö  siinä jotain samaa kuin teatterin tai muun taiteen tekemisessä tai vaikka it-tuotteissa? Ei riitä, että syntyy upea yksilöllinen tuote. Sen on oltava houkutteleva, hauska,  luova, merkittävä ja hyvin toteutettu ja taloudellisen tuoton mahdollisuudet sisältävä.

Tieteellinen,  kaunokirjallinen tai  runon käsikirjoitus ei ehkä ole heti käsikirjoituksena valmis, vaan kaipaa  jalostusta,  kustannustoimittajan, myynnin ja markkinoinnin toimia. Kirjailijan ei voi enää  jäädä taustalle näkymättömiin, vaan aktiivinen osallistuminen prosessin kaikkiin vaiheisiin on a ja o.   

Kirjoitan tätä  blogia  "Käsikirjoitus kohtaa kustantajan" innoittamana. Se oli  parin tunnin pikakurssi, joka  antoi vinkkejä käsikirjoittajille käsikirjoituksen kypsyttämiseen ja loppuun saattamiseen. Kurssin vetäjä oli agentti,  ainokainen alallaan täällä muuten.  Saksassa 60 prosenttia kirjoista julkaistaan agenttien kautta.

Kurssi veti niitäkin, joilla oli vasta hahmottumassa aihe julkaisuun.  Osa ehkä vain haaveili kirjoittavansa. Kirjan tekeminen voi olla ikihaave, joka on muhinut vuosikymmeniä.  Agentit hoitavat kirjoittajan puolesta arvioinnin ja yhteydet kustantajiin sekä pitävät kirjoittajan ajan tasalla.

Lie asioita, tarinoita, joita ei  kaivata tai joista ei ole hyvä julkaista. Sähköinen julkaiseminen on vienyt  joitakin kirjallisuusgenrejä.  Sotakirjoja luetaan yhä paljon ja sillä puolella olisi tilaa.  Professori Kemppinenkin kirjoittaa blogeissaan kaiken muun ohessa sodasta ja luetaanhan niitäkin. Scifiä, fantasiaa ja dekkareita luetaan kuten muitakin hyviä teoksia, mutta mitä tulisi tarjota sähköisenä ja mitä painettuna?  

Perheessäni on teosten lukemisessa jo ilmiselvä kahtiajako. Sähköisiä ei vielä ole paljon saatavissa. Lisäisikö laajempi valikoima sähköisten suosiota?  Ehkä minun sähköiseen siirtymistä auttaisi myös hyvän lukulaitteen hankkiminen. Oma lukunsa muodostavat  äänikirjat, joita voi ladata myös verkosta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat