ILgron11 Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota.

Insinöörien suunnittelema

Töissä totuin siihen, että atk-ohjelmat olivat insinöörien käsialaa tai muutoin kotikutoisia ja kömpelöitä. Usein ne otettiin käyttöön keskeneräisinä ja taisteltiin sitten kaikenlaisten ongelmien kanssa.

Otin käyttöön Nokian Lumia 610 mallin, kaunis päältä, mutta mitä on sisällä? 

Hankkiessa ajattelin taas kerran, että eihän se voi huono olla, kun on älypuhelin. Älyähän siinä ehkä on paljonkin, mutta ei sellaista mikä tukisi käyttäjää. Voi pyhä Sylvi! Siinä ei Elopin kauniit puheet auta, eivätkä tee laitetta paremmaksi, jos se ei sitä valmiiksi ole.

Olen ongelmissa sen kanssa kuin töissä aikanaan. Enkä ole ihan tuore atk-käyttäjä. Tietotekniikkaa olen käyttänyt sitten Spektravideoiden ja Nokian puhelimia ja kommunikaattoreitakin vuosia.  Opiskelin atk:ta 1980-luvun alusta, etänä, päätelaitteilla, yhteyksiä tietokantoihin.

 Eikö mikään muutu? Kun tartuin Nokian Lumia 610 älypuhelimeen. Se oli kotiasiantuntijan käyttökuntoon taistelema. Vei melkoisesti aikaa.

Käyttöönotossa hämmästyttävää oli, että siitä löytyvät pelkät symbolit, joiden tarkoitusta ei ole avattu. En ymmärtänyt niitä pikku piperryksiä, no luurin tietysti ja niitä ensimmäisiä, mutta loppuja varten oli tulostettava 95 sivuinen käyttäjäopas netistä. Applen vastaava on lyhyt, kuvitettu ja näppärä. Kuka tuon  pitkän oppaan on suunnitellut. A5 paperia ei tulostimella ollut, joten paperiakin tuhlautui.  

Soittaminen tökki aivan aluksi. Ensimmäisenä symbolina on soitto vastaajaan, miksi, sinnekö kaikki ensitilassa soittavatkin?  Haluaisin ensimmäiseksi suosikkien listan. Sellainen varmasti  jokaisella on ja ehkä useimmin käytössä kuin mikään muu. Sitten soitto tuntemattomaan numeroon jne. Symbolit uuteen järjestykseen, please! 

 Tekstiviestien lähettäminen se vasta hankalaa oli. Taas tuli symboli ongelma. Näppäimistö, jolla viestin kirjoittaa on niin pieni, että kiireiselle tulee kirjoitusvirheitä. Tarvitaan joku apuväline  oikean merkin näpäyttämisessä? Entä lähettämisen symboli?

Eikö Nokia osaa testauttaa laitteitaan muilla kuin kokeneilla Nokialaisialla tai nörteillä? Olen pettynyt. Tuleeko sitä  vau ilmiötä koskaan enää?  Onko uusi Lumia kokenut uudistuksia, onko löytynyt testaajia, jotka osaisivat kehittää tuotetta käytettävämmäksi? Ei hyvä kamera vielä kesää tee.

Nokialaisen käyttöön asentaminen voisi olla tuhat kertaa yksinkertaisempaa, että mummokin sen osaisi ihan itse.  Haluaisin jatkaa suhdetta,  johon olen kasvanut, mutta tuleeko siitä mitään?

 En jaksa opiskella käyttöohjeita. En ole ennenkään sitä tehnyt.  Käyttöohjeiden ja  apujen pitäisi löytyä aina,  kun niihin on tarvetta.  Nyt ymmärrän ainakin iphonen suosion syyn. Helppo, käyttäjää myötäilevä. Vauvakin osaa sitä  käyttää. Symbolitkin puhuttelevat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

>>IL: ”..atk-ohjelmat olivat insinöörien ..”

Meillä kaivospuolen insinööreillä hienosäätövälineenä on leka ja karkeampaa säätöä tehdään kilolla dynamiittia tai sitä suuremmalla annoksella. Kyllä näillä peleillä känny kuin känny tokenee kummasti.

Samuel Virkiö

Heikkovirtapuolella oli tapana sanoa:
"Älä yritä väkisin. Hae isompi vasara."

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Näin järeää kamaa ei ole kotona, eikä tarvetta edes käyttää. Lumiassa sentään sähköposti toimii ymmärrettävästi. Miten saan saan ne takaisin kannettavaani, kun olen ne kerran imaissut Lumiaan. Mistähän tähänkin löytyy apuja. Osan ainakin voisin arkistoida kannettavaani. Kysymyksiä kysymysten perään. Osaako insinööri vastata?
Kaivokset ovat tärkeitä, mutta toimiiko Lumia kaivoskuilussa?

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Ei kai pelkkä insinööriys tee ihmisestä epäpätevää käyttöliittymä-, tai käyttökokemussuunnittelijaa?

Nähdäkseni UI ja nykyään UX -suunnittelu on poikkitieteellinen ongelma, jossa yhdistyy sekä tekninen, sulava, immersiivinen toteutus, joka vaatii mm. algoritmiosaamista, mutta sitäkin ennen se on tiedonfilosofinen ja kognitiivinen ongelma. Jokainen näistä tieteen kentistä joutuu aina vastaamaan kysymykseen: mitä mikin asia on pohjimmiltaan. Mikä on ikkuna tai ikoni ruudulla tai järjestelmän sisuksissa? Se on informaatio-osuus, mutta käyttökokemuksen kannalta oleellisempi kysymys on mitä on tieto.

Itsekin jouduin ottamaan työluurin ja valitsin vähäisestä valikoimasta nokialaisen vihreän. Siinä on 8 megapikselin kamera, jota olen oppinut käyttämään ja satunnaisesti muistan miten vastata tai lähettää tekstiviestin. Sanalla sanoen: se on kaamea kokemus. En *tiedä* mitä mikin nappula tekee. Järjestelmä ei auta minua tietämään. Monen nappulan takana on vain kahden tai usemman ruudun, siis loputtomalta tuntuva, ketju tekstivalikkoja, jotka eivät kykene kertomaan minulle miksi ihmeessä olen sellaiseen tilanteeseen joutunut. On aivan kuin minun tehtäväni olisi "viihdyttää" kyseistä laitetta tarjoamalla sille jatkuvasti jotain konfigurointiparametreja -- puhumattakaan siitä, kuinka usein kyseinen laite tuntuu kaipaavan uusia päivityksiä.

Ubuntu on muuten vielä kamalampi. Mulla on virtuaalikoneessa jokin uusimmista distroista ja suurinpiirtein joka maanantai kyseinen käyttöjärjestelmä vinkuu että sata sen leluista on vanhentunut. Tilasinko 24 megabitin laajakaistan vain sitä varten että ubuntu ja n8 saisivat leikkiä sillä aikaa kun minä teen töitä?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Periaatteessa Unixissa on paljon hyvää, mutta jos haluat käyttää jotain Unix varianttia, käytä OSX eli macin pohjallahan on Unix.

"Käyttökokemuksen kannalta oleellisempi kysymys on mitä on tieto." tässäpä pistit pahan. Nonakahan on eritellyt tiedon lajeja, mutta riittääkö se? Ehkä Nonakan opit eivät auta millään lailla laitteen suunnittelussa.

Käyttäjän akisuihkonen kuva
Aki Suihkonen

Enpä suoraan voi tyrmätä Nonakan teorioitten merkitystä ohjelmistonkehityksessä, joka Knuthin mukaan on ala, joka tarjoaa tai vaatii laajaa käsitteellisen ajattelun kykyä ja kykyä vaihtaa jatkuvasti perspektiiviä.

Ajattelin vähän käytännönläheisemmin: se, että tieto on *henkilökohtaista* ja liittyy aina kunkin yksilön *aikaisempaan tietoon* ja vielä että sen on oltava jossain mielessä *tärkeää* henkilölle, pitäisi merkitä todella paljon käyttöliittymäsuunnittelijalle. Mitä tietoa käyttäjällä jo on?

Miten käyttöliittymän kuvakkeet tai toiminnat mäppäytyvät käyttäjän jo tuntemiin symboleihin tai käsitteisiin? Voiko ottaa uuden kapulan käyttöön pelkästään 25 vuoden kokemuksella unixista ja windowsista?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

"Mitä tietoa käyttäjällä jo on?" Sitähän on mahdotonta tietää tai ottaa huomioon ainakaan laajassa mielessä. Näkeehän sen US kirjoittelussa.

Bertram Russel kirjoitti aikanaan kirjassaan Human Knowledge: its scopes and limits vaikuttavasti ja filosofisesti aiheesta. Tavallisessa puheessahan vilahtelevat "usko", "totuus", "tietämys" ja "ymmärrys". Hänen mukaansa ne ovat jokapäiväisssä käytössä heikkoja ja ilmaisuna epätäsmällisiä.

Tietämyksemme lisääminen on kuin sumussa vuoren huipulle nousua. Aluksi erottuu jotain laajoja näkymiä, epämääräisin hahmoin, lopulta askel askeleelta tulee esille yksityiskohtia ja näkymä terävöityy. Näin taitaa olla keskustelussa ja uuden keksimisessä tai oivaltamisessa.
Kumpa tuo näkymä nokialaisillakin terävöityisi ja hoksattaisiin mikä on tärkeää ja keille, siis asikkaille.

Toimituksen poiminnat