ILgron11 Ei riitä, että osaa nousta hevosen selkään, on osattava myös pudota.

Työikäisten nuorten puolesta

Verkostoituminen alkaa päiväkodista. Mitä, jos lapsi on valinnut väärän päiväkodin tai vanhemmat? Löytyy ainakin keitä syyttää sitten tulevaisuudessa, kun verkostot ovat kuihtuneet tai vääriä.  Asunpaikallakin on merkitystä. Eihän  lasta  lähdetä viemään verkostoitumisen nimissä ihan kuinka kauaksi vaan, vaikka se muualla oleva  arvokkain hoitopaikka olisikin tiedossa.

Onneksi  verkostoituminen jatkuu koulussa. Tosin tulokset voivat olla laihat, jos luokalla sattuu olemaan  ihan tavallisia Liisoja ja Matiaksia,  joilla on ihan tavallinen perusperhe ilma sen kummempia verkostoja.  Aiemmin  ja  vieläkin Norssin, SYKin ja muiden arvokoulujen kasvatit saattavat onnistua verkostoitumaan lahjakkaammin kuin muut.  

Viimeistään opiskeluaikana olisi sitten tilaisuus rakentaa hyödyllisiä verkostoja, jos aiemmat  mahdollisuuden ovat jääneet latteiksi tuloksiltaan.

On opiskelijan onni, jos yliopistojen opettajat edistävät omien oppilaidensa uraa ja tulevaa menestystä tutustuttamalla opiskelualan työpaikkoihin ja muuhun toimintaympäristöön. Näin oli ennen omien kokemusteni pohjalta. Professorit välittivät. Yliopiston laitos saattoi olla kuin perhe, jossa elettiin läheisissä väleissä ja kannustettiin eteenpäin.  Liekö kiireiselle opiskelijalle enää tänään tällaista tukea saatavissa?

Työelämältä viimeistään voidaan odottaa paljon, kun takana on hyvä putki tarhasta yliopistoon, vai voiko sittenkään?  Aaltoyliopiston tuotantotalouslinjakaan ei välttämättä auta, vaikka sieltä olisi valmistunut hyvin paperein. Työpaikka voi silti mennä alta ja tulla eteen vaikeus saada uutta työtä.  Väärät verkostot vai oikeiden verkostojen romahtaminen?  Niinkin voi käydä.  Ajattele vaan Nokiaakin, joka vie mennessään muiltakin työpaikkoja kuin omilta työntekijöitään.

 Ihmettelen miten meillä on varaa jättää kalliin koulutuksen, kielitaidon ja työkokemuksen omaavia nuoria vaille työtä. Häpeällistä. Tänne halutaan lisää väkeä muualta, mutta miksi?  Tiedossani on useita eri aloilta kotimaasta, jokunen ulkomailtakin valmistunut, joille työpaikkojen rekrytoijat ovat pistäneet kapulaa rattaisiin. Oman yrityksen perustaminen on kiven takana, eikä kaikilta luonnista edes.

Kun työpaikan ovet eivät täällä aukene  voi löytyä valinnanvaraa ulkomailta,  niin työnantajan kuin maankin suhteen.  Tässä voisi toteutua se, mitä lehtien palstoilla suomalainen johtaja  Petri Niemisvirta suosittelee nykynuorille: kilpailuta työpaikkasi. Ajattele jo heti alusta myös minkälaisia bonuksia, lisäansioita ja eläke-etuja työnantajalla olisi sinulle tarjota. Älä hyväksy kaikkea. Kyse on Optimistin tulevaisuus artikkelista, Life Magazinessa 2012, jossa nuoria ohjeistetaan. Lehti onkin ehkä  sattumalta oikealla tavalla ja oikeaan aikaan verkostoituneille tarkoitettu?   

Taitaa kuitenkin todellisuus olla sellainen, että Suomesta ei löydy useita työpaikanhakijoita, jotka voivat näin kauaskantoisesti ratkaista työnantajansa. Usein on niin, että on otettava, se mitä on tarjolla tai sitten oltava ilman.

Milloinkahan ne upeat työpaikat oikein tulevat tarjolle? Keille niitä tarjotaan, kun meillä on jo  muualta tulleita työhön halukkaitakin ja vailla työtä useimmat heistäkin. Missä ovat koulutettujen työpaikat?

Uskoin samoin kuin poliitikotkin, että työpaikkoja tulee tarjolle, kun me suuret ikäluokat eläköidymme. Ikääntyviä ei päästetä eläkkeelle, eikä nuorille tarjota töitä. Miten tähän on tultu? Jaksan ihmetellä tällaista niin kauan kuin yhteiskuntamme ottaa suojelukseensa ne nykyiset nuoret polvet, joiden työpanosta saatetaan tarvita tulevaisuudessa enemmän kuin koskaan. Miksi heille ei annettaisi jo nyt mahdollisuuksia kokeilla siipiään? Hyvää Vappua kaikille kuitenkin!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

K Veikko

> nuoret polvet, joiden työpanosta saatetaan tarvita
> tulevaisuudessa enemmän kuin koskaan. Miksi heille ei
> annettaisi jo nyt mahdollisuuksia kokeilla siipiään

Nurinkurinen tilanne. Työmarkkinat joustavat väärästä päästä. Normaali tilanne on, että nuori sukupolvi elättää vanhan. Vanhat taas vähentävät työntekoaan iän karttuessa.

Meillä vanhat sinnittelevät työmarkkinoilla terveytensä uhmaten, jotta tuolla työn tuloksella voidaan maksaa työstä-pois-olo-rahaa, sosiaalisia korvauksia nuorille, että eivät tulisi "jakamaan kakkua" vanhemman ikäpolven kanssa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Nuoret etusijalle. Muutoin meille tulee menetetty sukupolvi, eikä sellainen hyvää tiedä.

Vanhemmat työntekijät, joiden jaksamispiikki on jo täynnä voisivat siirtyä suosiolla syrjään.

Viroon ei lie tuntua töihin muista maista. Tänne saamme sieltä työvoimaa. Onko se vastoin omien nuortemme työllistymistä? MIhin nuoriamme oikein opetamme? Joutilaisuuteenko mieluummin kuin työn opetteluun?

HS toki kirjoitti tänään menestyvistä nuorista. Heitäkin on. Ovat osanneet valita oikean uran, jolla työtä riittää. Sekin voi olla nuorelle vaikea tehtävä.

K Veikko

> Nuoret etusijalle. Muutoin meille tulee menetetty sukupolvi,
> eikä sellainen hyvää tiedä

Juuri näin. Nykymeno johtaa tilanteeseen, että työttömänä olevien nykynuorten pitäisi mennä töihin joskus kolme- nelikymppisinä maksaakseen omat lapsensa kortistoon odottamaan omaa vuoroa, mutta heillä ei ole minkäänlaista kokemusta tai mielikuvaa siitä, mitä työ ja työn tekeminen on.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Ei työtä ja mahdollisuuksia vailla olevat välttämättä tee / halua lapsia ellei korvaukset lapsista ole elinoloja parantavia. Toki ovat ihmiset aina lisääntyneet elinoloistaan riippumatta.

Työvoimapula mantra ei näytä todelliselle, ennustukset ovat ennustuksia. Näen, että eliniän kohoamisen merkitystäkin liioitellaan. Jos ei ole terveyspalveluita, jos ikääntyvät priorisoidaan muiden hoidettavien perään odottamaan ja jos ikääntyville laitoshoitoa tarvitseville ei kertakaikkiaan ole oikeaa hoitoa, karsiutuu väkeä vanhenemasta ja happanemasta.

Nyt vielä, kun olisi työn tekemisen opettamiseen taidokkaita ihmisiä työelämässä, pitäisi hyödyntää osaamispääoma ja jakaa siitä nuorille. MInkähän verran hyödyntämistä tapahtuu? Mestari-oppipoika pari?
Tällainen voisi hyödyttää niin ikääntyviä työntekijöitä kuin nuoriakin. Pitäisi vaan toimia nopeasti, että aika ei aja ohi.

Toimituksen poiminnat